Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Jeesuksen silmäin edessä


Lauantai ja sunnuntai hurahtivat siis Isossakyrössä Herättäjäjuhlilla. Tämän vuoden juhlien teemana oli virren säe Silmäisi eteen, Jeesus. Paikallisuus näkyi koristeluissa Orisbergin kartanon kappelista mallinsa saaneissa pylväissä sekä kokkoosissa eli ruiskuhilaissa.


Väkeä oli ihan tolkuttomasti - Ylen mukaan 38 000 - joten ehkä siksi tuttuja näkyi vähemmän kuin yleensä. Pääsi kävelemään jopa kymmeniä metrejä ilman, että joku pysäytti! :) Puheissa esiintyi paitsi juhlien teema, myös Isonkyrön historia emäkirkkoineen ja Napuen taisteluineen.

Vähän enemmän "taistelua" olisin kaivannut Yleisradion radioimien lauantain päiväseurojen puheisiin: niissä on perinteisesti tartuttu lujasti kiinni yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Toki koulun uskontotuntiasia nousi esiin, mutta enemmänkin olisi saanut kantaa ottaa. Körttiläisillä kun on valtaapitäville kiusallinen tapa pitää käsi aurassa, vaikka sydän on taivaassa! Ehkä reippaimman puheen piti jo perjantai-illan aattoseuroissa Lapuan hiippakunnan emerituspiispa Jorma Laulaja, joka nosti esiin rohkeuden tunnustaa kristinuskoa ja Kristusta eikä kierrellä ja kaarrella.

Silti tietysti tärkeintä olivat lohdutuksen ja armon sanat. Aikoinaan tiukkarajaisesta herätysliikkeestä, johon kuuluvat jopa pukeutuivat toisin kuin muut, on tullut luterilaisen kirkon herätysliikkeistä ehkä sallivin.


Tutut voivat bongata isonveljen ja kälyn kuorokatoksesta. Juhla-alue oli aivan upea, sopivan tiivis ja helppokulkuinen.


Viikonlopun sääennuste heittelehti laidasta laitaan, ja lauantaiaamuna luvattiin siksi päiväksi jatkuvaa sadetta. Onneksi ennuste oli jälleen vain ennuste: ilma oli puolipilvinen, joskin trooppisen kuuma ja kostea. Kuva on huono, mutta hihitimme seurapenkissä tämän miehen t-paidan tekstille "Taivas varjele, mitä sieltä tulee!"


Ja tulihan sieltä. Lähetysseurojen päättyessä alkoi vähän tiputella vettä. Sami oli kantanut koko päivän selässään possuksi kutsumaani jättimäistä reppua, josta nyt kaivettiin tukevat sadeviitat kummankin suojaksi. Tunnelma oli aivan uskomaton: vettä tuli kuin aisaa, oli lämmin, ihmisillä tuntui olevan hauskaa, vaikka osalla oli pelkkä sateenvarjo ja kaikilla ei sitäkään suojana. Kyllä harmittaa, etten saanut kuvaa niistä kolmesta pikkutytöstä, jotka olivat riisuneet uimapukusilleen ja juoksivat ja leikkivät sateessa! Miksauskopissa jollakulla riitti huumoria, kun hän etsi yhä hurjempia "taisteluvirsiä" luukutettavaksi sateessa likoavista kaiuttimista Sinuhun turvaan, Jumalasta Minä vaivaiseen. Tuli ihan mieleen se klassinen Halleluja, näillä hyökätään!

Sää on siis asennekysymys, mutta kun kaason vanhemmat tarjosivat ystävällisesti henkilöautokyytiä jo ennen iltaseuroja kotiovelle, otimme tarjouksen vastaan. Seinäjoen seurakunnan bussi kun olisi lähtenyt vasta seurojen jälkeen ja seurakuntakeskuksesta olisi pitänyt vielä kävellä kotiin. Kuuluivathan seurat Körttiradiosta.


Sunnuntaiksi oli koko ajan luvattu sadetta ja jopa rajuja ukkosia. Vaan niin kävi, että Taivaan Isä antoi juhlien loppua hyvässä säässä. Kuumankosteaa oli yhä ja tummat pilvet velloivat taivaalla, mutta välillä paistoi jopa aurinko. Muistelin lapsuuttani, jolloin Herättäjäjuhlilla tuhannet ihmiset jonottivat jumalanpalveluksessa ehtoolliselle kymmenien metrien levyiselle alttarille - nyt ehtoollispisteitä oli niin monta, että huonojalkaisinkaan ei joutunut seisomaan kohtuuttoman kauan. (Jumalanpalvelus muuten televisioidaan ensi sunnuntaina 15.7.)


Minun lapsuudessani ei myöskään ollut lapsille mitään omaa ohjelmaa, vaan istuimme muiden mukana seurapenkissä tai leikimme niiden välissä. Nykyään on toisin, oheisohjelmaa on monenlaista ja olipa juhlakentällä pari hiekkalaatikkoakin.


Olin sunnuntaina matkassa kaverikyydillä, mutta vietin päivän äidin ja isonveljen seurassa. Kun päätösseurat päättyivät perinteiseen polvirukoukseen ja penkkitalkoot alkoivat, livistin suoraan juhlaportille, ettei kyydin tarvitsisi odottaa. Piti kuitenkin napata tämä kuva: perinne on, että Herraa hyvää kiittäkää -virren jälkeen seuraväki kokoaa kasaan penkit ja pukit, joita oli tänä vuonna levitetty seitsemän kilometrin verran.


Lähtöruuhka oli kohtuullinen, mutta onneksi liikenteenohjaus pelasi.



Niinhän siinä kävi, että hirvittävän painostava ilma purkautui illalla ukkosena ja kaatosateena. Sitä sai onneksi jo katsella turvallisesti kotiparvekkeelta.


Tämä on vielä pakko kertoa. Sunnuntaina juhlatorilla Wanhan Karhunmäen osastolla myytiin postikortteina Körttimuseon kokoelmista etsittyjä vanhoja valokuvia, jotka esittivät Karhunmäen kristillisen kansanopiston (nykyään kaupungin keskustassa toimivan Lapuan kristillisen opiston) oppilaita ja tilaisuuksia.

Vuosilukuja ei korteissa ollut, koska niistä ei ollut museossakaan tietoa, mutta ostin muutaman. Tämän kuvan nappasin mukaan riskillä: kelkassa kolmantena vasemmalta seisova tyttö kun oli niin kovin tutun näköinen. Ja kun kiikutin kortin äidille seurapenkkiin, hän tokaisi heti, että hän on kuvassa, ja luetteli saman tien kaikkien muidenkin nimet, jopa kelkkaa mukamas liikuttavien poikien, joiden kasvojakaan ei näy.


Niin kirmasin hakemaan lisää kortteja (äiti tietysti sai ensimmäisen kappaleen). Kun kerroin kojulla tilanteesta, sain mukaani ylimääräisenkin kortin, jonka taakse äiti luetteli henkilöiden nimet: vain yhden tytön myöhempää nimeä hän ei tiennyt, muuten hän muisti sekä tyttö- että avionimet. Ja kuva on otettu siis niinkin hiljakkoin kuin lukuvuonna 1948-49. Äiti on kuvassa 18-vuotias ja muisti, että hänen käsivartensa oli siteessä, kun hän oli polttanut sen keittiövuorossa. Isään hän tutustui seuraavana syksynä.

Eli kyllä, kannatti lähteä juhlille. Lisää kuvia ja tunnelmia voi katsella täältä.

2 kommenttia:

  1. Kiitos herättäjäjuhlien terveisistä, oli mukava lukea eloisaa tekstiäsi.

    taidanpa piipahtaa tännetoistekkin.

    VastaaPoista