Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Pyörähdys

Ruokatunnin ratoksi pikainen raportti polkupyöräkuumeeni nykytilasta.

Muistanette varmaan, että heti pääsiäisen jälkeen eli 10.4. soittelin terveyskeskukseen kysellen, mitä kautta minun pitäisi edetä, että saisin käyttööni kolmipyöräisen polkupyörän.

Pari viikkoa myöhemmin minulle soitettiin ja varattiin aikaa fysioterapiaan - onneksi tajusin mistä on kysymys ja tiedustelin, että mahtaako tämä liittyä apuvälineasiaan, kun en tiennyt olleeni vuosiin fysioterapiaa vailla. No siihenhän se liittyi.

Otin ajan vappuaatolle, koska luulin saavani jo vähintään testata polkupyörää, ja vapaapäivä oli siihen aivan sopiva. Vaan kuinka kävikään: fysioterapeutti aloitti tapaamisen tiedustelemalla, "mitähän asia koskee". Minulle oli varattu aika, mutta minkäänlaista mainintaa sen syystä ei ollut tietoihin laitettu, eikä asiakaan tietysti ollut edennyt.

Tämä fyssari oli kyllä oikein fiksu nainen, varsinkin, kun minulla oli antaa kopio OI-yhdistyksen loistavasta esitteestä. Hän tutki tarkasti apuvälineopasta ja arveli, että enköhän minä apuvälineen tarvitsijan ehdot täytä (!!!!!) sekä piti puhelimessa puoliani keskussairaalan apuvälinelainausta vastaan. Siellä kun oli tiedusteltu, että enkö minä kaksipyöräisellä voisi ajaa, ja onhan mulla se potkupyöräkin... (Jota käytän siis talviliukkailla pysyäkseni pystyssä ja ollakseni katkomatta kovin monta luuta.)

Oi niitä aikoja, kun minua yritettiin keinolla millä hyvänsä saada liikkumaan! Haluaisinpa tietää, kuka ehdoin tahdoin olisi vailla kolmipyörää, jos pystyisi ajamaan normaalilla... Kun fyssari kysyi nykyään vaaditun suullisen luvan siihen, että asiaani saa viedä eteenpäin (!!!!!!!), ilmoitin elämäni muuttuvan sitä helpommaksi, mitä useampi Seinäjoen terveysalan ammattilainen tietää että minä ja OI olemme olemassa.

Nyt byrokratia etenee. Tänään toi posti ilmoituksen siitä, että fysioterapeutin lähete oli saapunut apuvälinekeskukseen ja se on käsitelty. Jos olisin tajunnut, että homma menee ihan oikeasti näin monen mutkan kautta, olisin ryhtynyt kinuamaan pyörää tammikuussa. Tähän asti olen nimittäin vähäiset apuvälineeni saanut yleensä yhden puhelinsoiton jälkeen heti paikallisesta terveyskeskuksesta mukaan - ja olisin saanut nytkin, mutta onnettomuudeksi ei tk:ssa ollut kuin yksi aika-isojen-ihmisten kolmipyörä. Mikäli tässäkin on 3 kk hoitotakuu, minä pääsen pyörän selkään vasta, kun kesä on jo ohi...

Juu kyllä, otan monta kopiota OI-esitteestä mukaan sinne apuvälinekeskkseen, kun joskus saan sinne ajan! Siihen asti vaapun eteenpäin omin jaloin, sillä harrikan laitoin kesäteloille uusia liukkaita odottamaan.

4 kommenttia:

  1. No tälle peukku, että asia sentään etenee, vaikka mutkien kautta... Jotenkin kyllä aivan naurettavaa, että terveysalan ammattilaiset voivat epäillä, että ytität jotenkin huvikseen saada kolmipyörää...
    Toivotaan, että saat sen kuitenkin ennen lumien tuloa O_o

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että asia etenee. Toivottavasti saat pyörän kesäksi. :)

    VastaaPoista
  3. Haa, tänään oli tupsahtanut postiluukusta kutsu ensi viikolle kolmipyöräarvioon. Mitäs sitten jos ne sanovat, että aja pois vaan kahdella pyörällä, laitetaan kipsiä tarvittaessa... ;)

    Toivon hartaasti, että nämä lippulappuset ovat vain niitä ainoita joita niillä ylipäätään on lähettää, eikä oikeasti ole kyse mistään arviosta tms. Koska jos ne vasta ensi viikolla alkavat miettiä, olenka ansainnut OI:llani kolmipyöräisen, ja myönteisessäkin tuloksessa ehkä joutuvat tilaamaan tarpeeksi pienen (fyssari otti kyllä jo haaramitan), on oikeasti syksy ennen kuin pääsen polkemaan...

    VastaaPoista
  4. Huoh, miten hidasta ja monimutkaista! Mutta pidän peukkuja, että pääset jo pian viilettämään uudella pyörälläsi. :)

    VastaaPoista