Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Elon kuu


Tänään meillä maistettiin omaa satoa. Ensimmäinen normaali mansikka oli kypsynyt amppelissa, ja se laitettiin kristillisesti tasan. Sami sanoi pikkuisen kirpakaksi, minun puolikkaani oli erittäin maukas. Ihan vielä ei kuitenkaan kannata uuteen Tupperware-pakasterasiasarjaan investoida, meidän pientilamme tuotto saattaa hyvinkin jäädä tähän!

Työnteko on alkanut vähitellen sujua, tänään oikein hämmästyin sitä, että on jo keskiviikko. Tosin väsy on kova, iltaisin ei ole paljon jaksanut ja aamuisin ei sitäkään vähää... Säät ovat olleet edelleen lämpimät, välillä liiaksikin, mutta epävakaisuus on nyt ehtinyt myös meille (neljän viikon lomani aikana koimme kolme kylmää sadepäivää ja muutaman lämpimän kuuron lisäksi, eli tässä keskustassa ei paljon sadekesästä tiedä). Tänään noin viidentoista minuutin sisään taivas ehti peittyä paksuun mustaan pilveen, sataa kaatamalla ja seljetä aivan täysin. Eräs työkaverini ei ollut ehtinyt edes huomata että satoi!

Töissä ollessa sade on vähän tylsää, jos mieluiten kulkisi parin kilometrin työmatkansa polkupyörällä, kuten minä. Jos tämä ennuste pitää paikkansa, täytynee perjantaina turvautua autoon. Varmuuden vuoksi pesin tänä iltana kaiken pyykin mitä ylipursuavasta lajittelupussista löytyi, jotta se ehtisi edes vähän kuivua parvekkeella ennen sateiden alkua.


Lauantaina luvassa olisi Ikolan suvun sukujuhla, johon aion Samin raahata, taustojahan kerroin täällä. Ja seuraavana viikonloppuna jälleen odotetut Östermyra-päivät! Suosittelen osallistumaan, jos Seinäjoella liikutte ja elävä historia yhtään kiinnostaa.

Samoihin aikoihin tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun jätin salasanallisen Kaisan uusia tuumooksia -blogini lepoon, siirsin osan jutuista tänne Kurakauppalaan ja aloitin taas parin vuoden tauon jälkeen julkisen bloggaamisen. Kohta kuusi vuotta bloggaamista takana ensimmäisestä Kaisan tuumooksia -blogista laskettuna - mihin tämä aika katoaa?

2 kommenttia:

  1. Voin vaimeasti kuvitella sen suloisen tunteen, kun maiskautitte mansikkasatonne parempiin suihin :D.
    Meillekin tuli kerran omenasatoa yhtä runsaasti, kun teille mansikka.
    Tasasimme omenan Magnuksen kanssa myös kristillisesti ja KOSKAAN ei YKSIKÄÄN omenanpuolikas ole maistunut niin hyvältä kuin silloin.
    Tänä vuonna omenasato on ainakin kolmikymmenkertainen.
    Toivotaan, että teille käy tismalleen vähintäin samoin, mitä mansikkasatoon tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, meillepä tulee toinenkin mansikka!!!!! :D :D

      Äiti ja isä laittoivat omenapuita puutarhaan kun olin pieni. Ne eivät tuottaneet satoa vuosiin, kunnes eräänä syksynä puusta saatiin yksi omena. Se jaettiin myös tasan koko perheen kesken. Muistelen tätä juttua nykyään, kun isoveli ja käly hukkuvat samaisten puiden omeniin joka syksy... :D

      Poista