Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tämän blogin virallinen kissa

Olen aina kadehtinut Blogistanian virallisia blogikissoja. Nyt Kurakauppalassa on vihdoinkin oma. Tänään soitin Stellan sijaiskotiin ja ilmoitin, että se jää meille pysyvästi. Liityin myös Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi.

 

Jos joku ihmettelee eilisiä vastauksiani kommentteihinne, niin maanantai-illan ja tiistaiaamun leikkien jälkeen häkellyimme, kun Stella parkkeerasi koko eilispäiväksi uudelleen sohvan alle, eikä tullut sieltä millään ilveellä. Emme keksineet muuta syytä kuin sen, että se oli ottanut taas jostakin nokkiinsa tai pelästynyt. Huonepalvelun totesimme kuitenkin päättyneeksi: kissa tiesi nyt, missä on ruoka ja missä hiekkalaatikko, joten luonto saisi hoitaa tehtävänsä.



Kummiserkku soitti illalla ja hänen telepaattiset kissakykynsä selvästi vaikuttivat. Sohvalla jutellessa olin kuulevinani jotakin ääntä, ja kun kurkistin selkänojan yli, yksi leluhiiri on vaihtanut paikkaa. Sitten  ilmestyi "lippu" sohvan takaa - Stellan häntä on kuin hain evä, joka varoittaa tulijasta! Ensin vähän leikittiin ja syötiin, mutta illan paras tapahtuma oli reipas tassutus kodinhoitohuoneeseen ja sieltä kuuluva ankara hiekan kuopiminen. Luonto siis voitti ja Stella teki kuin tekikin asiansa rahvaanomaiseen Topikattiin Zooplussan mikrohiekkaa odotellessa! :)



Valitettavasti kissojen yleensä ja niin myös Stellan päivärytmi on toinen kuin ihmisen. Meidän piti mennä nukkumaan, kun kissan mielestä olisi voinut vielä hyvin leikkiä. Olimme päättäneet hienoissa etukäteisperiaatteissamme, että makuuhuoneeseen ei kissalla olisi asiaa, ja maanantai-iltanakin se oli jäänyt naukumaan oven taakse. Nyt itku alkoi taas, ja totesimme, että ovi saisi olla auki. Ei meitäkään nyt niin hirveästi innosta nukkua huoneeseen pönkättyinä, joten annetaan kisun tulla makkariin jos tahtoo.


Stella kävi kaksi kertaa sanomassa perusteellisesti hyvää yötä (toisen kerran siksi, että eteiseen oli jäänyt valo, jota Sami nousi sammuttamaan, ja kun vuoteesta on noustu niin piti tietysti hypätä uudestaan sanomaan hyvää yötä). Se jopa suukotti painamalla nenunsa meidän neniimme! Sitten se katosi omiin puuhiinsa muualle asuntoon.


Valitettavasti erehdyin sanomaan Samille, että kissa sitten tietysti herättää meidät neljältä. Kelloradio oli 04.04, kun tassut tömähtivät säärilleni... Ja koska Stella haluaa leipoa tyynyäni niin, että tukkani on siinä välissä (sitä pitää myös nuolla, siis tukkaa), ei sen jälkeen ole paljon nukuttu... Sinnittelimme kuitenkin puoli kuuteen, ettei kissa opi herättelemään meitä koska tahtoo. 


Itse asiassa aamu ei ollut Stellan ansiosta hullumpi: kuudelta istuimme aamukahvilla lasitetulla parvekkeella auringonnousua ihailemassa, ja Stella kurkki ihmeissään ikkunoista. Sitten se taas vetäytyi sohvan alle. Mutta kun Sami haki minut töistä ja tulimme kaupan kautta kotiin, Stella lipoi huuliaan nähdessään minun kurkistavan sohvan alle ja kuullessaan kauppakassin rapinan. Sitten se yhtäkkiä nousi, venytteli ja tuli keittiöön. Kello puoli viisi iltapäivällä, ei vasta iltahämärissä!


Koko tämän illan kisu on ollut kuin kotonaan: leikkinyt hurjasti lempihiirellään, nukahtanut avoimelle lattialle ja sohvalle ilman mitään suojaa, heittäytynyt selälleen paljastaen luottavasti masun, kurkistellut ulos ikkunoista. Aivan kuin se olisi tajunnut, että päätös on tehty ja tämä on sen koti. (Jonka sohvaa se on nyt innostunut raapimaan, kun raapimispuu saa seistä ihan rauhassa. Mikä se aine olikaan mitä kissat inhosivat, etikka?)


Pitää muistaa tänä iltana sanoa Stellalle, että antaisi meidän nukkua aamulla kuuteen (vaikka silkinpehmoinen turkki yön pimeässä minua vasten luottavaisesti painautuen tuntuikin kivalta!). Stella nimittäin ymmärtää puhetta. Kun kävin sanomassa heipat sohvan alle lähtiessäni töihin ja kehotin ottamaan sillä aikaa vaikka torkut, Stella painoi pään tassuihin ja sulki silmät. Aamulla sen lempilelu oli kateissa yön leikkien jäljiltä. Kun sanoin: "Missä hiiru? Etsi hiiru!" Stella meni hetken päästä makuulle sohvapöydän luo ja huitoi tassuilla sen alle. Kun siirsin pöytää, siellähän lelu oli. Tämän kissan kanssa pitää siis varoa sanojaan!



Toki elämässään kovia kokeneella eläimellä on omat traumansa. Se pelkää kameraa - kun toisella puolella huonetta laitetaan kameraan virta, hurjasti leikkiin keskittynyt kissa menee piiloon. Siksi nämä kuvat on otettu kännykällä, joka ei tahtonut pysyä leikin vauhdissa mukana. Se myös syö rauhassa vain, jos joku on koko ajan lähellä, ja vaikka se pyörii jaloissa jos joku menee keittiöön, se ei ole erityisemmin innostunut vielä mistään ruokalajista. Seiti meni alas aika reippaasti, mutta ei se senkään perään tuntunut erityisesti olevan.


Täällä nyt opettelemme toistemme tapoja - Stella sitä, että meillä eivät kissat tanssi pöydillä, ja me esimerkiksi sen nukkuma-asentoja...


Kehräävää puoliviikkoa teillekin!



19 kommenttia:

  1. Onpa kaunis kisuliini ja hirveän pitkä häntä.
    Mukava, että Tähti sai hyvän kodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hassu haituvahäntä, rusto on melkein olematon mutta karvaa riittää. Pölyhuiska. :) Häntä tulee ensiksi näkyviin korkeampienkin huonekalujen takaa, siitä tietää että kissa saapuu!

      Poista
  2. Sitruuna ja appelsiini on etikkaa miellyttävämpiä vaihtoehtoja ihmisnenälle, mutta kissa ei yleensä niistäkään tykkää. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, taidetaan kokeilla! Viisas ohje sanoo, että kissa pitää viedä väärästä paikasta oikeaan paikkaan = sohvalta raapimapuulle, mutta Stella on sen verran arka, ettei sitä niin vaan mihinkään kanniskella, varsinkin jos kesken on hurja raapimisleikki.

      Poista
  3. Kissarotuja tuntematon kysyy, onko tämä jotain rotua vai monirotua? Komea lady joka tapauksessa, tämä Stella-neiti.

    Niin sitä tekin opitte äkkiä kissan palvelijiksi. Tiesitkö muuten kissan ja koiran eron? No, koira katsoo isäntäänsä kuin Jumalaa. Kissa sen sijaan sanoo: "Minä olen Jumala!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään käsitystä, löytökissa kun on! Luulisin että ihan maatiainen kuitenkin. Mökölläkin oli kilpparivärit ja pitempi karva.

      "Kissa palveluskuntineen asuu täällä", aivan... :D

      Poista
  4. KAIKESTA huomaa, että Stella on nyt löytänyt elämänsä ihmiset ja asunnon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stella voi olla tällä hetkellä toista mieltä: nuhtelin kun se raapi sohvaa, ja prinsessa painui kyseisen huonekalun alle. "Mitään kivaa ikinä saa tehdä..." :D

      Poista
  5. Ihanaa kun Stella alkaa kotiutua,ja kuka sitä aina viissii sohvan alla oleskella.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään Stella oli jo käynyt kesken iltapäivän moikkaamassa Samia työhuoneessa. Kun minä kotiuduin ja menin laittamaan ruokaa kuppiin, se ilmaantui taas esille. :)

      Poista
  6. Kylläpä kävi nopeasti Stellan kotiutuminen. Hienoa! Se lienee vielä hyvinkin nuori, vaikuttaa suunnilleen meidän Hertan ikäiseltä(10kk) Teini-iässä siis. Puheen ymmärtämisestä on vielä paljon iloa, luulisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Ssesy:n sivuilla arvioitiin ikä "muutamaan vuoteen", mutta itse sanoisin myös, että liikutaan korkeintaan vuoden kieppeillä. Stellan vartalo on vielä hyvin hento ja pentumainen ja siinä on tietynlaista lapsellisuutta. Jos se olisi syntynyt noin vuosi-10 kk sitten, se olisi silti voinut olla tiineenä viime talvena.

      Poista
  7. Ihanaa, tiesin, että siitä se lähtee! Ja lähtikin. ;) Sylvikin herättelee varsin aikaisin, tai alkaa "harrastaa", kuten sitä papereitten ja muovien aamuöistä repimistä kutsun. Kaikki rapiseva kiinostaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna Stella tuli puoli neljältä sänkyyn. Sain pidellyksi itseni enkä ollut heräävinäni (vaikka ihana pieni tassu painui kasvoilleni: mamma, herää!) kertaakaan seuraavien 2,5 h aikana, vaikka kisuli kävi tämän tuosta yrittämässä minua herättää ja polki taas tukkaanikin. (Onneksi sain oikeasti vähän nukutuksi aina välillä.)

      Kun sitten kuudelta laitettiin valot ja Stella sai silityksiä ja juttukavereita, se riemastui niin että sen piti nuolla minua nenänpäähän. :)

      Poista
  8. Oi mikä suloisuus on saapunut teille! Paljon onnea ja iloa teille kolmelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stella on ihana sekoitus pikkukissaa ja rajojaan kokeilevaa teiniä. Välillä pusketaan niin-niin ja sitten kokeillaan, josko tänään saisi kävellä tiskipöydällä... :)

      Poista
  9. Mukavaa!
    Mitähän Stella mahtaa ajatella emännästä ja isännästä. Hihittelee sohvan alla hassuille naamoille, jotka välillä ilmestyvät lattianrajaan. Kyllä se (anteeksi, hän)teidät vielä kesyttää :)
    iloisesti tervehtien Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Stella todennäköisesti on niin ovela, että pyörittää meitä niin kuin tahtoo, ja me vain mennään perässä! :D

      Poista