Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kaisa maailmalla

Tähänastinen loma on ollut pitkälti kotikaupungissa pyörimistä, joko kirjaimellisesti pyörillä tahi ilman. Säitä ovat monet moittineet, mutta meillä ei ole siihen syytä: lämpöä ja aurinkoa on Seinäjoella riittänyt. Helteitä ei ole ollut kovin monena päivänä, mutta ei kai kukaan ihminen tosissaan odota, että Suomessa olisi joka kesä pelkkää hellettä? Ja vaikka kuinka sataisikin, niin lomalainen aina pärjää. Toisin on niiden, joiden elanto on säistä kiinni tai joiden kodit tulvivat.

Joka tapauksessa kotikulmat alkoivat lopulta melkein kyllästyttää, ja niin saimme itsemme vihdoin liikkeelle. Ensin ajelimme toissapäivänä Jalasjärvelle "kidnappaamaan" anopin. Aamupäiväkahvia nautimme Piparmintussa, jossa kohtasin voittajani: edes minä en kyennyt syömään tuosta kakkupalasta kuin puolet, niin iso se oli!


Kahvilan yhteydessä on myös sisustus- ja lelumyymälä. Tässä vain vähän maistiaisia, varsinaisen myymälän puolella en huomannut kuvata.



Sitten shoppaamaan: ensin Jokipiin Pellavalle ja sitten Jalasjärven "ostoskeskukseen" Juustoportille, jossa myös söimme.


Eilinen meni tästä retkestä toipuessa, mutta illalla noin klo 23 aikaan ostimme aika ex tempore netistä junaliput. Päätimme, että turha jahkailu ja suunnittelu saa riittää, nyt mennään! Ehkä olemme tylsiä, mutta täällä oli viime vuonna niin mukavaa, että halusimme kokea sen uudelleen...


Vaasa ja Seinäjoki ovat kaikkien kunnannielemisten jälkeen kai nykyään suunnilleen yhtä isoja. Mutta kyllä se on niin, että jos toinen on ollut kaupunki yli 400 vuotta ja toinen yli 50, ja jos toisessa on edes jonkin verran säästetty vanhaa rakennuskantaa ja toisessa pyritään tuhoamaan se kaikin keinoin, niin arvatkaa kummalla yksinkertaisesti vain on enemmän luonnetta... :)








Aamukahvilla meitä viihdytti tämä herra, joka välillä lauloi venäjäksi, välillä soitti oboeta levyltä tulevan taustamusiikin tahtiin. Ohjelmistossa oli niin vanhoja venäläisiä romansseja kuin modernimpaa musiikkia, ja voi pojat, mikä ääni! Toivottavasti Cafe Paris tarjosi hänelle edes kahvit, sillä ainakin yksi asiakas tuli ostamaan santsikupin vain sen takia, "kun on niin hyvää musiikkia".


Häissämme mukana olleet muistavat, että aina on muistettu syödä! Lounaalle päädyimme Panoramaan, jonka kolmannen kerroksen parvekkeelta saattoi ihmetellä torielämää samalla kun söi.


Sääennuste lupasi Vaasaan +19 ja puolipilvistä ja Seinäjoelle +20 ja illaksi ukkosta ja sadetta, joten varustimme mukaan takit ja kotimatkaa ajatellen sateenvarjot. No, Seinäjoella ei ole vettä ilmeisesti nähty kuin keittiön kraanasta ja Vaasassa paahtoi niin, että Sami kaipasi heti paikalla kotiin jättämäänsä lippistä. Teimme siis täsmäiskun H&M:ään ja investoimme naisten osastolta löytyneisiin unisex-lippiksiin. Vaaleista väreistä oli isommat koot jo viety, joten Samin päähän asettui musta ja hänen toiveestaan minun päähäni farkkukankainen Vaahteramäen Eemelin lakki! Hintaa päähineille kertyi yhteensä kaksi euroa. (Jäätelöiden ostossa rannassa koettiin muuten jännittäviä hetkiä, kun emme ymmärtäneet, että nuorista myyjistä toinen osasi suomea hiukan ja toinen ei kai ollenkaan. Emme siis  tajunneet heti yksinkertaisesti ja selkokielellä ilmaista, että haluamme kaksi yhden pallon jäätelöä eri mauilla... :)

Vaikka Vaasassa on tullut käytyä useaan otteeseen - minä olen jopa putkahtanut siellä maailmaan, kun äitiä ei "vanhuuden tähden" uskallettu ottaa vastaan Seinäjoella - löysimme taas uusia näkökulmia. Esimerkiksi kirkossa emme ole kumpikaan aiemmin käyneet, ja se mykisti meidät lämpöisillä, rauhoittavilla värisävyillään ja kotoisalla tunnelmallaan.






Olimme lähteneet matkaan ajatuksena vain notkua, mutta erääseen aiemmin näkemättömään kohteeseen halusin: kasarmialueelle. Kasarmin vanhemmasta historiasta voi lukea lisää täältä (pdf), minä olen kuullut kertomuksia sen elämästä 1950-luvun alussa, jolloin isäni suoritti siellä asepalveluksensa. Häntä varten otin rutkasti valokuvia. Sotilaitahan täällä ei ole ollut sitten vuoden 1998, jolloin varuskunta lakkautettiin (kuten lakkautetaan näköjään vähitellen koko Suomen armeija - päättäjät ilmeisesti olettavat, että hätätilanteessa meitä autetaan ulkoapäin yhtä suurella innolla kuin syksyllä 1939...).




Isä muistaa vieläkin, miten häntä jännitti, kun oli alokkaana vietävä jotakin viestiä upseerikerholle jossa oli upseerien ja herrasmiesten juhlinta täydessä käynnissä...



Alueella on myös Venäjän vallan aikana rakennettu ortodoksikirkko. Vaasan ortodoksinen seurakunta on maantieteellisesti varsin laaja, sillä se kattaa koko entisen Vaasan läänin.


Minä arvelin isän marssineen tällä aukiolla - Sami uskoi hänen ennemminkin hyökänneen korjaus: tarkoitti kuulemma "taaksepoistua"... :) No, minun armeijatietämykseni taitaa perustua enemmän itsenäisyyspäivän paraatien televisiointeihin kuin omaan kokemukseen! :)




Kasarmialueella on nykyään muuta toimintaa, mutta ei mitään matkailualan palveluja. Vanha sirkushevonen kuuli torven törähdyksen ja pääni kihisee jo ideoita siitä, miten upean matkailukohteen tästä alueesta saisi...



Majoittua kasarmilla toki voi yhä!



Kasarmilta valuimme paahtavassa kuumuudessa alas rantaan. Meri on todella Vaasan sydämessä!



Joutsenperhekin oli matkalla...




Ravintolalaiva Faros laitureineen (jolta ne jäätelöt ostettiin) oli tunnelmallinen, mutta sitä vähän mietin, onko jonkin radiokanavan pakko pauhata sellaisella voimalla - eivätkö laineiden liplatus ja lokkien huudot riittäisi...


Ja kuinka ollakaan, olihan kaupungissa minunkin kädenjälkeäni! Kirjoitin aikanaan tekstit Merenkurkun historiamatkailuhankkeessa valmistellun Sodan ja rauhan tien historiamatkailureitin infokyltteihin, ja yksi tauluista on "Vaasan linnan" luona. Kuvat suurentuvat klikkaamalla, jos haluat lukea tekstin.




Tällä kertaa jätimme vankilan myymälän väliin...


...sillä oli jo aika hiippailla takaisin keskikaupungille. Mutta ensin piti saada kahvia, ja Vaasassa sitä voi juoda tällaisessa ympäristössä!





Kuuden junalla huristelimme sitten kotiin. Ilta oli todella kesäinen, lämmin ja ihana.


Ja kyllähän sitä aurinkoa jonkin verran saatiin! Ihan kaikki rusketus jaloissani ei ole tältä päivältä, mutta sanoisin, että sävy noin kaksinkertaistui päivän aikana.


Ja vielä runsas viikko lomaa. Mitähän sitten keksittäisiin?

12 kommenttia:

  1. Ihania tunnelmakuvia Vaasasta. Tuollaiset "nyt mennään" matkat ovat kyllä mukavia.
    Hyvät rusketus raidat siun jalkaterissä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaloissa on itse asiassa monien kenkien raidat, tavallisten "suoraremmisten" sandaalien ja kai vähän varvastossujen, mutta kyllä nämä "vinot" raidat peittosivat kaiken - istuttiin kai sen verran kauan meren rannassa, että aurinko oli erikoisen voimakas. :)

      Poista
  2. Ihana kesäpäivä, ihana lomapäivä - nautinnollista loppulomaa ja mukavia retkiä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti teilläkin säät alkaisivat suosia...

      Poista
  3. Hieno reissu!
    Meikäläiset lähtee lomanalotusmatkalle pääkaupunkiin...
    Mukava lähteä kerrankin normi säässä, eikä 30 asteen ja ylikin helteessä. Jaksaa enemmän kuljeskella, toivon.
    Mukavaa loppulomaa, toivoo Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa matkaa! Totta, tällainen +20 asteen kieppeillä tai alapuolella oleva lämpötila on ihanteellinen matkustamiseen.

      Poista
  4. Tuossa nimenomaisessa kaupungissa meikäläinen asusteli kymmeniä vuosia.
    Oi, miten hieno matkakuvaus, Kaisa :D
    Tunsin nenässäni ihastuttavan merisuola-hajun, kuulin korvissani lokkien kirkunan, maistoin suussani pöklinkien maun ja pyyhin silmistäni hienoisen kaipauksen kyyneleen.

    Noh, tuleehan siellä kaupungissa käytyä harvase viikko.
    Osaan jo minäkin katsella syntymäkaupunkimaisemiani ikäänkuin turistin ominaisuudessa.
    Kaupunkiviisiitilläni kaipaan taas jokusen tunnin kuluttua päästä tänne maaseudulle, keskelle melkein ei mitään.
    APUA! Olen kahden paikan loukussa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jostakin syystä minä en osaisi kuvitella asuvani Vaasassa, vaikka siitä pidän ja vaikka olen asunut lähes naapurissa... Mutta ehkä on tarkoitus, että se onkin minulle se paras notkumiskaupunki? :)

      Poista