Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 17. elokuuta 2012

Perjantai

Loman jälkeiset työviikot ovat olleen aika tiukkoja, kun olen muotoillut historian alkuosan toista versiota historiatoimikunnalle jaettavaksi. Tänään oli sitten kokous, jota  jännitin kovasti - väellä kun oli ollut luettavana ja tässä kokouksessa läpikäytävänä ensimmäisen version loppu eli nykyaika (1970-2013), ja nykyajasta saati tulevaisuudesta on kuulkaa paha historiaa kirjoittaa. Mutta niin vain selvittiin, ja ensi viikolla jatketaan eteenpäin. Kyllä, menen joskus itsekin sekaisin siinä, mitä aikaa milloinkin "eletään"!

Nyt on sitten kova ja suloinen väsy, kun tietää saavansa aamulla nukkua. Olo kuin vappuna ostetulla Wernerillä, jonka helium piti yläilmoissa kolmisen kuukautta ennen lopullista uuvahdusta. Hehkuvan kuuma iltapäivä kääntyi virkistäväksi sateeksi, nyt aurinko kurkkii pilvilautan alta. Parkkipaikalla pikkukoira nauttii äänestään. Huomenna ystävän kanssa aamiaiselle Mallaskoskelle (vielä tänä ja ensi viikonloppuna ehtii!), pyörillä mennään. Muuten saa olla vaan, kerätä voimia maanantaiaamuun asti.

Ihana kesä.


4 kommenttia:

  1. Sunnuntaiaamupäivä, sadetta tihuuttaa. No mikäs siinä, vaihteeksi tätäkin, pyykit vaan ei oikein kuiva - pitää kai hakea vähän kerrallaan katon alle.
    Yksi työviikko loman jälkeen takana. Oli aikamoista takkuamista, aluksi tuntu, että ihan kaikki on kadonnut muistista (=loma teki tehtävänsä). Pikkuhiljaa sitä sitten pääsi rytmistä kiini ja työ alkoi sujua. Onneksi huonekaveri oli vielä lomalla, niin sain lempeämmän alun...
    Välillä syksyn tulo ahdistaa, vaikka odotankin raikkaita syyssäitä. Jotenkin muistissa on edellinen pitkääkin pisempi talvi ja kesä on tuntunut lyhyeltä - vielä ei olisi aika kesän päättyä.
    Vaan päivä kerrallaa tässä taivalletaan, kaikin puolin, murhettakin ja huolta hartioilla, malttia ja uskoa ja toivoa - niitä tarvitaan.
    Oikein hyvää alkavaa viikkoa ja voimia elämään!
    t. Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä pilveilee muttei sada, lämmintä on.

      Tsemppiä töiden alkuun! Mulla oli eka päivä aika karmea, sitten jo rupesi helpottamaan.

      Mutta en minäkään syksyä ihan vielä odottaisi. Kun kesä "alkoi" niin myöhään eli vasta heinäkuun alussa, tuntuu talven tulo aika ankealta. Varsinkin, kun viime talvi oli tosiaan ihan loppumaton, ensin odotettiin että se viimein tulisi (mulla on jouluyönä kuvattu video, jossa sadevesi virtaa pitkin ikkunoita) ja sitten odotettiin, että se ymmärtäisi loppua...

      Toivotaan kuitenkin, että tämä talvi olisi edellistä lempeämpi noin niinkuin muuten. En kaipaisi sellaisia harmeja enää ollenkaan.

      Poista