Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 27. elokuuta 2012

Tähti tuli taloon


Tässä on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa valokuva uudesta perheenjäsenestämme. Ei siis tosiaankaan mitään sylittely- tai leikkikuvia vielä!

Minut tuntevat muistanevat, että olen haaveillut uudesta kissasta vuosia. Kun muutimme tähän asuntoon, silloinen vuokranantajamme ei sallinut lemmikkejä. Vuokranantajan vaihtuessa ja uutta sopimusta allekirjoitettaessa huomasimme, ettei hän ollut laittanut rastia sen paremmin kyllä- kuin ei-kohtaankaan lemmikinpidon suhteen. Jotakin asiasta silloin vitsailtiin, ja ajatus jäi itämään.

Vihdoin viime viikolla sain aikaiseksi lähettää vuokranantajallemme sähköpostia ja kysyä, saisimmeko ihan oikeasti ottaa kissan. Vastaus oli lyhyt ja sydämellinen: kyllä se käy, siitä vain kissan hakuun!

Pentuja olisi ollut monestakin suunnasta tarjolla, mutta Samin kanssa päätimme periaatteesta ja laiskuudesta, että otamme kissan eläinsuojeluyhdistykseltä. Pennuille on helpommin ottajia kuin aikuisille, kovia kokeneille eläimille, joita ei toisaalta tarvitse enää opettaa niinkään tavoille, jotka on leikattu, rokotettu ja madotettu valmiiksi ja joiden luonteestakin on yhdistyksen sivuilla jo kuvaus. Meille oli tärkeää, että kissa viihtyisi ilman kissakaveriakin.

Olin jo katsellut Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen sivuja ja iskenyt silmäni ns. kilppariin eli kolmiväriseen kissaan - joka kieltämättä muistutti aika lailla Mököä. Otin yhteyttä yhdistykseen ja sain Stella-kissan sijaiskodin puhelinnumeron. Sovimme tapaamisen sunnuntaille. Piti siis mennä ihan vain katsomaan, mutta jotenkin viikonlopun kuluessa alkoi tuntua siltä, että mitäs jos...

Stella istui asunnon ikkunalla verkon takana kun menimme - mutta sitten se livisti. Pariskunnan kaikki muut kissat tulivat vähintään tervehtimään, Stella karttoi meitä kuin ruttoa. Me pidimme siitä, mutta pitäisikö se koskaan meistä? Stella on kokenut kovia, se löydettiin viime kevättalven kovilla pakkasilla, ja eläinlääkäri totesi sen olevan kantava. Koska kissa oli niin nälkiintynyt, että pennut tuskin olisivat olleet elinkelpoisia, ne otettiin pois samalla kun kisu leikattiin. Myös tuuhea turkki piti ajella kokonaan pois, koska se oli yhtä huopunutta massaa. Ei siis ihme, ellei Stella oikein luota ihmisiin.

Lopulta sovittiin, että Stella palaa sijaiskotiin, ellei se ollenkaan meille kotiudu. Sitä yritettiin narrata kuljetuskoppaan sekä maitonappien että kissanmintun voimin, mutta lopulta "sijaisvanhemmat" joutuivat sullomaan sen sisään väkisin.

Stella naukui haikeasti koko lyhyen ajomatkan, ja meille päästyä se livahti matalana suojaan heti, kun avasin kuljetuslaatikon luukun. Se parkkeerasi sohvan alle, kohtaan, jonne ihminen ei mitenkään voi helposti päästä (takana on kirjahylly ja jalkalamppu). Siellä se pysytteli koko illan, mutta toisaalta ei paennutkaan, vaikka sohvalla istuttiin ja samassa huoneessa kokosimme kiipeilypuuta.

Teimme makkaranpaloista polun ruokakupille ja oletimme, että yöllä kissa käy syömässä. Eikö mitä! Makkara ja varsinainen ruoka olivat aamulla koskematta, eikä kissaa missään. Huhuillessamme kuulimme miukunaa, jonka vihdoin paikallistimme - keittiön alakaappien taakse, jonne menee pieni reikä! Onneksemme Stella tuli sieltä itse pois (muuten olisi pitänyt hajottaa kaappi...) ja livahti taas sohvan alle.

Ruokakupit siirrettiin sen viereen, mutta se ei ole syönyt eikä juonut mitään koko päivänä. Kun vaihdoin veden raikkaampaan, siirsin kaikki kupit vielä lähemmäksi. Stella ei perääntynyt, ei yrittänyt raapia, katseli vain - ja sitten kuulimme, että se söi! Voi mikä helpotus. Arkuuden kanssa tullaan kyllä toimeen, meillä on kaikki maailman aika, mutta oli kamalaa seurata miten kissa paastosi. Kun ennen kuvan ottamista kurkistin sohvan alle, Stella makasi jopa kyljellään, reporankana, kuten tyytyväiset kissat. Kameran haettuani se oli taas asettunut tuohon palleroasentoon.

Epäilemme, että se ei enää ole niinkään peloissaan, vaan pelkästään loukkaantunut. Joutua nyt sullotuksi väkisin koriin ja tuoduksi vieraaseen asuntoon! Pikkuisen epäilen sitäkin, että Stella kököttää tuolla tahallaan, jotta näkisi minun ryömivän tuomaan ruokaa...

Kuninkaallinen Stella - Estelle, tähti - on siis tullut taloon. Luulen, että jäädäkseen, kunhan tästä alkuhässäkästä selvitään.

20 kommenttia:

  1. Tähdethän tarvitsevat alamaisensa joten joutunet ryömimään vielä monta kertaa ;D. Kyllä siitä vielä kissaveijari tulee kun syömäänkin jo alkoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EIlen tuli jo sohvan alta esiin ihan yhtäkkiä, puski ja naukui, söi ja leikki. Tänä aamuna otti jostakin nokkiinsa ja mököttää taas vakipaikassaan. Ei enää pelkää (tekisi mieli leikkiä, kun leikitetään), joten diivailee... :P

      Poista
  2. Onnea uudelle perheenjäsenelle :) ... sitä tuntuu nyt olevan liikkeellä, meille käy vain lelusellaiset :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä lelusellaisia on otettu esiin, jotta Stella saisi toteuttaa voimakasta hoivaviettiään, mutta eilisiltana se ei vielä niistä kiinnostunut, ja tänään murjotetaan...

      Poista
  3. Tosi hyvä asia, että Stella sai kodin juuri teidän luotanne.:))
    Ajan kuluessa se oppii luottamaan teihin ja siitä on vielä paljon iloa.
    Mekin otimme aikoinaan hoiviimme orvon Töpö-kissan, nimen se sai siitä kun sillä ei ollut kuin pieni töpöhäntä.
    Maalaistalon iso koira oli tappanut pikkukisun emon ja sisarukset. :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun vaan Stella olisi samaa mieltä! :D

      Poista
  4. Voi kun mulla on suloinen kaima! =D (Kiitos Heljalle linkista)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinä olet luonteeltasi helpompi! ;)

      Poista
  5. Onnea uudelle perheenjäsenelle! Ja hänen palvelijoilleen! Niinhän se menee, että kissoilla on henkilökuntaa ;) Ei siitä välttämättä sylikissaa tule, mutta ihana kisu kuitenkin. Joku on aina kotona, kun tulet!
    Kyllä se siitä, kun jo söikin.
    Tyttärellä on kaksi löytökissaa, joista toinen on melkein mun; toinen ei näekään mua muuta kuin ruoka-aikaan ja oven aukaisua odottaessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tapaus tuntuu olevan melkoinen prinsessa tosiaan. Valitettavasti huonepalvelu päättyi eilen, kun kerran on jo monta kertaa käynyt kupilla ihan oikeassa paikassa. :)

      Poista
  6. Onnea teille uuden perheenjäsenen johdosta.
    Rauhallisesti ja rakkaudella saatte Stellasta vielä hyvän kissan.

    Mei ovessa lukee. "Koira ja hänen henkilökuntansa asuvat täällä" Saman kai voi kirjoittaa kissoistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vähän tahtojen taistelua välillä. Me olemme voitolla, koska Stellan on pakko kuitenkin välillä syödä... :)

      Poista
  7. Onneaonnea! Alku menee aikuisen kodinvaihtajakissan kanssa kokemukseni mukaan niin, että kisu pitää jonkin aikaa etäisyyttä. Kyllä se siitä sitten lähtee. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitäisi vain olla kärsivällinen. On vain hassua, että se jo eilen ja tänä aamuna oli seurallinen, ja sitten yhtäkkiä taas taantui. Emmehän me voi tietää, mitä kaikkia traumoja sen takana on, se esim. pelkää kameraa!

      Poista
  8. Onpa sievä kissa! (mulla on myös kilppari..)On iso asia, ettei kissa murise tai sähise siellä sohvan alla. Taidat olla oikeessa, että on loukkaantunut moisesta kohtelusta, koska ei tiedä odottaa mitään hyvää. Hienoa että vähän aremmatkin otukset saavat uuden mahdollisuuden mukavaan kotiin. Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkoa tuo ei enää missään tapauksessa ole, ei eilenkään yrittänyt puolustautua kun menin aika lähelle viemään ruokaa. Toivottavasti ei vain ala joka asiasta noin diivailla. :)

      Poista
    2. Hei Kaisa!
      Kärsivällisyyttä ja kisun omalla ehdoilla tutustumista. Kun ei oikeesti tiedä mitä kaikkea on joutunut kokemaan.

      Poista
    3. Johan nopeesti lähti, edellisen kirjoitti Eila Espoosta.

      Poista
    4. No nyt on kaikki hyvin. Eilen kävi jo laatikolla (ensimmäisen kerran meillä!), ja sitten leikittiin ja syötiin. Yöksi jätimme makuuhuoneen oven auki, ja Stella kävi toivottamassa perusteellisesti hyvää yötä ja sitten aamuneljältä herättämässä, hmm... :)

      Kun tulimme töistä, Stella ilmaantui heti sohvan alta ruuan toivossa. Syötyään vetäytyi takaisin. Nyt kun tietää, että se on vain sen oma paikka eikä mikään mielenosoitus, kaikki hyvin. :)

      Poista