Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kaamos lähestyy


En ole koskaan ollut syys- tai kaamosmasennukseen taipuvainen ihminen. En pidä syksystä erityisemmin, mutta olen yleensä nauttinut hämärästä, kynttilänvalosta ja hyvästä syystä käpertyä sohvannurkkaan. Syksyllä voi sentään jo alkaa melkein odottaa joulua, ns. jouluvalotkin ovat muuttuneet "kausivaloiksi", joita saa ripustaa ajoissa. Enemmän olen aina inhonnut tammi-helmikuuta, jolloin ei ikinä ole mitään kivaa odotettavissa, vain hirmuista pakkaista tai vaihtoehtoisesti hirmuista liukkautta, emmekä minä ja ystäväni OI pidä kummastakaan. Elleivät luut katkea, niin leikellyt tassut palelevat hirmuisesti. (Nauran aina sisäänpäin, kun kenkäkaupan myyjä selittää, miten tässä kengässä ei tarvita villasukkaa. Sellaisia kenkiä ei olekaan, joilla tarkenisin pakkasella  edes kahden villasukan kanssa.)

Viime ja tänä syksynä olen kuitenkin ymmärtänyt, mitä kaamosmasennus tarkoittaa. En moiti kulunutta kesää - edelleenkin neljän viikon lomani aikana satoi vain noin neljänä päivänä - mutta olihan se lyhyt kesä, kun se tosiaankin jäi neljään viikkoon. Kesäkuussa oli melkein pakkasta ja elokuussa alkoi lähestulkoon jo syksy. Ja syys-lokakuussa aurinko on vasta ollutkin kortilla. Toki minun ei pitäisi valittaa, kun toisilla kodit ja elanto ovat maanneet vesimassojen alla tai keskellä, mutta toteanpa vain, että on tuntunut ihan tukahduttavalta, pilvimassa on ollut kuin pussi päässä.

Työkaverin kanssa tänään vuorotellen valittelimme oloamme. Me kumpikin pidimme viime viikon lomaa - ja kumpikin sairastimme koko loman. Ainakaan minä en ole vielä täysin toipunut, vaikka pahin onkin ohi. Suuria suunnitelmia ei lomalle ollut, mutta silti olisi ollut mukava vaihtaa vähän vapaalle. Nyt tuntui kuin ei olisi lomalla ollutkaan. Mahtaisiko kirkasvalolamppu auttaa surkeaan oloon? Suklaata on jo kokeiltu.

Onneksi aina jotakin piristävääkin tapahtuu. Tänään pääsin valokuvaamaan erinäisiä piparkakkuluomuksia - laitan parempia kuvia, kunhan saan niitä itselleni, sillä kamera ei ollut oma - ja kiikutin vieläpä kotiinkin syötävää. Stellaa piparkakkutalo pihapiireineen kiinnosti niin, että totesin parhaaksi syödä sen pois mahdollisimman nopeasti.

11 kommenttia:

  1. neuloo mopsien kanssa24. lokakuuta 2012 klo 18.29

    Ai kun kiva, että on joku muukin, joka ei pode pimeä/syysmasennusta! Nyt on ainakin luonto niin värikäs, ettei harmaata ainakaan ole. Syksyllä on mukava sytytellä valoja, pitää hämäränhyssyä ja käpertyä kotoisaan oloon. Tietysti ne, jotka joutuvat tekemään työtään ulkona säässä kuin säässä ja sateessa, eivät hehkuta näin. En minäkään sateesta, kurasta enkä loskasta pidä, mutta se nyt vaan on eikä sille voi mitään.

    Tänä iltana aion katsoa pari ohjelmaa telkasta, juoda mukillisen iltakaffetta, neuloa (jos puutuvat näppini sen sallivat) ja rapsuttaa mopsejani, jotka asettuvat syliini kaikki kolme mitä omituisimpiin asentoihin. Pakko myöntää, että hiukan haikeana kuitenkin, kun tytär lähti tiistaina takaisin Ranskaan, enkä tiedä, koska näemme uudelleen.

    Ennen tätä kaikkea käytän elukat lenkillä ja toivon, ettemme kastu! Alkoi muuten tehdä mieli piparkakkuja! Kotoisaa oloa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläpäin valitettavasti on ollut viikkokaudet harmaata - ruskaa kyllä, mutta aurinko on ollut kovin harvinainen vieras, ja vettä on tullut jatkuvalla syötöllä. Tänään kuitenkin paistoi!

      Poista
    2. Tänäänkin paistoi, mutten paljon ulkona käynyt. No, ehkä ensi viikolla tai loppuviikosta sitten.

      Poista
  2. Voi että, IHANAA kuulla että jollakin muulla on samat aatokset ja fiilikset.

    Ihan oikeasti mä voin kyllä tunnustaa, että menneen tosi lyhyen kesän jälkeen koko syksy on tuntunu tympeältä, raskaalta ja rasittavalta.

    Syksyä on ollu kiva odottaa normaalipituisen kesän jälkeen, mutta nyt ei kyllä käyny niin. Todellakaan. Kun ei koko kesää edes ollu. Mun loma oli heinäkuus, ja aurinkoiset päivät oli kyllä kortilla. Suurimman osan aikaa oli pilvistä tai satoi kaatamalla.

    Mä kans pidin viime viikolla lomaa kolme päivää, ja heti ekana lomapäivänä sairastuin flunssaan (olihan edellisestä flunssasta jo kulunukin 6 viikkoa...) ja makasin sitten vielä eilisenkin huonossa kunnossa kotona.

    Mulla ei ole tapana valitella turhista, mutta en myöskään jaksa asioita kaunistella silloin kun tuntuu huonolta.

    Ja nyt tuntuu. Tämä syksy on ollu harvinaisen raskas ja harmaa. Niin hyvin sanottu tuo, että pilvimassa on kuin pussi päässä!

    Mutta: tästäkin syksystä me läpi mennähän! Onneksi, ONNEKSI, on tulos joulu, joka on aina ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin lomani oli heinäkuussa, ja tosiaan neljän viikon ajalla satoi neljänä päivänä - eli tämän kesän sateet ovat olleen ihan oikeasti todella paikallisia (työpaikan kahvipöytägallupin mukaan noin 2 km päässä meiltä asuvilta on ollut ihan eri säät). Ja silti tympii. Mun viimeisimmästä flunssastanikin on vuosi, joten ei pitäisi valittaa - mutta silti tympii. Ei nyt auta edes D-vitamiini purkista...

      Poista
  3. Ei auta D-vitamiini, ei! Tuttavan suosituksesta ostin nyt sitten sitä Anti-Wir-nimistä luontaistuotetta. Voi kun se auttais!

    Satoiko teillä tänään lunta? Täällä satoi, Lapualla siis! Ja kyllähän se vähän piristi :) Kynttilät näytti nätimmältä ikkunalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti satoi, ihan hirveä liukkaus! Olen kiukutellut Facebookissa ihmisille, joiden mielestä lumi on ihanaa - mulla alkaa taas rangaistusvankeus kevääseen asti... :p Joten sorry, tuo ei auttanut! ;) Minä tilasin Yves Rocherilta jotakin luontaistuotetta jonka muka pitäisi piristää, saapi nähdä...

      Poista
  4. Joskus syksy masentaa, etenkin jos se kestää kauan ja on kurasta ja harmaata, mutta nyt ei, maassa on hiukan lunta se antaa valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, mutta sitten mun pitää ruveta pelkäämään luideni puolesta taas kevääseen asti... :(

      Poista
  5. Olihan maailma vähän eri näkönen tänä aamuna. Työmaata kohti ajaessa lumen määrä vaan lisääntyi, perillä 10-15cm. Ei ensilunta kuulu tulla noin paljon! En ollut kaivannut vielä lunta, mutta se kyllä sulaa pois ensi viikolla - sanovat.
    Pitää kertoa, että kuulin radiosta Tampereen kirjastossa keksityn uuden idean. Valmiita yllätyskasseja lainaajille; jonkin aihepiirin mukaan koottu kassi, joka sisältää ehkä tietokirjoja, kaunokirjallisuutta, elokuvan, musiikkia jne. No, minä sitten olen ihan ajan hermolla, huomasin keskiviikkona...menin kirjastoon ja huomasin, ettei minulla ollut lukulaseja mukana. Lainasin kassilisen kirjoja, joista vain 2 oli kotona lasien kanssa tarkasteltuna sellaisia, jotka olin aiemmin lukenut. Hieno suoritus pelkästään kirjailijan nimen ja kansikuvan perusteella valittuna.
    Muutenkin vähän valoisampaa välillä!
    Leppoisaa viikonvaihdetta, toivoo Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, paljonkohan meillä tuli... Tarpeeksi joka tapauksessa, jotta joka paikka oli liukas.

      Tuo temppu pitäisi tehdä meidän uudessa kirjastossa, jossa ei voi edes ulkomuistista arvioida kirjojen sijaintia: menisi ilman laseja ja poimisi tavaraa hyllystä vaikka selkäpuolen värityksen perusteella. Voisi löytää paljon uutta ja mielenkiintoista! :)

      Poista