Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Muutosten vuosi


Tänään vietämme erään aikakauden viimeistä päivää. Yli kahden vuoden turhauttavan työnhaun jälkeen tässä "työvoimapulan" luvatussa maassa Sami siirtyy huomenna uuteen kastiin: hänestä tulee opiskelija. Kolmen ja puolen vuoden päässä häämöttävillä  tradenomin papereilla ovet toivottavasti avautuvat paremmin. (Ainakin minulta on niin moni tradenomi vienyt työpaikan nenän edestä, että uskon vahvasti tuon koulutuksen saaneiden 99-prosenttiseen työllistymiseen! ;)



Tämä vuosi, erityiesti kevät ja kesä, on ollut muutosten aikaa. Onneksi positiivisten. Jos viime talvi oli täynnä ikävyyksiä ja stressiä, se kannatti jaksaa tämän vuoksi. Minun työni on edennyt viimeistelyvaiheeseen - mutta näyttää siltä, että saisin leivän saman katon alta ensi vuoden lopulle, joten ihan vielä ei tarvitse lähteä verissä päin niistä harvoista vapaista työpaikoista tappelemaan. Keväällä sain kolmipyöräisen polkupyörän, jonka ansiosta olemme Samin ja ystäväni OI:n kanssa nauttineet lomalla vapauden huumasta, ja joka vie minut nopeasti, kevyesti ja turvallisesti myös töihin. Viikko sitten meille muutti pikku Stella, joka on alkanut hyvinkin kotiutua, kuten näistä kuvista näkyy - ne on saatu ottaa jo ihan oikealla kameralla! Ja huomenna Sami menee kouluun.


Eilen vietin "25-vuotistaiteilijajuhlaani", sillä ensimmäinen kirjani Lauran syyslukukausi ilmestyi 1.9.1987. Lainausmerkit siksi, etten ole 2000-luvulla kirjoittanut mitään muuta kuin tilaustöitä ja tutkimuksia - ja jos olenkin, siitä eivät kustantamot ole kiinnostuneet. On kuitenkin hauska muistella mennehiä, kun voi samalla luottavasti katsoa tulevaan. Tähän asti on Herra meitä auttanut.

14 kommenttia:

  1. Ihanaa kun Stella alkaa viihtyä ja muutkin asiat lutviutua. Kirjoittelehan jatkotarinaa sille neuleromaanille ..täältä löytyy ainakin yksi lukija. Ihanaa syksyä teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei valitettavasti ole mielessä. :) Minua ei siis nykyään kiinnosta kirjoittaa, ellei aihetta anneta (kirja-arvostelu / tilaushistoria / puhe / artikkeli...). Ei vain valitettavasti ole enää kirjan verran sanottavaa! :)

      Poista
  2. Hyvältä kuullostaa.
    Kysyisin kuitenkin, jos en ole liian tungetteleva? Ei siis ole pakko vastata.
    Oletko jaksanut vaikeimpinakin hetkina rukoilla ja luottaa siihen, että sinua kuullaan?

    Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen rukoillut, mutta välillä on tuntunut, että jos Jumala kurittaa niitä joita rakastaa, niin rakkautta on nyt melkein liikaa... :) Onneksi "vaikk' on teräskova maa ja taivaan viha kauhistaa, niin kuullaan siellä huutos".

      Poista
  3. Paljon Onnea, Kaisa.
    Muistan, kuinka tapasin Sinut oman esikoiskirjani julkistamistilaisuudessa vähän yli 20 vuotta sitten. Minä olin latebloomer ja Sinä kirjoittanut jo monta kirjaa, vaikka olit koululainen.

    Tuuli kääntyy varmaan Suomessakin, talouskin kohentuu, työllisyys paranee ja kirjasi ja kirjani kelpaavat vielä kauan.:)

    Stella on kaunis kissa.

    Menestystä ja iloa Samin opintoihin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja nyt minä en ole 11 vuoteen julkaissut ainokaistakaan kirjaa ja sinä se jatkat vaan. :) Eli kuten jo Anskulle tuolla kommentoin: olen iloinen kun ei tarvitse väkisin vääntää kirjoja, mitään sanottavaa kun ei enää ole. Hyvä kun muut jaksavat!

      Poista
  4. Olisi muuten kiva lukea sinulta uusi romaani. *vink vink* Vaikka semmoisen kirjoittaminen vaatii kyllä varmasti aikamoista paneutumista... Mutta lukijakunta jaksaa odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en koskaan sano ei koskaan, mutta epäilenpä silti. :) Kiva kuitenkin että tykättäisiin!

      Poista
  5. Onnea muutosten tulvaan! Hienoa että Sami aloitti opiskelun. Minun esikoiseni, nelikymppinen, lähti myös opiskelemaan. Hän opiskeli aikoinaan vuoroin musiikkia, vuoroin kuvataidetta. Taiteen polku on ohdakkeinen, totesimme. Nyt hän kouluttautuu lähihoitajaksi (toivottavasti jaksaa!) ja haluaa vanhuksia hoitamaan ja heille virikkeitä antamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä on, että tässä epätäydellisessä maailmassa ei voi aina tehdä vain sitä, mitä sydän sanoo - mutta toisaalta sydämen sanomiset voi sitten tuolla tavalla upeasti yhdistää arkiseen työhön!

      Poista
  6. Voi miten kivoja uutisia sieltä kuuluu, onnea syksyyn ja eteenkinpäin.

    VastaaPoista
  7. Onnea ja siunausta Samille opiskeluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tarvitaan! 3,5 vuoden urakka edessä näin ensihätiin.

      Poista