Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 8. marraskuuta 2012

Matalalentoa



Minua ärsyttää lukea blogitekstejä, joissa pahoitellaan pitkää bloggaustaukoa ja vedotaan kiireeseen, jos se pahoittelu ja vetoaminen on jatkuvaa. Mutta nyt näyttäisin itse sortuneeni samalle linjalle.

Silti ihan ensiksi: hurjasti kiitoksia onnitteluista ja tsemppauksista! Kaimani rukoilemilla tiedottajaenkeleillä on jo riittänyt puuhaa, sillä vaikka virallisesti aloitan veeästiedotuksen ja Farmari-viestinnän vasta kuun lopulla, on työni historian parissa jäänyt jo viime aikoina lapsipuolen asemaan, kun minua on opastettu uuden tehtävänkuvan saloihin. Toisaalta: nyt minun on pakko osata päästää tekstistä irti. Täydellistä kun siitä ei tulisi, vaikka sorvaisin sitä juhannukseen asti.

Totesin Samille, että vaikeinta uusissa tehtävissä on varmaankin delegointi. Tähän asti olen tehnyt töitä sen verran pienissä yksiköissä, että siellä on pitänyt osata vähän kaikkea. Nyt ollaan isossa talossa, jossa pitää osata luovuttaa tehtäviä eteenpäin ja hallita kokonaisuutta ihan toisella tavalla.

Koska oikeastaan vasta klo 16 jälkeen pystyn keskittymään historiaan, on tullut tehtyä pitkiäkin istuntoja. Koetan kuitenkin mennä päivän kerrallaan ja uskoa siihen, että kaikki hoituu. Yritän nukkua hyvin (Stella on alkanut taas tulla neljältä herättelemään, mutta se on jo sen verran väkevästi kotiutunut, että uskallan työntää sen lattialle pelkäämättä traumatisointia), yritän syödä hyvin. Liikkuminen on aika surkeaa, kun pyörä siirtyi melkein puolihuomaamatta talviteloille, mutta toisaalta kipitän työpaikan pitkiä käytäviä nyt tiheämmässä tahdissa kuin koskaan aiemmin (kun vaihdan työhuonetta, tämäkin riemu päättyy, höh.).

Tähän liittyen pakko kertoa hauska juttu. Olimme pari viikkoa sitten muutaman työkaverin kanssa käymässä naapuriareenassa järjestetyssä Naisyrittäjyyden teemapäivässä. Kirjoittelin siellä nimeäni arpalippuihin mm. LadyLinen pöydässä, vaikka kuntosali ei nykyään ihan olemukseeni istukaan - sai sieltä kuitenkin huulirasvan kiitokseksi!

Eilen sitten soittivat, että olen voittanut liikuntalahjakortin. En tiedä sen suuruutta enkä mahdollisia käyttörajoitteita, mutta tässä taas näkyy Jumalan huumorintaju... Ensi viikolla menen hakemaan korttia ja kuulemaan talon esittelyä, saa nähdä, tuleeko sieltä jotakin kerrottavaa tänne Kurakauppalaankin! Kyllähän minä ihan oikeasti toivon, että saisin jostakin kipinän taas palata siksi liikunnalliseksi ja lihaksikkaaksi Kaisaksi, joka joskus olin.

Piparitaloja en ole tehnyt, kuvat ovat taannoisella työkeikalla ottamiani ja symboloivat asioiden levällään ja kesken oloa. Mutta tänään korkattiin glögi- ja piparikausi työpaikan tyky-askartelun parissa. Taisi siellä olla vähän suklaatakin. Mikäpä hätä tässä, hyvien työkaverien piirittämänä.


11 kommenttia:

  1. Eihän sitä tiedä mitä ne keksii sulle liikunnaksi siellä kuntosalilla!! Voi olla niille muuten uus aluevaltauskin. Siinä nyt testataan niitten valmentajien ammattitaito. Tunnistan kyllä erittäin paljon itsessäni tuon kaipuun siihen hyväkuntoiseen ja edes keskinkertaisesti normilihaksiseen naiseen joka joskus 10 vuotta sitten olin... Krääh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, avoimella mielellä menen. Ällistyin vain puhelusta niin, etten tajunnut kysyä edes lahjakortin suuruutta - jos se on enemmän kuin parikymppiä, voisi olla kiva tavata edes kerran vaikka ihan oikea personal trainer. En kyllä ihan syytä laiskuuttanikaan tästä kunnosta - syksyllä 2009 meillä oli Samin kanssa kamppis menossa, käveltiin ja vesijuostiin hulluina, mutta sitten ydinnaula katkesi, tuli leikkauksen odottelu ja siitä toipuminen, ja sen jälkeen olen ollut sanoinkuvaamattoman kankea. Eli vaikka lihasten pitäisi olla ihan siedettävässä kunnossa, olen kankea kuin vanhus... Nyt siis vain mielenkiinnolla testaamaan, voidaanko sille tehdä LadyLinella mitään!

      Poista
    2. ...ja juu, kuntoutusta voisi kysellä tietysti terveyskeskuksestakin, mutta jotenkin se ei ole ihan niin mediaseksikästä kuin pinkkisävyinen naisten kuntosali (voi taivas miltä tuo kuulostaa...)! :)

      Poista
  2. Pakko nyt tulla oikeen kertomaan, että tuo bloggaamattomuuden pahoittelu on minustakin aivan todella rasittavaa! Muutaman kerran oon itekkin jotaki semmosia alkanu kirjottaa ja ainakin melkein yhtä usein pyyhkiny moiset sössötykset pois. Mitä sitä anteeksi pyytelemään, jokainen kirjottaa sen mitä haluaa ja ehtii. PISTE.

    Ei mulla sitten muuta! Terv. Maana http://ponytales-ponytales.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, se on vähän sama kuin lapsena kirjekaverille vastaaminen venyi ja venyi, ja sitten joka kirje alkoi sanoin "anteeksi kun en ole kirjoittanut, mutta..." Itsestä vain tuntuu, että pitää selitellä, vaikka lukijaa se vain ärsyttää!

      Poista
  3. AINOA liikuntalaji, jota vajaan satavuotta (!) kestäneen elämäni aikana olen yhtäjaksoisesti kyllästymättä harjoittanut on kuntosalilla pehertäminen.
    Peherrystä on kestänyt kaksi (två) vuotta.
    Poikani Charles ihmettelee, kun tuloksia ei näy lainkka, mutta hän erehtyy!
    Kaikki kilon painavat 96 lihastani ovat taatusti vetreämmän nyt kuni pari vuotta takaperin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistathan, jotta lihas painaa enemmän kuin läski, niin että lihasta on oikeasti paljon vähemmän... :D

      Poista
  4. No voi hyvänen aika, miten mä en ole tiennyt mitään uutisestasi? Olen kai niin uppoutunut omaan hommaani, etten ole kuin huitaisten käväissyt blogeilla. Mutta ison ilon kyyneleet ne valuu täälläkin pitkin poskia. Onnea ja siunausta työhösi. Tiedottajaenkelit ovat koko ajan olkapäälläsi ja suorastaan vahtivat, että kaikki menee kohdalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Enkeliparat, toivottavasti ne eivät ihan uuvahda. Joutuvat kanssani huomennakin töihin ja kaikkea...

      Poista
  5. Onnea voitosta:)

    "Hätäkö tässä valmiissa maailmassa"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kyllä asutus mailmas aina toimehen tuloo." :)

      Poista