Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Paluu arkeen oli edessä


Ensimmäinen työpäivä on takana. Tietokoneeni salasanan muistin, mutta käsikirjoituksen olin koko lailla täysin unohtanut loman aikana, kuten tarkoitus oli. Tahtoi jopa tulla paniikki, että mitä kummaa olen tänne kuluneen vuoden aikana kirjoitellut... Mutta onhan se niin, että "vierasta" tekstiä oli paljon helpompi lähteä muokkaamaan raa'alla kädellä.

Edessä on pitkä syksy ja tutkimustyön viimeinen puristus, josta onnistuin jo kehittelemään stressiä. Vähän lohdutti se, että yhtä lailla haikea olo oli muillakin, myös niillä, jotka olivat jo sentään viikon paiskineet töitä.

Se, mitä lomasta eniten kaipaan, on kiireettömyys. Ennen sitä sanottiin laiskuudeksi, nykyään se on muodikasta slow lifea. Että voi olla vain, vaikka istua ja tuijottaa kaukaisuuteen. Onneksi nytkin on illat - tänään puikkelehdimme lohturuoalle Rossoon lämpimien pisaroiden välistä, kun minun sateenvarjoni sanoi sopimuksen irti ja yritimme Samin kanssa pysyä kuivana yhteisen varjon alla 40 cm pituuserosta huolimatta - ja viikonloput.

Toisaalta elämä rauhoittuu. Olen loman eli heinäkuun aikana kirjoitellut tänne Kurakauppalaan keskimäärin joka toinen päivä - nyt voitte varautua siihen, että olen hiljaa viikonkin, kun suuria seikkailuja ei arkipäivisin ole luvassa.

Kuvamuistoina viikko sitten napattuja kuvia Seinäjoen keskustasta, kun oltiin vain. Lämpimiä kesäajatuksia!


4 kommenttia:

  1. Kiva lukea, että sitä on tullut olleeksi muodikas koko tämänastisen elonsa ajan.
    Meikäläinen on nähkääs slowlifettänyt aina!

    Kerran viikossa on mielestäni hyvä tahti kirjoittaa kaikkia suuria tapahtumia a)omasta, b) naapurien (!) suurista tapahtumista ja häppeningeistä.
    Tietysti, jos virtaa riittää, niin mikäs sen mukavempaa olis, kun käydä täällä lukaisemassa eloisaa tekstiä enämpikin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin aina mukava löytää itsestään uusia vahvuuksia! :D

      Juu, en minä ota tästä bloggaamisesta stressiä. Harrastus mikä harrastus! Oletan, että ihmiset käyttävät Blogilistaa tai Google Readeriä tai vastaavaa ja näkevät sieltä, olenko päivittänyt, tai ovat ainakin niin kärsivällisiä, että jaksavat käydä kurkkaamassa tänne. :)

      Poista
  2. Oikein mukavia työpäiviä sinulle.

    VastaaPoista