Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Koirat haukkuu, karavaani kulkee

Tämä viikko on ollut tyypillinen viimeinen työviikko ennen lomaa: kaikki kaatuu päälle ja koko maalma pitää yrittää saada valmiiksi. No, huomenna nähdään, onnistuinko! ;)

Olen tämän viikon pitkien päivien jälkeen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut kuin lueskella. En siis ole ottanut kirjaa käteen ja lukenut, vaan selaillut ja lueskellut lehtiä ja nettiä, jopa keskustelupalstoja. Joista tänään juttelin  työkaverini kanssa ja kävin kurkkimassa vähän lisää.

Tietysti keskustelupalstat ovat paikka, joissa joko turhaantuu tai saa purkaa turhaantumistaan - niitä ei kannata ottaa todesta. Silti vain on alkanut ihmetyttää tämä ihmisten käytös.

Lehdessä juuri kaipailtiin Facebook-ohjeita työpaikoille. Ehkä joku niitä tarvitsee - jutussa mainittiin, että vanhemmat ihmiset (joihin melkein nelikymppisenä jo itseni lasken!) osaavat toimia FB:ssa nuoria järkevämmin, koska heissä on synnynnäistä lojaalisuutta työnantajaa kohtaan. Minä kyllä sanoisin, että jokainen, jolla on aivot, tietää luonnostaan mitä nyt sitten vaikka pomosta tai omasta alastaan sopii FB:ssa kirjoittaa ja mitä ei. Edit 1.7.2012: Tai sitten ei.

Sama tunne tulee noilla keskustelupalstoilla: holtti on pois. Mikä saa monet kirjoittamaan jollakin tavalla julkisuuteen nousseista ihmisistä raakoja ja ilkeitä arvosteluja, jollaisia normaali ihminen heittää ehkä puolivitsinä kaverin kanssa? Eivätkö ihmiset oikeasti käsitä, ettei keskustelupalsta ole mikään kaveriporukan sisäinen tarinahetki? Vai eivätkö he tosiaankaan välitä siitä, kuinka paljon satuttavat arvostelunsa kohdetta, kun tämä kuitenkin jossakin vaiheessa eksyy sivulle? Nimimerkin takaahan uskaltaa raukkakin huudella.



Yksi monista hyvistä isäni antamista elämänohjeista on se, että kirjoitettu sana pysyy. Suusta tipahtelee sammakoita kaikilta, mutta kirjoittaessa pitäisi pysähtyä miettimään mitä sanoo. Kirjoitettu sana pysyy - jopa ja ennen kaikkea internetissä. Kirjojen painokset loppuvat, lehdet laitetaan paperinkeräykseen, mutta nettimaailmassa kirjoitettu sana voi pyöriä ties kuinka kauan.

Itse olen selvinnyt netissä erittäin vähillä ilkeilyillä ja olen siitä kiitollinen. Tai ainakin se moite, mistä itse olen tietoinen, on ollut vähäistä. Mietinkin, miten sitä jaksaisi, jos olisi jonkun palstan sylkykuppi. Ehkä siihen turtuu, ehkä pystyy unohtamaan asian jos pysyttelee tietyiltä sivuilta poissa - mutta vaikeaa se varmasti on.

Ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa nimimerkin takaa, voisi pohtia, pystisikö heittämään samat ilkeydet vasten toisen kasvoja ihan tavatessa. Vai olemmeko menossa siihen, että sekin on hyväksyttävää? Arvostella saa ja mielipiteensä saa ilmaista (koska tähänhän anonillit aina vetoavat) - mutta samalla tavalla kuin tahtoisi itseään arvioitavan.

4 kommenttia:

  1. Hyvä, Kaisa!
    Samaa asiaa minäkin olen ihmetellyt. En tosin ole naamakirjassa, mutta blogistaniassa kuljen. Ja keskustelupalstoilla tuntuu usein olevan ilkeitä heittoja toisille. Kyllähän me voimmme olla asioista eri mieltä ja kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkea ei myöskään tarvitse julki tuoda ja kaataa mielipahaa toisen harteille.
    En ole kommentoinut, vaikka blogiasi ahkerasti luenkin ja nyt haluankin vielä sanoa sinulle, että sinulla on mielenkiintoinen ja mukava blogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha kansa tapasi sanoa, että "ei kaikkia tartte sanua minkä tiätää", eli että tosiaankaan ei aina tarvitse ilmaista mielipidettään jos se toista loukkaa. Mielipiteen- ja sananvapaus kun ei tarkoita toista päähän potkimista, vaan siihen sisältyy aina myös vastuu. Se vain tuntuu nykypäivänä monelta unohtuvan.

      Poista
  2. Oikein rentouttavaa ja aurinkoista lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen kyllä ääääääärimmäisesti sen tarpeessa. :)

      Poista