Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kaisa kävi kylässä kirjastossa

Tänään töiden jälkeen singahdimme Seinäjoen uuteen kirjastoon ihan sisälle asti. Tiedossa melkoinen kuvapurskahdus, mutta tuota rakennnusta ei voi muutamalla kuvalla esitellä. Älkää ihmetelkö ihmisiä, joiden naaman päällä on kukka tai perhonen tai jotakin muuta: läppäriltä käyttämässäni ilmaisessa kuvankäsittelyohjelmassa ei ollutkaan niin yksinkertaista toimintoa kuin suttausta!

Kuvittelimme, että ihmisten ensi-innostus olisi jo laantunut ja väkeä vähän vähemmän, mutta eipä siltä näyttänyt parkkipaikalla ja ovensuussa - ja hyvä tietysti niin! 


Ensin se tärkein: siellä on kaiteet. (Ja hissi.)


Ja siellä on "kangaslattia" - märkäkään kengänpohja ei luista, ja talvella voi sisään mennä liukuestepiikit kengissä pelkäämättä, että naarmuttaa jotakin! (Tosin se etupihan monen sentin välein tehty laatoitus on yhä aika karmea.)


No, mitäs muuta siellä on - ainakin vinkeä muoto!



Lainausautomaatti on tuttu juttu, mutta ensimmäisen kerran eläissäni palautin kirjoja automaattiin. Kirjaston Facebook-sivujen mukaan tämä automaatti on Tuomas, eikä nimi johdu siitä, että joku on kirjoja tuomas, vaan eräästä romaanista - lainausautomaatin nimi on nimittäin Lauri!


Aulan näyttelytilaa.


On lehtilukusalinkin ulkoasu vähän muuttunut...


Lastenosaston teema on Piilomaan pikku aasi (inhosin sydämeni pohjasta sitä satua aikanaan Pikku kakkosessa, syytä en tiedä...). Aivan ihastuttavia "sänkyjä", joihin voi mennä lueskelemaan yksin tai kaverin kanssa!


Somistus on nerokasta.




Kirjasto kiertyy "lukuportaiden" ympärille. Ne vievät alas nuortenosastolle. Fiksusti tyynyjä varten on tehty rappuihin lovet, niin ettei niiden sijaintia voi kovin helposti muuttaa: etukäteen pelkäsin, että nuoriso kasaa niitä seinänvierille, jolloin tällaiset kipeäkoipiset eivät yltäisi kaiteeseen. Nyt ei ole sitä ongelmaa.


Täälläkin on pesiä, joihin voi käpertyä kirjan kanssa. Yhdessä isossa luolassa on valtavia lattiatyynyjä, mutta siellä oli niin paljon porukkaa, etten viitsinyt mennä kuvaamaan.


Tämä hylly nyt vaan piti etsiä... Hämmentynyt ilmeeni johtuu oikeasti siitä, että yritän huonoilla polvillani kyykkyä tarpeeksi alas jotta Sami saisi sekä minut että kirjat kuvaan. Mutta kuvitellaan sen johtuvan siitä, että hyllyssä ei ollut ainokaistakaan Hullua luokkaa. Ovathan ne joka ikinen lainassa eivätkä 50 sentillä poistomyynnissä, ovathan...?




Alakerrassa on myös näyttelyseinää.


Pitipä yhtä entisistä työpaikoistani käydä moikkaamassa...  


Ei hassummat maisemat! (Kun kuvaaja olisi vain jotenkin saanut nuo loisteputket rajattua, köh.)

  


Jos lapset saavat kelliskellä satumaassa ja nuoriso notkua lukuportailla tai seinänkoloissa, niin mitä on tarjolla aikuisille?



Kuten Heikki Ylikangas aikoinaan sanoi Nuijasodassaan: riippuu aina siitä mihin vertaa. Jos aikuisten osastoa vertaa vanhaan kirjastoon, se on upea, mutta jos sitä vertaa nuorten ja lasten osastoihin, se on aika tylsä...



Onneksi soutulavittat ja lasinen seinä pelastavat tilanteen! Noissa on muuten oikeasti lyhyenkin hyvä istua, kokeilin.


Ja sitten on kahvila. Mielestäni kahvilan pitäisi olla kirjastossa lakisääteinen! Tämä kahvila on vieläpä yhdistetty uutisalueeseen, niin että luvan perästä saa lukea lehteä ja juoda kahvia samalla.


Tässä kirjastossa kannattaa kulkea nenä pystyssä.



Korvapuusteja natustellessamme totesimme, että on ihanaa kun kirjastossa on elämää ja on ihanaa kun lapset ja nuoret viihtyvät - mutta ehkä sitä elämää oli liiaksikin välillä. Vaikka kirjaston väki on vakuuttanut, että tässä kirjastossa ei tarvitse olla hiljaa, niin mieluusti vanhemmat saisivat kotona kerrata lapsille, miten julkisessa tilassa ollaan. Ei ajeta toisiaan takaa niin, että muut saavat pelätä törmäystä, eikä huudeta, eihän? Laaja tila kaikui mukavasti, ja välillä tunnelma oli kuin uimahallissa, kuten Sami sanoi.

Lähdimme siis vielä tutkimaan, onko modernissa rakennuksessa yhtään hiljaista ja rauhallista paikkaa. Ja kas!


Hiljaisessa lukusalissa oli oikeasti hiljaista, muutamia koululaisia tekemässä tehtäviään. Voi valita, haluaako lepuuttaa välillä silmiään tässä maisemassa...


...vai istuuko mieluummin katedraalimaisten seinien suojassa. Täällä voi kyllä joutua jopa nurkkaan!


Myös aikuisten puolelta löysimme parikin rauhallisempaa sopukkaa, joihin voi vetäytyä. 


 Jos kirjat ovat ikkuna uusiin maailmoihin, niin tässä on hyllyjen välissä ikkuna luontoon!


Sitä en tiedä, miksi lasiseinässä on vielä lasisia väliseinänpätkiä - kaipa siihen joku syy on... 



Kaikkineen kirjasto oli lähinnä mykistävä kokemus. Varmasti se tulee vielä tutuksi - kysyin jo, minne mikrofilmien lukulaitteet on sijoitettu, ja kopiokone ilmaantuu kuulemma ensi viikolla uutisalueelle - mutta nyt olo on lähinnä hämmentynyt. Upea rakennus ja sisustus, mutta kirjaston tunnelmaan kiinteästi kuuluvaa rauhaa jäin vielä kaipaamaan. Ehkä sekin löytyy, kun kävijämäärä vähän tasaantuu. Toivottavasti sitten myös ilmastointilaitteet jaksavat tehdä työnsä, nyt sisällä oli tolkuttoman kuuma. Mutta kelpaa tätä silti esitellä!

17 kommenttia:

  1. Yksi kymysys.....mitä lainasit? :)
    Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En niin yhtään mitään. :D Me ollaan toivottoman huonoja kirjastonkäyttäjiä, rakastetaan kirjoja niin paljon että useimmiten ostetaan ne omaksi... Muutaman töihin liittyvän kirjan palautin. Ehkä tuolta joskus osaisi jotakin lainata, nyt oli helinää helskettä sen verran (ja lainauspisteeseen hillitön jono), että sai jäädä.

      Poista
  2. No jo on komea laitos. Ei varmaan maksannukka paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, varmaan ei. En uskalla edes ajatella. :P

      Poista
  3. Upean näköinen paikka!
    Vaikutti siltä, että kirjastosta on haluttu tehdä paikka, jossa jokainen viihtyy, kuin olohuone keskellä kaupunkia ;)

    Tuohon meteliin kirjastossa olen törmännyt myös täällä päin Suomea. Itse olen kasvatettu siihen, että kirjastossa ollaan hiljaa, kunnioitetaan toisten lukurauhaa ja tämän olen opettanut myös omille lapsilleni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on kyllä onnistuttu, ehkä juuri tuon kokolattiamaton takia tilassa on tiettyä olohuonemaista pehmeyttä. Mutta tosiaan eihän olohuoneessakaan huudeta ja juosta, niin että toivottavasti jatkossa nuoremmatkin kävijät ottavat muut huomioon.

      Poista
  4. V-A-U! Minäkin kävisin kirjastossa varmasti useammin jos olisi tuommoinen pytinki hoodeilla. Lauttasaaren lähikirjasto on aika tylsä käyntikohde, mutta onneksi Helsingissä on valinnanvaraa kirjastoissakin. Mutta tuommoinen kirjasto, aaaaah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen Lapuan vanhaa kirjastoa, joka sijaitsi legopalikkatalon toisessa kerroksessa (ei hissiä). Sen jälkeen nykyinen Vanhan Paukun kulttuurikeskus oli kuin paratiisi - ja tämä on vielä siitäkin komeampi. Tosin aika näyttää toimiiko tämä kirjastona.

      Poista
  5. Upea on kirjasto. Oli kiva nähdä kirjastosta kuvia. Mulla menee varmaan hetken aikaa ennen kun pääsen vierailemaan ko. luomuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellähän tuo pysyy ja odottaa. :)

      Poista
  6. Minulla on mennyt niin elämä pilalle uuden uran vuoksi, entisenä kirjastovirkailijana pitäisi ihailla hienoa, uutta kirjastoa, mutta nykyisenä laitoshuoltajana mietin, onko suunnittelussa huomioitu siivous ja kuinka nuo kaikki ikkunat, pesät ym. härpäkkeet pidetään puhtaina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon yhden ikkunaseinän puhdistus taitaa vaatia melkoiset välineet... Enkä tiedä miten tuo lattiapinta toimii kuran kanssa. Ainakin osa nuorista näkyi ottavan kengät pois ennen kuin meni pesään, mutta imurille taitaa silti olla töitä. (Minä jouduin sen verran teininä perkaamaan kukkapenkkejä, etten vieläkään voi nauttia kauniista puutarhasta, kun mietin miten paljon työtä se vaatii...)

      Poista
  7. Olikohan Hullut luokat hyllytetty johonkin toiseen paikkaan? Etsin joskusbkrjoja omasta paikalliskirjastosta ja niitä ei löytynyt muiden kirjojen joukossa (jossa oli kyllä juuri noita kuvan kirjoja). Vähän aikaa meni hämmästellessä, mutta kirjat oli hyllytetty nuorten huumori (tai jotain sinne päin) kategoriaan ja ihna toiselle puolelle osastoa. Onpahan tullut luettua noita kirjoja myös aikuisena, kun piti joskus vähän verestellä muistoja ;)
    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tästä syystä minä kerään hyllyyni Merri Vikin Lottia - varhaisteininä ei ollut varaa ostaa niitä! :)

      Eipä tullut tosiaan mieleen, että kirjat voisivat olla aiheittain. (Minä reputinkin sivuaineeksi aikomani informaatiotutkimuksen peruskurssin aikanaan... :) Täytyy olla niin, että hullutluokat olisivat olleet muualla! Eivät ne niin suosittuja sentään ole. :)

      Poista
    2. Oi Lotat <3 Olen saanut kerättyä sarjan kokoon pari vuotta sitten. Tykkäsin nuorena ja tykkään myös aikuisena. Kirjoja etsiessä huomasi, että hei näistähän on ainakin 10 lukematta, kun eihän niitä ole kaikkia ollutkaan siinä lähikirjastossa. No sitäkin hienompaa oli päästä lukemaan ne puuttuvat tarinat ja saada koko tarinasta ihan eheä. Ja toki piti saada alkuperäisillä kansilla, eikä suinkaan niitä muutamaa, joissa on ”moderni” valokuvakansi. Ainoa kirja, josta en ihan hirveästi pitänyt, oli Liselott, Lotan tytär. Minun mielikuvitukselle olisi riittänyt kyllä Mikä uutinen, Lotta.

      Luetutin Hullu luokka –sarjan yhdellä tutulla melkein teini-ikäisellä tytöllä, tykästyi ensimmäiseen kirjaan ja loput menivät aika vauhdilla. Toisesta oli niin kovin eksoottista, ettei henkilöillä ollut aluksi kännyköitä, että tietokoneella vasta opeteltiin kirjoittamaan ja mankkaan laitettiin c-kasetti. Eikä esim. Kuurankukan uudelleensanoitus sanonut hälle mitään, kun mie taas aikanaan kikatin sille vesissä silmin.
      Katja

      Poista
    3. Minä olen myös kerännyt Lottia, mutta tiettyjä osia on melkein mahdoton löytää tai hinnat nousevat Huuto.Netissä ihan järkyttäviksi. Sitten jotkut kirjat pyörivät koko ajan joka paikassa. Onkohan osista otettu erisuuruisia painoksia, vai eikö laadukkaimmista luovuta..?

      Hullujen luokkien heikkous on just niiden ajankohtaisuus. Kolahtivat täysillä 1990-luvun teineihin, mutta nykypäivän nuoriso on varmaan aika pihalla... :D :D Huomaathan, että nettiin asti 9B ei ikinä pääse!

      Poista