Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kahdeksan ohjetta sinulle, joka kohtaat kolmipyöräisen

Pyöräilyni jatkuu innokkaana. Eilen teimme ensimmäisen varsinaisen huvipyöräilyn ystävien luo, ja selvisin jopa täysin vieraan reitin alikulkujen ylämäistä, vaikka pyöräni vaihteet eivät parhaat mahdolliset olekaan - kakkonen pyrkii silmään kun ykköstä yritän. Vauhtini on jo sellainen, että Sami saa pyöräillä mukana ihan normaalia nopeutta. Työmatkaan menee noin vartti (kävellen varaisimme puoli tuntia) ja on ihana viilettää kesäaamuina eteenpäin tuomen tuoksussa!

Näiden viikkojen aikana olen kuitenkin törmännyt muutamiin asioihin, joita toivoisin kanssaliikkujien ottavan huomioon, kun minä tai joku muu kolmipyöräilijä osumme samalle tieosuudelle. Siksi ajattelinkin koota niitä tähän.


  1. Jos näet yli kolmivuotiaan henkilön ajavan kolmipyöräisellä polkupyörällä, siihen on jokin terveydellinen syy. Kukaan ei takuulla huvikseen käytä kolmipyörää, ei se niin kiva vempain ole. Koska tällaisen pyörän käyttäjä siis ei ole jostakin paikasta ihan terve ja koska pyörä on tukeva ja kankeahko, ajaja ei kykene väistämään yhtä ketterästi kuin sinä, joka liikut tervein jaloin kävellen tai tavallisella polkupyörällä. Otathan sen huomioon!
  2. Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne, aivan totta, ja sitä kolmipyöräilijäkin koettaa noudattaa. Jos kuitenkin näet kolmipyöräisen polkupyörän lähestyvän jalkakäytävän vasenta reunaa, muista kohta 1 ja huomaa, että myös tähän reunanvalintaan on jokin syy. Kolmipyörää ei voi oikaista kuten tavallista, eikä se sujahda yhtä kapeasta tilasta. Sen sijaan sillä ajavalle käy heikosti, jos toinen takapyörä lipsahtaa pyörätien kiveyksen yli tai joutuu liian suureen kallistukseen ajoluiskan kohdalla, ja siksi haen mieluiten sitä puolta, jolla ei ole ikäviä yllätyksiä. Annathan minun siis ajaa sitä reunaa, joka minulle tuntuu parhaimmalta, koska edelleen sinä pystyt väistämään ketterämmin (ja nyt puhun Seinäjoen hiljaisemmista sivukaduista, jotka eivät todellakaan ole liikenteen tukkimia). 
  3. Kun väistät, käytä järkeäsi: jos ajan melkein kiinni pyörätien vasemmanpuoleisessa aidassa, älä väistä sitä aitaa kohti. Voit vilkaista olkasi yli ja takaa tulevia varoen väistää vaemmalle.
  4. Huomaathan, että kolmipyöräinen on aina huomattavasti leveämpi kuin tavallinen polkupyörä. Jos kolmipyörä tulee vastaan pyörätiellä, sinä ja ystäväsi voitte sen hetken ajaa perätysten. Sitten minun puolestani saatte taas jatkaa rinnakkain.
  5. Kolmipyöräilijä joutuu monttujen ja kohoumien kohdalla ottamaan huomioon kaikki kolme rengasta, joista taaimmaiset sijaitsevat vierekkäin, joten ajolinjaa pitää joskus muuttaa yllättäenkin. Yritän aina vilkaista olkapääni yli, jos joudun syystä tai toisesta (vaikkapa 20 cm kadunpinnasta koholla olevan kaivonrenkaan vuoksi) ajamaan muuten kuin ihan suoraan. Siltikään minulla ei ole silmiä selässä. Jos aiot ohittaa minut  missä tahansa tilanteessa, olethan ystävällinen ja teet sen rauhallisesti tai vaikka soitat kelloa. Minä voin kyllä vaikka pysähtyä antaakseni tietä, minulla ei ole niin kiire.
  6. Muista kohta 1 ja se, että kolmipyöräilijä saattaa olla arka, kuten minä. Älä syöksy minua kohti täyttä vauhtia ja väistä vasta kahta sekuntia ennen yhteentörmäystä. Olen fiksu, mutta en ajatustenlukija. Ennakoi, kuten tekisit autollakin.
  7. Terveet eivät tuijota. Minulla ei ole mitään tarvetta tuijottaa sinua, vaikka olisit kuinka ihastuttavan näköinen. Ethän siis sinäkään tuijota minua, tai älä ainakaan yhtäkkiä käännä katsettasi muualle ja ala tuijottaa yhtä epätoivoisesti vaikka pensasaitaa, kun tajuat että jäit kiinni. Tervehdi mieluummin, ja jos pyöräni kiinnostaa, sano se. Kerron oikein mielelläni sinulle pyörästäni ja siitä, miksi ajan sellaisella. 
  8. Jos et voi olla tuijottamatta, suljethan edes suusi.
Monilta kohdin nämä ohjeet sopivat kaikkeen vähänkin epätavallisesti liikkuvaan tai jollakin tavalla "poikkeavaan" (käytän lainausmerkkejä, koska en tiedä mikä se standardi on, josta poiketaan - kuka meistä on täydellinen?).

Varsinkin tuo viimeinen. Joka koskee aikuisia - jostakin syystä lasten tuijotus polkupyörääni kohtaan ei tunnu ollenkaan niin hassulta. Mutta silti toivoisin, että vanhemmat eivät alkaisi hyssyttää ja kiskoa lasta pakoon, kun tämä ihmettelee jotakin omituista. Siitähän lapsi vain oppii, että kaikki "pokkeava" on piiloteltavaa ja noloa. Jos lapsi kysyy, vastatkaa. "Miksi tuo täti on lyhyt?" - "Meitä ihmisiä on monenkokoisia, kaikki eivät kasva samanlaisiksi." Tai "miksi tuolla on tuollainen?" - "Hänellä on varmaan kipeät jalat ja tuo auttaa liikkumaan.

Hyvää juhannusviikkoa!

6 kommenttia:

  1. Maanmainiot ohjeet!
    Purskahdin nauramaan, jota ei usein tapahdu vaikka pitäisi.
    Viimeinen lauseesi sen sai aikaan, kiitos, Kaisa. :))
    "Jos et voi olla tuijottamatta, suljethan edes suusi."

    Minulla on tapana pysähtyä juttelemaan outojen (siis minulle vieraitten) vanhojen ihmisten kanssa kylällä liikkuessani.
    Olen sillä tavalla saanut "hyvää päivää"-ystäviä täällä minulle vieraalla paikkakunnalla.

    VastaaPoista
  2. Hih, se viimeinen oli ehkä vähän kärjistettyä, mutta sellainen olo on joskus tullut, että vastaantulijan leuka meinaa tipahtaa. :)

    Joskus juuri vieraille juttelemalla voi kokea aivan loistavia kohtaamisia! Äitini on juuri sellanen, että juttelee kenelle vain iloisesti, ja joskus huomaan itsessäni samoja piirteitä (vaikka teininä äidin avoimuus tietysti hävetty, hyi sentään... ;).

    VastaaPoista
  3. Jess! Hyvä Kaisa!!
    Bongasin teidät kävelyllä keväällä kun ajoin Itikanristeykseen.
    Kävelitte tietenkin käsi kädessä tunnelmoiden.
    Teillä on toisissanne jotain mitä moni ei tavoita koskaan elämänsä aikana.

    VastaaPoista
  4. Me vain olemme toistemme parhaat ystävät, ehkä se johtuu siitä? <3

    VastaaPoista
  5. Tiedätkö mitä!! Näimme teidät kun olitte pyöräilemässä maanantaina. Sami ajoi takanasi. Olimme noutamassa paappaa terveyskeskuksesta viimeiselle kotimatkalleen. Olikohan se jokin silta, missä pongasin teidät, mutta autossa oli tummennetut ikkunat, ettette voineetkaan nähdä vilkutuksia! (en tunne kurakauppalaa aivan hyvin, oisko ollu Areenaan päin tultaessa keskustasta päin)

    Hyvin kirjoitit. Noinhan se on!

    VastaaPoista
  6. Vilukissi, en mä olisi huomannutkaan vilkutuksia - se Kirkkokadun sillan toinen puoli on niin kapoinen, että saa oikeasti ajaa kieli keskellä suuta kolmipyörällä... Sami oli mua töistä hakemassa. Sen jälkeen en kahteen päivään ole ajanutkaan sateiden vuoksi, tänään pitäisi taas yrittää!

    VastaaPoista