Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Paluu arkeen

Juhannusjuhlat on vietetty ja tänään oli edessä paluu töihin - tosin siis vain viideksi päiväksi, joten siitä ei sovi valittaa. Mutta siitä sopii, että Simpsiön hyttysten ansiosta pari yötäni ovat olleet nukkumisen suhteen vähän heikkoja. Ennen kuin sain Offin käteeni perjantaina näkötornilla, minuun ehdittiin iskeä noin parikymmentä terävää imukärsää taimikäsenyton. Olen yleensäkin viime vuosina reagoinut yleensäkin aiempaa voimakkaammin sääskenpistoihin, mutta tämä on jo liioittelua. En ole ikinä aiemmin herännyt keskellä yötä siihen, että kutisen.


Tässäkään kuvassa jalkani eivät näytä niin pahalta kuin mitä ne ovat. Näitä paukamia on tosiaan kymmeniä, ne kutiavat hillittömästi, eikä niihin auta mikään. Olen tähän asti luottanut Xyzaliin - ei mitään vaikutusta. Kokeilin Carmolistippoja ja teepuuta - ei vaikutusta. Hain apteekista Pantysonia (kyllä, siinä on kortisonia ja se on yleensä auttanut) ja Kestine-tabletteja, joiden paketissa mainittiin hyttysenpuremat - ei vaikutusta. Tänä aamuna töihin lähtiessä voitelin sääret kylmägeelillä ja se auttoi - mutta ei auttanut enää töistä palatessa. Paukamat ovat rauhallisen päivän jälkeen taas tulikuumia ja kutiavia.

Tällaista en ole ikinä aiemmin kokenut. Samin mukaan kimppuuni iskeneet ötökät saattoivat olla metsäsääskiä, ja että etukäteen nautittu antihistamiini olisi voinut auttaa, mistä kummastakaan tiedosta ei ole paljonkaan iloa tässä vaiheessa. Ehkä tämä on minulle sitten vain oikein: minullahan ei ole todettu minkäänlaista allergiaa (paitsi arkistopöly, jota ei keskussairaalan testikitissä ollut vaan jonka olen itse diagnosoinut), joten ehkä tasapuolisuuden nimissä minunkin kuuluu joskus tuntea, millainen allerginen reaktio voi olla...

10 kommenttia:

  1. Minä saan tuon tyylisiä jälkiä lintukirpun puremista. Kutisevat mahdottomasti monta päivää. Sibicort jääkaappikylmänä auttaa pikkuisen. Niille voi kuulema olla kovasti allerginen ja jotkut joutuu ihan antibioottiin turvautumaan, kun tulehtuvat niin pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Ei tullut kyllä mieleen, mutta Sami googletti ja tiiraili sen jälkeen sääriäni ja on kanssasi samaa mieltä. En kyllä ymmärrä mistä moiset kirput olisivat kimppuuni tulleet - pysyttelin koko ajan Simpsiöllä ollessa tiellä, en mennyt siis mihinkään korkeaan ruohikkoon tms - ja kun säärieni ympärillä kihisi sääskilauma, syytin tietysti niitä. Mutta on tämä kutina kyllä niin mielipuolista ja outoa, että alan uskoa kirpputeoriaan. :(

      Poista
  2. KAUHIA KUVA!!!!!!!!!!! Otan osaa. En voi edes kuvitella miltä nuo tuntuu. Mulla jo pari pistosta saa järkyttävän kutinan aikaaseksi.

    Mä käytän kans Sibicortia kaikenlaisiin puremiin, ja se on kyllä hyvä voide. Jos puremat ei parane, ja kuumottavat tosi paljon, niin hae ihmees se antiobioottikuuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuon kommentin olenkin aina halunnut kuulla sääristäni! XD No juu, sanoin just Samille, että viis veisaan ulkonäöstä, kunhan olo helpottaa. Nyt tuntuu siltä kuin vaiva olisi vähän jo antanut periksi, ehkä kaiken mahdollisen tropin käyttäminen alkaa vihdoinkin kumuloitua. Viime yön nukuin jo raapimatta ja eilen ja tänään olen saanut tehdä töitäkin ihan rauhassa.

      Poista
  3. Auts, Alan kutisemaan kun katson jalkojesi kuvaa. Minulla on atopiani takia tosi pahassa kunnossa jalkojen iho, kun kutisen ja raavin nyt jo unissani.
    Meillä Vilma saa valtavat paukamat pistoista, oli ötökkä mikä tahansa. Ostin hänelle sen magneettisen ShooTag lätkän jota kantaa nyt kaulassaan ja se on estänyt, ainakin näin uskomme, kaikki pistot. Netissä tuota morkataan, mutta minä luotan siihen.

    Hyvää työviikkoa ennen loman alkua sinulle, minun pitäisi rutistaa opiskeluasioiden parissa, mutta ei meinaa jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ihme lätkä se on? Minusta taitaa nimittäin tulla nyt sairaalloisen ötökkäkammoinen tämän kokemuksen jälkeen.

      Voin lohduttaa, että nämä viimeiset työpäivätkin tahtovat kulua kuin tervan juonti... :)

      Poista
  4. Lintukirppuja on ihan joka paikassa, missä lintujakin :(. Itse olen saanut puremia ihan kotipuutarhassa. Toissa keväänä aiheutin huomattavaa hilpeyttä naapurustossa, kun kesken kitkennän tunsin , miten kirppu nousi säärtä pitkin ylöspäin verkkarin lahkeessa ja puri tietty mennessään. Siinä lensi verkkarit vauhdikkaasti keskellä pihaa ja taisi mennä nimettömät mukana....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoisen säälittävältä minäkin taisin näyttää sen sääskiparven keskellä - kaupunkilaisparka, joka kiljuu ja pomppii... XD Nyt kutina on pikkuriikkisen jo antanut periksi (eli jokin troppi on alkanut purra), olivat nämä klumput sitten mitä olivat. Kirpputeoriaa tukisi kyllä puremien "ryhmittyminen", harvoin sääsket pistävät niin lähelle toisiaan.

      Poista
  5. Jos jotain positiivista....niin ainakin nuo punaiset varpaankynnet ja punaiset näppylät
    mätsäävät tosi hyvin yhteen :)
    Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ajattele, jos meidän häät olisivat vasta tänä kesänä, miten hyvin nuo näppylät mätsäisivät mun roosanväriseen hääpukuun... XD Nyt jo helpottaa, 2 tabua kestineä olen vetänyt päivittäin, voidellut yöksi jalat ylt'yleensä Pantysonilla ja päiväksi kylmägeelillä (!).

      Poista