Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Maakuntamatkalla

Tänään harrastimme jälleen kidnappausta, tällä kertaa kohteena olivat ulkomaanystävät. Ilmoitimme heille, että erikoiskuljetus Viitala noutaa heidät klo 11.30, kehotimme nauttimaan aterian ennen lähtöä ja varaamaan käteistä tietulleihin ja virkamiesten lahjomiseen...

Napatut eivät siis tienneet läheskään kaikkea siitä, minne heitä vietäisiin. Vakuutin, että pysytään Seinäjoen kaupungin rajojen sisällä, mutta jouduin valehtelemaan noin kilometrillä: ensimmäiseksi huristimme nimittäin Kitinojan kautta Lapuan Simpsiölle. Viinitila ja kellovalimo Jussin Viini sekä Wanha Karhunmäki olivat kohteina. 

Kuvamme jälkimmäisestä eli entisestä Karhunmäen kristillisestä kansanopistosta. Opistotoiminta jatkuu Lapuan keskustassa Lapuan kristillisen opiston nimellä ja tässä vanhassa opistossa on toiminta- ja leirikeskus. Äitini opiskeli täällä lukuvuoden 1948-49 ja mainitsee ajan elämänsä parhaaksi. Tutustuimme myymälään, mutta Körttimuseossa emme käyneet. Olen hyvin huono vierailemaan museoissa - rakastan vanhoja miljöitä ja voin vaellella tuntikausia jossakin Raumalla tai Kokkolassa, mutta en useinkaan jaksa kulkea museossa esineeltä toiselle lukemassa selostuksia. Tämä siitä huolimatta, että olen itse rakentanut näyttelyn ja ollut mukana museotoiminnassa! :) Erityisesti nyt, kun työni on täyttä historiaa, pysyttelen siitä lomalla aika kaukana.


Jäätelöiden jälkeen ajoimme jokirannan maisemareittiä Ylistaron Kylänpäähän Wanhalle Markille. Kyseessähän on taiteilijakoti, jossa toimii Suomen ainoa Eläinten vanhainkoti. Paikka on avoinna yleisölle, jota oli tänään niin mielettömästi, että hädin tuskin saimme auton johonkin parkkiin. Tilan isäntä Heikki Laaksonen oli aikoinaan Sodan ja rauhan tien matkailureitin virallinen taiteilija, joten tulimme tutuiksi työn merkeissä, ja hänen vaimoonsa Liisa-Cristiinaan olen tutustunut luonnollisesti siinä samalla (ehkä olet nähnyt Lissu-kortteja lähikaupassasi?).


Wanhalla Markilla huolehditaan siis monenlaisista eläimistä, joita iän vuoksi uhkaa lopettaminen, tai joista omistaja ei muusta syystä pysty enää huolehtimaan. Pihamaksulla hankitaan varoja ylläpitoon, ja vanhainkodilla on myös kannatusyhdistys.


Wanha Markki on nimensä mukaisesti vanha pihapiiri, jossa perinteisten pohjalaisrakennusten omat tontut ja haltijat elävät sovussa ihmisten ja eläinten keskellä...


Osa eläimistä on aitauksissa tai häkeissä, osa voi vaeltaa vapaana. Ihmeen rauhallisesti eläimet suhtautuivat yleisöön, taisivatpa oikein nauttia huomiosta...







...paitsi tietysti Isontalon Antti, jonka horjumatonta tyyneyttä eivät lukemattomat silittävät käsiparit mitenkään häirinneet - eikä ainoallekaan vierailijalle tullut edes mieleen ajaa Anttia pois puutarhatuolista, minäkin istuin mieluummin jalkajakkaralla! (Oli harvinaista, että Antti oli kotona, sillä Heikin mukaan se kotiutuu yleensä klo 18.15 - Wanha Markki sulkeutuu yleisöltä klo 18!)


Retkemme päättyi Ylistaron Halpa-Aittaan, joka ei nimestään huolimatta ole enää mikään pahvilaatikkokauppa, vaan valikoimaltaan takuulla yksi maakunnan laajimpia. Myymälä on kuuluisa erityisesti isompien tyttöjen ja poikien vaatteista, kuulemma Ruotsista asti tullaan ostamaan jopa kahdeksaan X:ään leveneviä pukineita, mutta tietysti myös pienempää kokoa löytyy. Erittäin laajan ja laadukkaan (jopa iltapukuja sisältävän) vaatevalikoiman lisäksi Halpa-Aitta myy kenkiä, kankaita, lankoja, astioita, hygieniatuotteita - käytännössä kaikkea muuta mutta ei ruokaa. Isoille miehille on jopa oma nettikauppa!

Maakuntamatkailu on aina mukavaa, niin tämäkin! Erityisesti upean sään vuoksi, vaikka välillä oli jo liiankin kuuma... Tämäkö nyt on sitä lohdutonta kesäsäätä? :)

12 kommenttia:

  1. Pakko sanoa tuohon sääasiaan, että meillä ei ole vielä tänä kesänä ollut yhtään ainutta päivää, jolloin olisi tarjennut shortseissa ulkona. Pari kertaa olen ne urheasti vetänyt jalkaan, mutta joutunut pian vaihtamaan pitkät housut. Lapset tosin ovat muutamana päivänä olleet lyhythihaisessa ja -lahkeisissa, mutta yhden käden sormilla nekin kerrat lasketaan. Mutta täällä Itä-Suomessa onkin kuulemma kylmin kesä sitten vuoden 1987.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon sen - ja jos luet edellisen postaukseni, huomaat, etten tokikaan tarkoita aliarvioida niitä seutuja, joilla sää on oikeasti ollut kylmä ja sateinen.

      Mutta täällä Etelä-Pohjanmaalla on ollut lämmintä koko heinäkuun, joten en käsitä, mistä ihmiset täällä valittavat. Lisäksi koetin tuolla muistuttaa, että säästä huolimatta kaikkea kivaa voi keksiä...

      Poista
    2. No se on kyllä ihan totta, että lomasta voi nauttia, vaikka sää olis mitä. (ja just kun valitin, että täällä ei ole ollut lämmintä, niin nyt on ollut shortsikelit 3 päivää putkeen)

      Poista
    3. Aina kannattaa valittaa... :D Kyllä se lämpö yleensä tulee, edes hetkeksi, joka kesä.

      Poista
  2. Oikein mukavaa viikonvaihdetta sinne Etelä-Pohjanmaalle, täällä kaakonkulmalla paistaa aurinko ja on läämintä.Kaik kasvaa hyvin sateitten ansiosta, ei ole tarvinnut kannun kanssa vettä kantaa. Vuosiin meilläkin on vihriä nurmikko, muina kesinä(kuumina) se aina paloi.

    Olette tehneet taas mukavan retken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä iskivät nyt viikonloppuna päälle ne "kaivatut" helteet, onneksi saimme olla mökillä vilpoisassa.

      Poista
  3. Matkaterveiset pääkaupungista. Jalat on hyytelönä vieläkin, vaikka ratikkalla ajettiin ahkerasti. Hassua, kaupungissa tulee liikuttua paljon enemmän kuin täällä maalla, jossa aina lähdetään autolla, kävelylle on lähdettävä ihan erikseen...
    Ateneumissa nautittiin kulttuuria, en kirjoita taiteilijan nimeä, koska se menisi kuitenkin väärin, se H. S vai oliko se C --- niin, että silleen. Olin hämmästynyt kuinka hyvä piirtäjä hän on ollut, luonnoskirjojen sivut yms. todella hienoja kuvia.
    Ehkäpä tuotanto olisi voitu esittää toisenlaisenakin, mutta nyt näin. Mielenkiintoista ja väsyttävää, voisin kysyä samoin kuin kummipoika pienenä, kun olimme hänen kanssaan Korkeasaaressa: "Eiks täällä oo mitään muuta kun eläimiä, mä en jaksa enää noita eläimiä".
    Sää oli mitä mainioin kulkemiseen ja nukkumiseen yöllä, ei tullu hiki. Historiallinen matka sikälikin, että en ostanut ainuttakaan keittokirjaa!!! Ja muutenkin vain yhden pokkarin, kun puoliso täydensi kokoelmaansa 7:llä kirjalla.
    Tänään olen ollut eka kerran mustikassa ja sen lisäksi, että jalat on hyytelöä, on selkä
    rautakanki. Siis mukavaa lomaa olemme vietelleet ja sitä on vielä jäljelläkin; kirjoittajan huomio jollekin, joka rientää työmaalleen maanantaina :).
    Mukavaa viikonloppua, terveisin Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaupungissa liikkuu huomattavasti enemmän! Kukapa maalla lähtisi kävelemään 5-10 km päähän kauppaan... :)

      Tiedän just mitä tarkoitat näyttelyssä: ihminen ei voi ottaa vastaan "määräänsä enempää". Mulla tahtoo käydä taidenäyttelyissä aina noin, paitsi jos näyttely on niin pieni, että joka tauluuun jaksaa keskittyä.

      Haa, minäkin noukin mustikoita mökin ympäristöstä! :D Ja juu, töihintöihin sanoi Lapatossu, mutta eikös oikeasti olla kuitenkin iloisia siitä, että on työpaikka johon mennä? :)

      Poista
  4. Mukava lukea käyntikohteistasi - taas kerran.
    Vanha Markki on hyvin tuttu, sitä voi suositella niin pikku- kuin isommillekin ihmisille.:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Markilla viihtyvät kaikki! Löysimme jopa vapaat puutarhatuolit, joilla istuskella ja ihmetellä hälinää...

      Poista
  5. Monta vuotta olen tehnyt lähtöä tuonne Wanhaan Markkiin, se onkin niin hirmu kaukana (n.100km), nyt kesäloman aikana vihdoinkin onnistuin! Kartta ohjasi meidät perille takapihan kautta, mutta sisään päästiin silti ja sain vihdoinkin taputtaa aasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole huima tunne, kun "voittaa itsensä" ja lähtee vihdoinkin paikkaan jonne on kauan haaveillut! :)

      Poista