Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Addikti

Tällä viikolla "sohvaläppärin" nettiyhteys lakkasi toimimasta. Älkää kysykö enempää - jokin uusi boksi on tulossa ja sellaista, jolle minä nyökyttelen ymmärtäväisesti ja sitten puistelen päätäni käsittämättä mitään. Onneksi meillä asuu sellainen ihminen joka ymmärtää. No, viikkosurffailu on siis ollut iltaisin puhelimen varassa, kun en käynnistä tätä pöytäkonettani juuri muuten kuin viikonloppuisin. Ja vaatimattomalla Samsungillani ei oikeastaan surffata, vaan pikemminkin kelluskellaan uimarenkaan varassa.

Tässä tilanteessa havahduin miettimään omaa netinkäyttöäni. Internetiin tutustuin opiskeluaikana 1990-luvun puolivälissä, jolloin joskus hiippailin iltaisin yliopistolle ihan vain surffaamaan - sanaa ei tunnettu, mutta käytännössä hain erilaisia sivuja Yahoon kautta. Omaa konetta en omistanut vielä muutamaan vuoteen.

Sittemmin netistä on tullut kommunikaatioväline. Sieltä haen tietoa, siellä teen ostoksia, sen kautta pidän yhteyttä ystäviin. En käsitä niitä ihmisiä, jotka paheksuvat esimerkiksi Facebookia. Jos suurin osa ystävistä on valunut etelän sivukyliin, en ymmärrä mitä pahaa siinä on, että pidämme yhteyttä FB:n kautta. Toki pitkät puhelut ovat ihania, mutta kovin kalliita! Eikä ketään varmaan vahingoita sekään, jos saman kaupungin ystävien - jopa työkaverien - arkipäivän kuulumisia saa seurata FB:sta silloin, kun ei ehditä istua rauhassa juttelemaan.

Monesti nettikäyntini ovat pikaisia piipahduksia. Kurkistan, onko Facebookissa tapahtunut mitään, tarkistan säätiedotuksen. Joskus vietän pitkänkin ajan lueskellen blogeja, toisinaan laiskottaa ja selailen läpi iltapäivälehtien nettisivuja. Facebookia ja blogeja en asettaisi vastakkain: molemmat ovat minulle yhtä tärkeitä, mutta tietenkin niissä kirjoitetaan eri lailla.

Toki on vähän huolestuttavaa, jos netin katkeaminen aiheuttaa eräänlaisia vieroitusoireita. Ei sentään niin pahoja, että olisin niitä varten ruvennut käynnistämään pöytäkonetta, se on kuitenkin hyvä. Olen lueskellut lehtiä ja arvostelukirjaa ja leikkinyt Stellan kanssa. Ja muistellut aikaa, jolloin nettiä ei ollut. Jos se olisi keksitty 10-20 vuotta aiemmin, olisinkohan minä kirjoittanut yhtään kirjaa, kun ei omaa mielikuvitusmaailmaa olisi tarvittu?

Onneksi sentään meillä jollakin riemua riittää ilman tietokoneita. Iloista viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Hyvä Kaisa! Mainio kirjoitus just tähän hetkeen. Oma läppärini sanoin sopimuksen irti sunnuntaina ja autokin keskiviikkona... Elämässä on paljon enempi aikaa ilman nettiä. eilenkin kuurasin kylppärin lattian ja sain viimein itsevirkatun maton lattialle.
    Stella on NIIN kissaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärsyttävintä netittömyydessä on se, kun "mä yhtäkkiä katson netistä - ai mutta sehän ei toimi"... On opittu liiankin hyvin se "veeveevee ja piste", jota Samin 98-v isotäti paheksuu - "kun joka paikassa sanotaan vaan, että veeveevee ja piste..." :)

      Poista
  2. Hei Kaisa, onpa tytteli piristynyt teidän hoidossanne. Turkkikin hienossa kunnossa.

    Minusta Internet ei ole este luovalle kirjoittamiselle, sillä sen avulla voi tehdä taustatyötä nopeasti, tutkia mm museot, maalaustaidetta, aikahistoriaa yleensä. Mutta eihän Internet korvaa kirjatietoja.
    Minulle kuvat ovat tärkeitä, siksi pidän myös FB:sta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän mielestämme se on jopa kasvanut kuukaudessa... :D

      Este internet ei tietenkään ole. Mutta jos se olisi ollut olemassa silloin, kun olin teini-ikäinen, en olisi viettänyt sunnuntai-iltapäiviä naputellen omia tarinoita vaan surffannut verkossa. Nykyäänkin tulee vietettyä iltoja koneen ääressä, kun voisi tehdä jotakin hyödyllisempää (? :).

      Poista
    2. Eläinrakkaana ihan sydän sulaa kun Stella sain rakastavan kodin.
      Mieluusti lisää kissasta ja kuvien kera !
      -Eila-

      Poista
  3. Netistä vois sanoa, että hyvä renki, mutta huono isäntä.
    Aikaahan tässä seikkailussa saa kulumaan, mutta toisaalta itselleni netti ja blogit ym. ovat tuoneet paljon uutta elämään.
    Kun asuu korvessa, keskellä ei mitään, ja on kipiä, niin tän aparaatin kutta olen saanut ystäviä, harrastuksia, vertaistukea ym.
    Vielä kun tää siivois mun puolesta ni:) ois mukavaa...:)

    Stellalla on kissanpäivät luonanne.

    VastaaPoista