Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 31. elokuuta 2012

Kaisa-emo


Viikko sitten olimme sopineet Stellan sijaisperheen kanssa, että sunnuntaina menemme kissaa katsomaan. Jännitti hirveästi - ja nyt Stella on ollut jo monta päivää meidän kissamme. (Jos jotakuta kyllästyttävät jo kissajutut, niin kirjoitan näitä muistiin osaksi itselleni: muutaman vuoden kuluttua on mukava lukea näistä alkuhetkistä.)

Stellan lempipaikka on yhä sohvan alla, mutta enää se ei "kökötä" siellä hereillä, vaan on kiertynyt kerälle ja nukkuu kuten kissan kuuluukin. Esiin se tulee jo monta kertaa päivässä, ei enää vain iltaisin. Viime yön saimme nukkuakin rauhassa - tai minä olisin saanut, mutta kun Stella on herättänyt kahtena aamuyönä, heräsin nyt ilman kissaakin kolmelta! Öiseen kiehnaamiseen auttoi se, että yksinkertaisesti jätin kisun täysin huomiotta ja näyttelin nukkuvaa. Vasta kuudelta aloimme silitellä ja jutella sille.

On hauska huomata, että päiväsaikaan Stella pitää Samista erityisesti, mutta yöllä ottaa turvansa minuun. Viime yönä heräsin kerran siihen, että jotakin silkkisen pehmoista oli kiertynyt kerälle jalkaani vasten. Ja jälleen aamulla Stellan piti saada leipoa tyynyäni niin, että tukkani oli välissä. Samalla se nuoli otsaani ja kehräsi.

Olen aina luullut leipomisen tarkoittavan vain oman hajun jättämistä, mutta joku kertoi liian nuorena vieroitettujen pentujen tekevän sitä aikuisena, sillä maitoa imiessään pikkukissat leipovat emon nisiä. Mehän emme tiedä mitään Stellan menneisyydestä, mutta tuntuu siltä, että minun pääni - tai ainakin tyynyni ja hiukseni - ovat sille emon korvike. Se leipoo "emoa" ja paremman puutteessa nuolee hiuksiani tai otsaani.

Tukistaminen sattuu, mutta jos sillä pieni kovia kokenut kissa saa turvallisen olon, ehkä kestän. Ja onhan mukavaa olla Kaisa-emo muuallakin kuin käsityötempauksissa. :)

Lauantaiaamun kello kuuden herätystä siis odotellen - hyvää viikonloppua!

J. K. Satuinpa avaamaan uusimman Hengellisen kuukauslehden, ja harvoin olen nauranut sitä lukiessani ääneen näin makeasti - lukekaapa, kuva suurenee klikkaamalla. Tämän muistan ensi yönä!



12 kommenttia:

  1. Voi, ihanaa että Tähtönen alkaa sopeutua :)
    Multa lähti tänään yks pentu, ja päätin sitten pitää sen viimeisen pörrökerän. Kun sen emo on nyt yksinään, kaveri hävisi maailman tuuliin :/ niin onpa nyt kaksi kisua taas. Niistä on toisilleen päivisin seuraa.
    Kyllä voit kirjoittaa ihan niin paljon kun haluat Stellasta... Ei haittaa yhtään! :)
    Kissat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että pennuille löytyi koti! Eläinsuojeluyhdistys kuulutti kovasti sijaiskoteja, sinne suorastaan tulvii nyt hylättyjä pentuja. :( Seinäjoellahan ei ole kissataloa, vaan eläimet ovat yksityiskodeissa, kunnes pääsevät omaan kotiin.

      Stella onneksi tuntuu ainakin vielä viihtyvän yksin. Ensi viikko vähän jännittää, kun Samin opiskelut alkavat ja sitten kisu on pitkän päivän ihan yksin. Toisaalta se mielellään nukkuu siellä sohvan alla juuri päiväsaikaan, ja leluja ja ruokaa ja ikkunalautoja on, jos ei aina jaksa nukkua.

      Poista
  2. ...niin, ja nimihän on tosiaan Tarja eikä Tarha :D

    VastaaPoista
  3. Ihanaa on lukea kissajuttujasi.
    Tuosta yöllä jalkaa vasten olosta tuli mieleen, onko jalkasi kipeä kenties. Uskon sataprosenttisesti siihen, että eläin tietää, missä kipu on. Ennen luulin sen johtuvan tulehduskohdan lämmöstä, mutta viimetalvisen kokemuksen jälkeen en enää tiedä mistä johtuu. Meillähän nämä molemmat kissat on tullut yöllä nukkumaan esim. lonkkani päälle, kun lonkka "jäätyi", kumpikin kissa aina vain jäätyneen lonkan päälle. Mutta viimetalvena, kun reisilihas repesi osittain irti ja noin tunnin kuluttua siitä pääsin sänkyyn asti tuli Soodi, se tyttökissa heti luokseni, haisteli ja tuli reiden päälle makaamaanja asetteli itsensä niin, että koko reisi oli allaan. Koskaan ei aiemmin reiden päälle ollut tullut. Tähän samaan asentoon tuli myöhemmin monet kerrat, kun reisi oli oikein kipeä, ei muutoin milloinkaan.
    Ja kyllä, kissat osaavat kouluttaa henkilökuntansa, meillä se tiedetään oikein hyvin, mutta se onkin sitten toinen tarina...
    Hyvää ensimmäistä yhteistä viikonloppuanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin miettimään, että kumpikohan reisi se oli - molemmathan mulla kipuilevat OI:n takia, mutta olisiko ollut vasen, se huonompi! Tänä aamuna Stella hieroi kipeät hartiani - luulin sen vain haluavan leipoa, kun makasin selälläni, mutta jos se oikeasti hoitikin minua... Just eilen vitsailin, kun olin oikein kipeä, että pitäisi opettaa Stella makaamaan hartioilla!

      Sen sanonnan olen kuullut, että kissannahka parantaa, mutta en aiemmin sitä, että kissa itse tietäisi missä sitä tarvitaan.

      Poista
    2. "...kun makasin selälläni" pitäisi tietysti olla KYLJELLÄNI! :D Ei kissa parka sentään mun alla ollut...

      Poista
  4. Mukava lukija näitä siun kertomuksia Stellan sopeutumisesta,metka kissa tuntuu hänest kehittyvän.

    Tuo kirjoitus on hyvä,mei pittää ain muistaa tuo rukkoileminen.

    Edit Södegranin yhes runossaon jotenkin näin " kun akka tapasi kaivotiellä kissansa, oli siinäkin Jumala mukana"

    VastaaPoista
  5. Täs aamutuimaan kun kirjottelin niin tuo kommenttini menikin pojan tunnusten alla, en älynt niitä poistaa. eli Tumppi on Koso-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stella on mainio, älyä ja voimaa riittää, mutta on vielä vähän pentu. On kiva seurata kun se hoksaa jonkun asian, melkein näkyy lamppu pään päällä... Ja meidän pitkä eteiskäytävä on ihana, kun siinä voi vetää viittäkymppiä asunnon päästä toiseen.

      Muistin tuon kirjoituksen ohjeen heti seuraavana yönä kun heräsin (ilman kissaa - lienen liikaa jo tottunut neljän aamuhin!). Totesin Taivaan Isälle, että kun nyt mun herätit, niin mistä haluaisit että juteltaisiin? Juteltiin sitten kaikista lähimmistä ja näiden elämästä. Uni ei tullut, mutta oli hyvin rauhallinen olo odotella Stellaa aamutervehdykselle.

      Poista
  6. Onnea uudelle perheenjäsenelle! Pitkästä aikaa ehdin taas lukea blogeja ja täällähän olikin mukavia kuulumisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä näitä muutoksia tuntuu tänä vuonna tapahtuvan sellaista vauhtia, että hyvä kun itse pysyy perässä... :)

      Poista