Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Oma maa...

Minussa ei ole pienintäkään viherpeukalon vikaa. Sen verran pääsin kotikotona aikoinaan puutarhatöihin, että kiintiö täyttyi ainakin näillä näkymin loppuelämäksi. Pidän kyllä kasveista ja kukista, mutta en jaksa nähdä paljonkaan vaivaa niiden eteen.


Jokin aika sitten työtoverini kerti ostaneensa lasten opettajille kiitoskukiksi amppelimansikan ja -tomaatin. Olen toki kuullut niistä ennenkin, ja nyt amppelimansikka alkoi kiinnostaa. Meidän isommalla parvekkeellammehan ei elä mikään - siihen paahtaa aurinko puoliltapäivin iltamyöhään ja lämpötila huitelee todennäköisesti jossakin +50 asteessa - mutta onhan makuuhuoneen takana pienempi parveke, jonne paahtaa vain aamusta. Menestyisikö amppeli siellä?


Puhuin asiasta Samille, mutta en päässyt sanoista tekoihin. Kun työpaikkani oli sitten mukana Pikkuusen häjymmis piroos Senaatintorilla, saimme eilen ostaa mm. somisteina käytettyjä kukkia - ja amppelimansikoita. Heti sähköpostiviestin saatuani singahdin pää kolmantena jalkana katsomaan, vieläkö mansikoita on, ja nappasin viimeisen.


Siellä se nyt kukkii, takaparvekkeella. Ehkä ihan uutta Tupperware-pakastusrasiasettiä ei kannata tämän takia ostaa, mutta jos ruukusta saisi jäätelön päälle edes yhden tai kaksi marjaa kesän aikana, olisin tyytyväinen. Ja onhan jo yksistään odotuksen ja jännityksen ilo sen arvoista!

4 kommenttia:

  1. Kotimaista mansikkaa ei mikään voita! Maistoin tänään ensimmäiset.

    VastaaPoista
  2. Heh, täällä toinen epäviherpeukalo. Mutta nytkin vaan joku ikiaikainen pakotus takaraivossa pani ostamaan kalliit kesäkukat... Voi kun joku edes niistä eläis elokuun loppuun asti!
    Mutta onnea mansikalle! Voi siitä tulla vaikka marjojakin!

    VastaaPoista
  3. Nyt meillä on mansikassa jo kaksi kukkaa! Eli jos käy hyvin, juhannusaattona kumpikin voi saada jäätelön päälle yhden mansikan... XD Tulee mieleen lapsuuskotini omenapuut: kun vuosien jälkeen vihdoin satoa korjattiin yhden omenan verran, kyseinen omena jaettiin kristillisesti tasan perheen kesken, että kaikki saivat maistaa - nykyään siellä useimpina syksyinä hukutaan omenoihin! :)

    VastaaPoista
  4. Wohoo! Teillähän taitaa juhannuksesta muodostua oikeat sadonkorjuujuhlat!

    VastaaPoista