Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Syyskuun ensimmäinen viikko

Aika rankka viikko on puolessa - rankka, mutta täynnä elämää. Sami on ollut ammattikorkeassa informaatiotulvan kohteena ja vaikuttaa tyytyväiseltä valintaansa. Kuulemma hakijoiden taso oli tänä vuonna liiketalouden puolelle poikkeuksellisen korkea, joten saan olla ylpeä miehestäni!



Itse olen reippaasti pyöräillyt töihin ja kotiin yksin (ja väistellyt iltapäivisin kampusalueen lähimaastossa opiskelijalaumoja!). En olisi uskonut keväällä, kun paniikissa yritin uskaltautua ajamaan, miten luontevaa se joskus minulle on. Niin helppoa ja kevyttä jopa kolmipyöräisellä! Miten kevyttä se sitten onkaan teille, jotka pystytte ajamaan kahdella renkaalla.


Väsy vain tahtoo vaivata. Stellalla kun on edelleen tapana tulla aamuyöstä leipomaan hiuksiani - ja huonounisena olen alkanut heräillä jo valmiiksi ennen kuin kissasta näkyy edes hännänpäätä. Viimeksi tänä aamuna jo odotin, koska vahvat pikku tassut tömähtävät sängylle. Tuloksena on sitten iltapäivisin melkoinen kooma. Ei auta kuin luottaa siihen, että kun väsyn tarpeeksi, nukun ihan oikeasti taas siihen asti kunnes Stella laskee käpälänsä kasvoilleni.


Entäpä sitten Stellan päivät? Se on ollut kotimiehenä uskomattoman kiltisti, ei mitään haisevia mielenilmauksia missään. Kun Sami on tullut kotiin minua aikaisemmin, kisu on mönkinyt esiin sohvan alta, syönyt, puskenut ja mennyt takaisin lepäämään. Kun minä sitten kotiudun, se murjottaa: ei ole huomaavinaan, vetäytyy sängyn alle, tänään ilmaisi mielipiteensä perheenäitien työssäkäynnistä teroittamalla kyntensä sekä lepotuoliin että sohvaan. Kun sen antaa olla tai vaihtoehtoisesti vähän lepertelee, se saa "mielensä takaisin" ja on sitten loppuillan ja aamun suloinen pikku kulta - leipoakseen tukkaani yöllä ja mököttääkseen taas seuraavana iltapäivänä!

Loppukevennykseksi vähän livekuvaa meidän kodin iltatunnelmista. Stellan lempileluja ovat kaikki rapisevat jutut, erityisesti leikkihiiret.


7 kommenttia:

  1. Mukava filmin pätkä, ilonen kissa leikkii onnellisena uuves kodis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä nukutaan tunteja, sitten taas riehutaan - juostaan pitkää käytävää asunnon päästä päähän kuin valkoinen viiva vain! :)

      Poista
  2. neuloo mopsien kanssa6. syyskuuta 2012 klo 21.00

    Hauska kissa ja hienon värinen! Meidän mopseilla on Ikeasta ostettu marsu, se on melkein saman värinen ja yksi lempileluista.

    En ole jostain syystä ikinä saanut kommenttia aikaiseksi, pidän hurjasti blogistasi ja on ollut mielenkiintoista lukea ihan kaikesta, mistä kirjoitat. Värikästä syksyä ja terveisiä Salosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stella hoiti sijaiskodissa paljon muita kissoja, täällä tarjottiin pehmokissoja, mutta on ilmeisesti nyt itse mieluummin hoidettavana... :)

      Kiitos kehuista, on aina hirveän kiva kun kommentoidaan, mutta jo sekin lohduttaa kun laskuri raksuttaa. Pelkästään itselleen olisi tylsä kirjoittaa!

      Poista
  3. Ihana Stella ja te olette ihania ihmisiä kun olette ottaneet sen perheenjäseneksi (ja se näköjään teidät). Sä olet selvästikin sen emo kun se sun hiuksia pesee ja tarpoo. Me täällä Tassulassa aletaan entistä tiiviimmin seuraamaan tätä blogia:-)
    Minä olin muuten viikonlopun yksin kotosalla flunssassa ja ihan mustiksena kun Karvis ja Tassu olivat saaressa kehittämässä isä-poika-suhdettaan. Arvaas olinko aamuyöllä tyytyväinen kun Tassu tuli leipomaan mun tyynyä ja pesemään mun hiuksia... Varsinkn kun Karvis valitti et katti näyttää sille peppuaan samalla;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Mä olen täällä ihan surkeana, kun eilen Stella oli istahtanut sohvalla Samin reidelle ja sitten kun Sami lueskeli sängyllä tullut kainaloon "imemään" - ihanaa tietysti, mutta nyt aamuyöllä ei keskittynyt mun hiuksiin niin tarmolla kuin aiemmin... Mamma on ihan mustis! :)

      Poista
  4. Kissat ovat suloisia, eikä Stella tee siihen sääntöön poikkeusta.

    VastaaPoista