Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 13. syyskuuta 2012

Kissaperheen kuulumisia

Meillä arki on livahtanut uskomattoman nopeasti. Samin koulu on päässyt vauhtiin (ja jos luitte tänään Ilkkaa, niin ei, Sami ei ollut siinä oppilaskunnan puolinakuilijoiden letkassa! :p) ja minä olen saanut kuulla, että töitä riittää ensi vuoden loppuun samassa talossa - erinäista puuhaa siis vielä sittenkin, kun kirja on valmis. On siis löytynyt työnantaja, joka ei tuijota vain FM / Suomen historia -koulutusmerkintään, vaan osaamisen monipuolisuuteen. Elämä tuntuu nyt harvinaisen hymyilevältä!

Stella on ottanut paikkansa huushollissa. Tosin kaikkia vieraita pelätään - sijaiskodin isä toi rokotustodistuksen, eikä kisu tullut sohvan alta edes tervehtimään, vaikka erosta on vasta 2,5 viikkoa. Mutta omat lempipaikat ovat jo löytyneet (sohvan- ja sängynaluset yhtenä niistä) ja elämänrytmi ja rutiinit myös. Aamulla Stella auttaa työntämään makuuhuoneen parvekkeen ovea auki, ellei se avaudu kyllin nopeasti, jotta neiti pääsisi kartoittamaan lintutilanteen. Minä ruokin kisun yleensä töistä tullessani, mutta eilen meninkin eteisestä katsomaan jotakin Samin tietokonejuttua enkä suoraan keittiöön, minkä seurauksena Stella karjaisi: "Ruokaa!"



Tällä viikolla Stella oli yhtäkkiä istunut Samin reidelle, kun tämä söi jotakin divaanisohvalla. Samana iltana huutelin, missä kissa, ja Sami vastasi hiljaisella äänellä makuuhuoneesta: "Mun kainalossa." Stella oli mönkinyt lukemassa makoilleen Samin kainaloon, leipoi ja purrasi. Myös aamuherätykset ovat lykkääntyneet jopa kuuteen, mikä on ylellistä. Ja tänä aamuna minun tukkaani ei enää leivottu ja syöty, vaan kissa kellahti taas Samin kainaloon ottamaan meiltä vastaan silityksiä.

Ehdin jo valittaa, että Stella pitää Samista enemmän kuin minusta. Sitten menin suihkuun kertomatta kissalle. Itse en veden kohinalta kuullut, mutta neiti oli naukunut kylppärissä niin, että Samin piti tulla katsomaan, mikä on hätänä (Stella osaa avata oven, jos se on vain tönäisty kiinni). Kun minä ilmaannuin pyyhe ympärillä verhon takaa, sain sääriin kissankarvakuivauksen, niin paljon piti puskea. Kadota nyt sillä tavalla näkyvistä!

Eli kyllä, jokainen päivä on uusi seikkailu.

9 kommenttia:

  1. Mukavaa kuulla Kurakauppalasta hyviä uutisia!
    Toi mustisjuttu kuulostaa niin tutulta:-) Kun Tassu muutti meille niin olin ihan varma et se tykkää Karvisest enemmän kun Karvinen piti viikon "isyysloman" ja mä "jouduin" käymään töissä. Tosiasiassa taitaa olla niin et kissat kiintyy siihen, joka antaa ruokaa, tyhjentää hiekkalaatikon ja harjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän minäkin epäilen, että kun Samin koulupäivät ovat yleensä ainakin vähän lyhyempiä kuin mun työpäivät, hän saa etumatkaa... :D Kun äsken sängyssä makasin kyljelläni kissa rintaa vasten painautuneena niin, että se sai leipoa etutassuilla kämmentäni, Sami tiedusteli, vieläkö epäilen ettei se tykkäisi minusta... :D

      Poista
  2. Hei Kaisa ja perhe
    Ihana saada jostain iloisiakin uutisia.
    Omassa perhe-, suku, ja ystäväpiirissä on nyt vaihe, jolloin uutiset ovat vain ikäviä. On saatu suruviestejä, yllättäviä sekä jo odotettujakin. On vakava sairaus, joka on hoidossa, mutta hoito rankkaa.
    Tämän kaiken keskellä on paljon käytännön asioita, joita on pakko hoitaa, on tehtävä erinäisiä päätöksiä ja valintoja. Ehkäpä se on hyväkin, on vain aika vaikea keskittyä pohtimaan...
    Ihanaa viikonloppua teille, semmosta kissan kehräyksen siivittämää.
    t. Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tuula, lämpöisiä ajatuksia, osanotto, voimia ja enkeleitä! Mitähän varten ne asiat kasaantuvat, niin ikävät kuin hyvät, ja ikävisä se tuntuu kahta pahemmalta. Yrittäkää jaksaa!

      Poista
  3. Kissat on kyllä ihania. Niillä on aina niin oma persoona. Meillä Emma on hieno kuningatar, joka komentaa ja odottaa häntä palvellaan, Riku on kaikkien kaveri, Viiru on räyhäke joka kuvittelee olevansa leijona, Mustafa taas rakastaa maailmaa, kissoja, koiria ja ihmisiä. miina on emäntä joka valvoo järjestystä ja kouluttaa muita olemaan kissoiksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei voi sanoa ottavansa vain "kissan"! Siksi eläinsuojelusta olikin tavallaan helppo ottaa lemmikki, koska nettisivuilla oli luonteita jo vähän kuvailtu, esim. se, vaatiiko ehdottomasti eläinystäviä vai viihtyykö yksin.

      Poista
  4. Ihana perhe ja kivoja uutisia! Muten, selvisikö sinulle se Wheat grranulater tai mikä se nyt olikaan, jota mietit joskus kuukausia sitten? Se on ilmiselvästi korkealaatuisten vehnäjauhojen tavaramerkki, vissiin jenkkilästä. Jos tarvitset tietoa, niin löydän mainoksen vanhasta Kotiliedestä. - Viikonloppuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin meidän kotitalousneuvoja asian päätteli, että Herkku Granular jauhot olivat tietynmerkkisiä ameriikanherkkuja, vähän kuin Pirkka kahvi tms. Jos jotakuta kiinnostaa, niin vuosisadanvaihteen keittokurssien ostoslistoja voi lukea täältä.

      Poista
  5. Suloinen Stella! Kyllä se teistä molemmista pitää, usko pois.

    VastaaPoista