Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Se on sitten vappu






Tämän sympaattisen esityksen - YouTuben ainoan lauletun Hannikaisen "Kevätsointujen" - myötä toivotan kaikille Kurakauppalan ystäville iloista vappua!



Sami tapasi Wernerin Tiimarissa ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ja kyllä, koetan opetella käyttämään Picasaa...:) EDIT: nyt pitäisi kuvan näkyä, tosin ilman Picasa-kikkailuja - en ole ikinä tavannut vaikeampaa kuvankäsittelyohjelmaa, ja minä sentään käytän PhotoShopiakin. :)

Kuten elämääni seuranneet tietävät, vapulla on elämässäni ihan tietty merkitys. Viime vuonna kertailin valokuvin erinäisiä vappuja, niitä voitte käydä kurkkimassa täällä.

Mutta koska tuon postauksen linkit vievät nykyään salasanan takana olevaan ihka ensimmäiseen blogiini Kaisan tuumooksiin Vuodatukseen, ajattelin nostaa parin vapun muistot copy-pastella tänne luettaviksenne. Tervemenoa vuosien 2005 ja 2008 vappuhulinointiin!


Vappu 2005 (kerrottu 2007)

 


01.05.2007 - 10:44
[Tästä alusta poistin arvonnan voittajan tiedot: oli pitänyt arvata, mitä Samin kanssa juhlimme vappuna, missä olemme tutustuneet ja missä tavanneet.]
Tässä nyt vähän vastauksia noihin arvontakysymyksiin.
1) Samilla ja minulla tulee tänään seurustelua täyteen kaksi vuotta. Tämän saattoi laskea, jos muisti, että marraskuussa juhlimme puolitoistavuotistamme. :) 
2) Kun kysyin erikseen, missä tutustuimme ja missä tapasimme, niin siinähän oli jo vinkki jonka moni hoksasikin. (En yhtään muistanut täällä joskus maininneeni että tutustuimme kirjoittamalla - teillä on hyvä muisti!). Tutustuimme siis netissä.

Rakas ystäväni soitti minulle eräänä sunnuntaipäivänä helmikuussa 2005 tohkeissaan: hän oli löytänyt täältä ilmoituksen, johon piti vastata (ilmoituksen jättäjä on nykyisin ystäväni aviomies ja heidän suloisen pikkutyttönsä isä). Ja koska me olemme oman kuvauksemme mukaan "kaksoset, jotka ovat syntyneet eri vuonna eri perheisiin" ja teimme kaikki asiat yhdessä, menin minäkin tietysti katsomaan.

Uskokaa tai älkää, siellä oli ilmoitus minuakin varten! Kunnon esittely (ei mitään "olen mies ja etsin naista" -linjaa), kirjoitettu hyvällä suomen kielellä, pehmitetty huumorilla joka kolahti.

Menin vastaamaan, sain vastauksen - ja siitä se lähti. Sähköpostimme olivat megalomaanisia, olimme heti kuin vanhat tutut, jotka kertovat toisilleen viimeisimmät kuulumisensa. "Kun en mä saanut sua säikytetyksi edes körttiläisyydellä enkä jakobiiteilla!" ihmettelen joskus Samille. :) 
3) Meidän ensi tapaamisemme paikkaa oli itse asiassa mahdoton arvata - anteeksi pieni kompa! :)Tapasimme nimittäin Sodan ja rauhan tien historiamatkailureitin isoviha-aiheisen Isonkyrön opastuskeskuksen avajaisissa. [Edit: Poistin tästä vähän kommenttia taistelusta ko. keskuksen suhteen. :)]

Kävi niin, että vähinsä olin jo odotellut Samin esittävän tapaamista, kun sähköpostit ja tekstiviestit vaihtuivat niin tiuhaan. Olen vanhanaikainen ja halusin miehen tekevän aloitteen, kun kerran tuntui, että molempia kiinnosti. Hän puolestaan oli herrasmiehenä ajatellut odottaa, kunnes näyttely- ym. kiireeni ovat ohi (viimeisellä viikolla ennen avajaisia tein noin 16-tuntisia työpäiviä).

Näyttelyn avajaisia edeltävänä päivänä, vappuaattona, olin jo niin yliväsynyt, että sain jonkin tilapäisen (?) mielenhäiriön ja laitoin Samille viestin: tuletko huomenna avajaisiin?

Sami tuli - näki siis minut ensimmäisen kerran tässä asussa. (Kyllä, se on Lapuan puku "körttiliivillä" punaisen sijasta ja kyllä, olin siihen aikaan hoikka ja rillipäinen ja lyhyttukkainen. Ne on ne parisuhdekilot ja pidemmästä tukasta pitävä mies... :)



 
...ja näiden herrojen seurassa (luonnollista kokoa oleva kohtaus Napuen taistelusta 19.2.1714) - eikä Sami vieläkään säikähtänyt!

(Kuvassa taustalla näkyvät kaljapullot esittelevät osaltaan sotilaan päiväannosta nykyelintarvikkeissa - siihen kuului mm. 8 pulloa IV-olutta!) 
Sami tuli paikalle enimpien avajaisvieraiden häivyttyä, jolloin minullakin alkoi vapaa. Vaihdoin jotakin vähemmän muodollista ylle :) ja menimme paikalliseen pitseriaan. Istuimme siellä neljä tuntia, ja se oli menoa tuosta vapunpäivästä 2005 alkaen. 
Niin että kyllä meillä on syytä juhlia... Tässä meidän virallinen 2-vuotiskuvamme - sen otti Marita museolla sunnuntaina.


 
"Kun vertaastansa rakastaa, ei trenkää olla fiini..."



Sami asui Jalasjärvellä, minä Lapualla, ja sitä väliä seilasimme ensimmäiset kolme vuotta, kunnes mitta tuli täyteen. Tapaninpäivänä 2007 menimme kihloihin ja vappuna 2008 muutimme yhteen. Kyllä, vappuna.

Vappu 2008



06.05.2008 - 10:02

Motto: Älkää ikinä muuttako. Me emme enää ikinä muuta. (Mukaelma Mary Marckin kirjasta Hyvästi Eeva!)

Meillä ei toimi netti vieläkään, vaikka VLP on säätänyt sinne ja tänne. Ajattelin siis hyväksikäyttää työpaikan nettiyhteyttä...

Muutto on ohi. Tavarat alkavat olla melkein paikoillaan. Mutta oli se kamalaa.

Kun tiistai-iltana menin töistä, pakkasin vaatteeni - onneksi. Menin nimittäin illalla seuroihin äidin ja isonveljen kanssa, ja siellä alkoi vatsaan sattua. Sitten alkoi tehdä pahaa. Kun pääsin kotiin, syöksyin sänkyyn. Jonkun ajan päästä syöksyin vessaan.

Tauti iski siis kolme päivää sen jälkeen, kun se oli iskenyt Samiin. Vietin yön pytyllä sanko sylissä, kun tavaraa tuli molemmista päistä. Välillä koetin torkkua sängyssä, vaikka pahoinvointi ei hellittänyt hetkeksikään. Oireet vatsakipuineen olivat kuin ruokamyrkytyksessä, mutta tiesin että tämä oli kulkutautia. Vesikään ei pysynyt sisällä ja olo oli niin kauhea, että kuolemaa uskoin tekeväni. Hädin tuskin toipunut Sami valvoi Jalasjärvellä kännykän päässä ja lähetti minulle lohduttavia viestejä.

Onneksi akuutti vaihe loppui joskus aamuyöstä, ja sain vähän torkuttua. Keskiviikon nukuin. En ollut käynyt kaupassa, joten isoveli pelasti minut tuomalla jaffaa, vissyä, gefilusjogurttia ja mustikkakeittoa. Purki samalla tietokonepöytäni, joten olen ollut keskiviikosta alkaen netitön. Ilmeisesti kuumeilin, koska olo oli varsin outo ja helpottui aina aspiriinilla.

Sami tuli iltapäivällä, pakkasi loput tavarani ja hoivasi minua. Pahoinvointi palasi illalla, mutta sain matkapahoinvointilääkkeen (!!) ja taas aspiriinin, ja niin nukuin vappuaamuun asti. (Että jos ken ihan tahallaan hankki itselleen vappuna vastaavan olon, niin multa olisi saanut taudin ilmaiseksi...)

Vappuaamuna yhdeksältä Sami alkoi kantaa tavaraa alaeteiseen. Hänen isänsä tuli kuorma-autolla kymmenen aikaan, ensin haettiin jotakin tavaraa kotikotoa ja sitten ruvettiin tyhjentämään minun asuntoani. Kantajajoukko vain oli kutistunut kovin pieneksi: minä kykenin hädin tuskin olemaan vähän aikaa jalkeilla, Samin äiti oli joutunut sairaalaan muutamaksi päiväksi, minun vanhemmistani kumpikaan ei pysty kantamaan, Samin isän polvi ei kestä rappuja...

...niin että isoveli ja Sami kantoivat omaisuuteni kahdestaan alas toisesta kerroksesta. Heistäkin Sami oli vielä puolikuntoinen. Työtä ei ainakaan helpottanut se paahtava kuumuus!!

Jälkikäteen on helppo olla viisas. Olisi pitänyt hommata enemmän kantoapua, kun ihmisellä on kasapäin serkkuja - olisi pitänyt järjestää muutto kahdelle päivälle. Minä olen aina aiemmin muuttanut kahtena päivänä, mutta se on johtunut siitä, että tuolloin karja vaati isän ja isonveljen navettaan tiettyyn aikaan iltapäivästä. Nyt kuvittelimme, että kaksi asuntoa lyödään yksiin päivässä. Voi sentään.

Viideltä iltapäivällä minun tavarani olivat kuormurissa ja lähdettiin kohti Jalasjärveä. Minä olin pelännyt, miten jaksan ajaa pikku fiestan uuteen kotiin, mutta jaksoin sentään. Siinähän on nostettu istuin ja jatketut polkimet, niin että se on normaalimittaiselle hiukan vaarallinen ajopeli.

Perillä oltiin kuudelta. Minä yritin kantaa jotakin kevyttä toiseen kerrokseen, mutta muutaman kerran rappuamisen jälkeen totesin olevani liian nuori kuolemaan ja kaaduin makuuhuoneen nurkkaan levittämälleni vieraspatjalle. Oli painajaismaista maata siellä ja katsoa, miten oven ohi kulkivat vuorotellen isoveli ja Sami laatikoita kantaen. Kun eivät ne loppuneet!!

Kuorma oli purettu iltakymmeneltä. Sitten lähdettiin Samin asunnolle. Olimme vakuuttaneet, ettei siellä ollut paljon tavaraa - eikä ollutkaan minun roinamäärääni verrattuna - mutta kun oli jo pimeä ja esim. ei näkynyt, että laatikkopinon alla oli sohva, Samin isä parahti "voi taivas!" ja isoveli "mä lähden karkuun!"

Lopulta päätettiin, että kuorma-autolla viedään huonekalut ja laatikot haetaan myöhemmin. Samin luota kun tuli mm. meidän sänkymme ja kahvinkeitin, joita välttämättä tarvittiin, ja kuorma-auto ei arjen koittaessa enää ehtisi olla meidän käytössämme. Puoliltaöin miesväki hinasi pyykkikonetta kolmannesta kerroksesta alas, kärryillä tosin, mutta silti. Yksi rapun asukas oli kuulemma tullut vappubileistä juuri silloin...

Puolenyön jälkeen ajoimme takaisin uuteen kotiin. "Keinuu juhlallisesti", huomautin, kun kuorma-auto huojahteli edellämme katujen hidastetöyssyjen yli. "On tämä meidän touhu aika juhlallista muutenkin", Sami tokaisi.

Puoli kahdelta tavarat olivat sisällä. Samin isä häipyi saman tien tyhjäämään kuorma-autosta ylimääräisiä ja lastaamaan sinne kuuluvaa tavaraa, jotta ehtisi viideltä lähteä palauttamaan autoa työpaikalleen...

Järkikulta oli ollut mukana siinä, että olimme etsineet valmiiksi astioita sekä lakanat itsellemme ja isonveljen vieraspatjalle. Puoli kolmelta nukkumaan.

Aamulla käyntiinlähtö vähän tihkaisi. Ja kaikki muukin. Isoveli ja Sami kasasivat monta tuntia uutta sohvaamme, jossa tietysti oli virheelliset kokoamisohjeet. Olohuoneen lampun laittamisessa meni kauan, kun johdotukset olivat oudot. Kaikki mahdollinen vastusti. Minä tyhjensin astialaatikoita keittiössä, tulin välillä pahoinvoivaksi ja makasin, sitten yritin taas tehdä töitä. Kävimme syömässä ABC:llä ja sieltä kävellessä hirmuisessa kuumuudessa ajattelin pyörtyväni (minä en syönyt kuin jogurttia ja piimää, poikien lihakastikkeen hajukin teki huonoa).

Isoveli oli meillä lopulta lauantai-iltapäivään asti. Silloin oli sohva kasassa, lamput katossa, tietokonepöydät koottuina, pyykkikone lyönnissä ja palovaroittimet paikoillaan. Sekä haettu Samin luota loput tavarat henkilöautoilla. Sunnuntaina kävimme tekemässä siellä loppusiivouksen, oman asuntoni siivous odottaa vielä.

Eilen saimme tilaamamme Björkdalin hyllyt. Niiden kasaaminen onneksi oli kohtuullisen helppoa - ei työkaluja - joskin elementtien "loksauttaminen" paikalleen vei välillä aikaa. Mutta hyllyt ovat ihanat, ja täynnä kirjoja! Eli saimme olohuoneen läjän sulamaan. Makuuhuonetta saimme tyhjäksi jo viikonloppuna, kun vaatteet saatiin kaappeihin. Nyt vielä keittiön ovensuussa on läjä, jonka kimppuun aion käydä tänä iltana.

Nyt olen terve - söin kiinteää ruokaa ensimmäisen kerran lauantai-iltana, siihen asti elin vissyllä ja mustikkakeitolla. Tosin vasen polvi (joka on virheasennossa viimeisten murtumien jälkeen) on turvoksissa ja kipeä jatkuvasta kiipeilystä, ja oikeassa jalkaterässä lienee jonkin sortin jännetupentulehdus, kun natisee. Mutta saan onneksi olla töissä lepäämässä! :)

Uusi koti on ihana, siitä enemmän sitten kun ja jos joskus pääsen kotoa nettiin... Silloin saatte myöskin kuvia.

Nyt on sitten muutettu jo kerran sen jälkeen. Onneksi näillä näkymin ei uutta muuttoa ihan heti olisi tulossa... Iloista vappua kaikille Kurakauppalan ystäville!

3 kommenttia:

  1. Iloista vappua! Lupaukseesi luottaen, heti, melkein herättyäni (kun olin lueskellut lämpimässsä peiton alla pari tuntia) ja aamukahvin nautittuani, siis yhdeksältä aamulla,riensin katsomaan mitä postauksesi sisältää.Kiva oli lukea historiaanne.Tämähän on hieno vappuperinne!
    Jotain oli,mitä en ymmärtänyt, Sami oli tavannut jonkun Wernerin Tiimarissa ja rakastunut????
    Ja Kaisa aikoo opetella käyttämään oliko se nyt Picassoa....vai piilolinssejä vai proscuttoa.Ihan outoja juttuja vai vappujuttuja :)
    Vappuperinteistä puheen ollen.Meillä ei semmosia ole. Kotona" ennen vanhaan" äiti ja isä ottivat perunansiementä ylös kellarista ja minun piti saada polkupyörä esille ja polvisukat - olipa sää mikä hyvänsä.
    Nykysin nautin vain vapaapäivästä ja nyt pitkästä vapaasta. Mukavaa kun edessä on mini työviikko ja sitten ehjä työviikko ja taas pitkävapaa - pitelen ylityötunteja vähän pois, kun kellokortti ei enää osaa plussata tunteja,rajat paukkuu!! Olen ollut totaalisen laiskana koko viikonlopun ja vaan listailen mielessäni näitä kevättöitä.Ikkunoiden pesua,mattojen pesua - joka on tehtävä ennen kesäkuuta,muuten se jää tekemättä -taas. Kukkapenkkien kohennusta,haravointia, kaikkia ihania käsitöitä,joita olen suunnitellut tekeväni ja sitten tietysti kaikki normihommat. Huh,huh kiirettä pitää,tai sitten ei. Asenetta kehiin, yritän nauttia hommista ja keväästä,kesän tulosta.
    Aurinkoiset ja tuuliset terveiset,vapaana lainehtivan järven rannalta -Tuula

    VastaaPoista
  2. No voi HÖH, olin opetellut tekemään Googlen Picasa-kuvankäsittelyllä kuviin ns. polaroidkehykset, mutta kun en tahtonut tallentaa vanhan kuvan päälle eikä Picasa suostunut tallentamaan muutenkaan, säheltelin sen kanssa ja niin ei sitten Samin ja Wernerin kuvaa ollut blogissa, vaikka esikatselu toisin väitti. No, nyt on! :)

    Joo, ei meilläkään maatilalla vappua muuten vietetty kuin että äiti oli tehnyt simaa ja ostanut tippaleipiä. Opiskeluaikana se päivä alkoi joltakin tuntua, ja onhan se yo-lakki nytkin kiva laittaa päähän.

    VastaaPoista
  3. Näitä oli mukava lukea. Iloista ja aurinkoista vappua edelleen!

    VastaaPoista