Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ruumiin tasapaino

Tänään osallistuin LadyLinella toiselle ohjatulle tunnille. Nykypäivänä liikunnankin pitää olla niin cool, ettei ryhmien nimistä saa mitään selvää (tyyliin SH'BAM tai CXWORX), mutta Bodybalance sentään kertoo, mistä on kysymys: tasapainosta.

LadyLinen esittelijä suositteli minulle Bodybalancea rauhallisena tuntina, ja LadyLinen sivujen mukaan se koostuu jooga-, tai chi- ja pilates-liikkeistä, joilla haetaan tasapainon lisäksi voimaa ja liikkuvuutta. Koska minun tasapainoni on täysin olematon (mahdollisesti sekin on ystäväni OI:n syytä, johtuuhan kuulonalenemani kuuloluiden löystymisestä ja tasapainoelin on siellä jossakin), ryhmä kiinnosti ja oletin hyvin pysyväni mukana.

Niskavillani alkoivat kuitenkin nousta pystyyn, kun näin, miten hoikkaa ja nuorta sakkia saliin tuli, ja että ohjaajakin oli nuori tatuoitu nainen - minulla ei ole mitään nuoria, tatuointeja eikä naisia vastaan, mutta ne yhdessä liittyvät yleensä varsin reippaaseen toimintaan. Ja "reipas" noin fyysisesti ottaen on minusta tätä nykyä suunnilleen yhtä kaukana kuin perunalastut terveellisestä ruokavaliosta.

Sinällään Bodybalance-tunti ei tosiaan ollut vauhdikas, ei hypitty eikä loikittu. Mutta en ottanut huomioon sitä, että itämaisissa lajeissa juuri voima on tärkeää. Kun sitä ei minulla ole pätkääkään (järkytyin tajutessani, että hädin tuskin pystyin tekemään muutaman vatsaliikkeen, kun hoikkina aikoinani tempaisin niitä sata joka aamu kuminauhajumpan ohessa, eikä minun tullut edes hiki), tunti oli aikamoista tuskaa.

Lisäksi välillä mentiin lähes akrobatian puolelle. Siinä vaiheessa, kun naapurimatolla noustiin kyykkyasennossa käsinseisontaan, en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Toki suurin osa liikkeistä oli normaaleja polvien varassa oloja ym, mutta vino vasen puoliskoni aiheutti sen, että en kerta kaikkiaan pystynyt tekemään läheskään kaikkea. En pysty seisomaan vinon vasemman jalan varassa ja koukistamaan sitä, enkä vatsamakuulla kerta kaikkiaan saanut koukkuisella kädelläni kiinni koukkuisen vasemman jalan nilkasta, ei yllä! Kaiken huipuksi ohjaajalla oli niin lempeä ääni, että se oli hukkua kovin kovaa soivan musiikin alle.

Puolivälissä tuntia olin siis turhautuneen raivon vallassa. Ellen olisi asettautunut salin perimmäiseen nurkkaan, olisin livahtanut ovesta ulos kesken kaiken. Sitten joku koputti minua olkapäähän, noin niinkuin kuvaannollisesti, ja kuiskasi korvaani: entäpä jos tämä onkin juuri sitä, mitä kaipaan. Entäpä jos liikunnan pitääkin saada hiki pintaan eikä olla pelkkää silittelyä? Entäpä jos alkaisin käydä Bodybalancessa säännöllisesti ja vuoden kuluttua vertaisin oloani nykyiseen?

Sinnittelin siis loppuun asti - viimeinen vartti oli sentään rentoutusta - ja päätin, että koetan pakottaa itseni tälle tunnille kerran viikossa. Kun nyt en edes yrittänyt tehdä kaikkia mahdottomimpia liikkeitä ja silti koko kroppa varpaista korvalehtiin on kuin hakattu, niin mitä Bodybalance-tunti mahtaa tehdä minulle, jos toistan sen nyt vaikkapa 52 kertaa ensi syksyyn mennessä? (Tai no, sanotaan 50 kertaa. Tai 40. Mutta ymmärrätte!)

4 kommenttia:

  1. Minulla oli juuri samat tuntemukset kuin sinulla.
    Oli toso kamalat fiilikset ja otsatukan alta loin synkeitä katseita muihin mukanaoleviin, kun salaa heitä katselin.
    Kaikki muut kuntsarilaiset olivat kuin kuivan kesän oravia. Olin ainoa, joka ei päässyt polviasentoon ja jos jotenkin onnistuin ruhoni sentapaiseen rytkäyttämään, en ollut millään päästä ylös. Nivelrikkopolvet ja kädet eivät kertakaikkiaan toimineet :(
    Sitten onnistuin jotenkuten karistamaan kannoilta 11 kiloa (se ei 103:ssa kilossa ollut paljon, mutta se auttoi ja innosti).
    Tällähaavaa puntariin syttyy valot 95 kilon kohdilla. Olen nyt ollut muutaman viikon salaatti/kasvisliemi/ananas/raejuusto/hedelmä-kuurilla ja aion jatkaa joulunalusviikolle asti!!!
    Sinnikäs TAVALLINEN kevyehkö (aluksi ohjattu) kuntosalilla käynti ja kotona suoritetut punttinostosessiot (aluksi kilon painoilla, nyt kolmenkilon) ovat kahdessa vuodessa tuottaneet tulosta. Pääsen jumppamatolle polville ja ketterähkösti myös ylös.Tunnen muutenkin olevani jo aika sutjakahko ja taipuisa Saimaan norppa.
    Joogaa tms. en kyllä kenellekkään suosittelisi.

    VastaaPoista
  2. Minä odotan kieli pitkällä sitä, että saan oman kuntosaliohjelmani, jotta pääsisin ensinnäkin treenaamaan silloin kun minulle sopii (ja maata ihmisten aijoos!) ja toiseksi tekemään liikkeitä, joita pystyn. Joka paikka on kipeä vieläkin eilisen jäljiltä...

    VastaaPoista
  3. Ihanaa Kaisa lukea sun uudesta kuntoiluharrastuksesta. Itsekin kaipasin lisää energiaa suurien muutosten täyttämään syksyyn ja aloittellen siksi myös uutta urheilullisempaa elämää. Hommasin itselleni personal trainerin, joka suunnitteli mulle kuntoiluohjelman ja tsemppaa mua jaksamaan ja jatkamaan. Saas nähdä kuinka likan käy :)

    Itse kävin 15 kiloa sitten aktiivisesti juurikin body balancessa. Aikamoista akrobatiaa se oli, mutta erittäin tehokasta. Itse pidin silloin myös body pumpista, joka oli myös tehokasta, mutta nimestään huolimatta helpompaa kuin olisi kuvitellut. Siinä tahti on rauhallinen, eikä siinä tarvitse taipua erikoisiin asentoihin, eikä sotketua omiin käsiin ja jalkoihin, kuten tavan aerobicissa. Painotkin voi valita ihan oman maun mukaan, joten liian raskaaksikaan se ei käy.

    Nyt mun uuteen kuntoiluohjelmaan kuuluu ihan perinteistä kuntosalia. Siellä olen kyllä yli 10 vuoden tauon jälkeen kuin Liisa Ihmemaassa -enkä ilman personal traineria olisi päässyt edes alkuun. Tunsin itseni jotenkin vanhaksi hämmästyessäni, kun PT kertoi, että kuntopyörässä on twitter... Siinä sitä sitten voi polkiessa pohtia, mistä nappulasta pääsee facebookiin ja mistä tulee kauniit ja rohkeat ruutuun ja mistä säädetään lisää vastusta ja aikaa.

    Toivottavasti Kaisa päivittelet aina silloin tällöin kuntoilu-uutisia, niin saan tänne vähän vertaistukea. Jos olisin vielä asunut siinä samoilla nurkilla, olisimme voineet tsempata toisiamme ihan livenä, mutta nyt täytyy mennä näin virtuaalisesti.

    Siispä urheilulliset terkut syksyisestä Helsingistä!

    -Tiitu

    VastaaPoista
  4. Heti lupaan päivitellä, kun olen taas kuntoilukunnossa! Tuohon LadyLinen vuosimaksuun tosiaan sisältyy ohjaajan tekemä henkilökohtainen saliohjelma, jota odotan kieli pitkällä. Minäkin olin aika äimänä kuntosalilaitteiden parissa: niitä kun voi säätää huomattavasti paremmin kuin silloin vuonna 2000... :)

    VastaaPoista