Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Lepoa ja rauhaa

Alkukesästä Sami loihe lausumaan toivomuksen päästä yöksi tai pariksi mökille kesän kuluessa. Katselimme vuokramökkivalikoimaa, mutta mieluisaa hinta-läheisyys-suhdetta ei löytynyt - satoja kilometrejä emme olleet valmiit ajamaan. Valittelin asiasta Facebookissa, jolloin ystäväni vinkkasi, että hänen vanhempiensa mökille voisi kyllä mennä. Upeaa! 

Meno lykkääntyi, kun erehdyimme uskomaan epävakaista lupailevia sääennusteita. Lomakin alkoi lähestyä loppuaan. Sitten muistimme, että viime vuonna olimme Seinäjoen Vauhtiajojen aikana vakaasti päättäneet tästä lähtien häipyä kaupungista tuon tapahtuman aikana, jos se suinkin olisi mahdollista. Itse ralli teollisuusalueella ei tietenkään meitä haittaa, ei myöskään rokki keskustassa, mutta ne lieveilmiöt kyllä: autostereoiden kaakkoon käännetyt nupit ja kakaroiden kaljoittelu naapurikaupan parkkipaikalla... 

Päätimme, että nyt mennään. Jos sataa, maataan sitten sisällä mökissä ja luetaan kirjoja. Niin me lähdimme kahdeksi yöksi tänne. 




Puolen tunnin ajo Seinäjoen keskustasta tuo aivan uuteen maailmaan, kyläiseen kylään keskelle metsää. Naapureista kuuluu sopivasti elämän ääniä, muuten on täysi hiljaisuus. Sisiliskot vipeltävät, pieni urhea metsähiiri piipertää polullaan, joutsenperhe laskeutuu iltapalalle (kuvassa). Eikä satanut. Nytkään.




Olimme pikkuisen hyödyksikin: omistajan suoranaisesta kehotuksesta poimimme vähän mustikoita. Löysin kunnon ryhmysauvan, jonka otin tuekseni "metsään" (ihan metsäksi ei voi kai sanoa, jos matkaa mökin seinään on kymmenen metriä!) ja jolla tömistelin edelläni, jotta käärmeet tietäisivät poistua ensin. Olin iloinen, että sauvani ansiosta pystyin liikkumaan osin haastavassakin maastossa, niin ettei Samin tarvinnut ihan koko aikaa auttaa.


Kävinpä myös heittämässä talviturkin! Ja saunominen puukiukaan löylyissä, joiden jälkeen voi rauhassa istuskella pyyhe verhonaan terassilla vilvoittelemassa, on aina yhtä rentouttavaa.





Pieni matkaradio oli mukana, mutta siitä laitoin kuulumaan vain sunnuntaiaamun jumalanpalveluksen. Muuten kuuntelimme hiljaisuutta. Saatoimme istua tuntikausia terassilla, enimmäkseen mitään puhumatta, antaen luonnon hoitaa, ja koko ajan meillä oli kauhean mukavaa! Nukuimme kuin lapset ja muun ajan tankkasimme henkisesti voimaa pitkän talven varalle. Sami luki vähän, minä en edes avannut kirjoja - Facebookissa tunnustan puhelimella pari kertaa käväisseeni ihan vain kertomassa, miten ihanaa meillä on.


Tänään aamukahvin jälkeen sitten ajeltiin takaisin kaupunkiin. Mökillä oli varjoisaa ja tuuli, joten vasta kodin lämpömittari paljasti totuuden lämpötilasta. Jokohan lehtien toimittajat nyt ovat tyytyväisiä, kun heidän odottamansa helteet tulivat, vai pitääkö kohta kirjoittaa uutisia helteen vaaroista..?


Kotiin tultua valittelin Samille, että nyt on viimeinen lomapäivä mennyt. Sitten vilkaisin kelloa. Sehän oli vasta 12.15! Niin purimme nopeasti laukut ja singahdimme vielä torille, puistoon ja Mission Caféseen. Samalla valitettavasti huomasimme, että Seinäjoesta on tullut Sikojenlahti, ainakin niiden näkymien perusteella, mitä mm. torilla ja jo kotimatkalla väliaikaista leirintäaluetta ohitettaessa avautui. Torilla oli laaja kukkaistutus tungettu täyteen käytettyjä kertakäyttöastioita, leirintäalueella erään teltan ympäristö oli kuorrutettu roskin.

No, ehkä joku nauttii viettää kesäänsä kaatopaikalla. Minä pidän enemmän siististä maisemasta.


Ja huomenna töihin. Vaikka luonnollisesti pienimuotoinen lomanloppumisahdistus kiusaa, olen tietysti iloinen siitä, että minulla on vielä hetken työpaikka johon mennä - ensi kesästä ei kukaan tiedä. Äkkiä ovat neljä viikkoa sujahtaneet, mutta onneksi kesä jatkuu vielä ja lämpö myös, huomiselle luvataan myös meille ukkosia. Itse asiassa minua haittaa sade enemmän töissä ollessa: lomalla ei ole pakko mennä mihinkään, mutta töistä on pakko päästä kotiin, ja on inhottavaa pyöräillä sadeviitassa, joka lepattaessaan hankaa kolmipyörän takapyöriin...

Levollista lomaa niille, joilla se jatkuu, tsemppiä työhön meille, jotka sinne palaamme, ja erityisesti voimia heille, jotka eivät ole saaneet työtä johon palata!

8 kommenttia:

  1. Voi kun olisi ihan oikeastikin päässyt tuonne! Minulla on muuten metsässä kävelysauva mukana. Siitä on iso apu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin harmitti, kun en ollut tajunnut ottaa kävelysauvoja, mutta kunnon ryhmysauva sopi toki tyyliin vielä paremmin. :)

      Poista
  2. Kiitos, oli kiva mökkireissu! Vesi rauhoittaa ja kauniit, rauhalliset maisemat!
    Sikojenlahtea minäkin la-aamuna katselin lähtiessämme Käsitöklubiin.
    Hyvää työaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppo kutsua vieraita näin virtuaalisesti! :D Eipä käy kateeksi kaupungin puistotyöntekijöitä, jotka yrittävät Sikojenlahtea ruopata huomisaamuna...

      Poista
  3. Upeissa maisemissa olette saaneet mökkeillä.

    Kyllä tänä aamuna on Kotkan meripäivienkin jälkeen kaupunki kuin yleinen käymälä. Tuota sotkemista en jaksa käsittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika huolestuttavia nuo ihmisten yhtäkkiä saamat halvauskohtaukset: voima vain katoaa käsistä ja kaikki tavara putoaa siihen paikkaan, eikä kunto kestä kumartumista ja ylös nostamista... :p Huippu oli se, että erään roskiksen päälle oli kasattu tavaraa. Lyhyemmän matkaa olisi tarvinnut nostaa, jos olisi pudottanut ne siitä aukosta sisään..

      Poista
  4. Oi ihanuutta, ihan parasta: mökkiloma, joka ei ole työleiri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, maalaistalon kasvattina niistä työleireistä on ihan kotoa tarpeeksi kokemusta. :) Jos minulla olisi mökki, se olisi juuri tällaisessa ympäristössä, jota ei tarvitse jatkuvasti hoitaa!

      Poista