Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Ei päivääkään!

Viime vuonna se oli täysi yllätys: olin lomalla työpaikanvaihdoksen ansiosta, ja kun palasimme Tampereen reissulta, ne olivat tulleet. Olimme mykkiä hämmästyksestä, nautimme sydämestämme koko kesän, ja haikein mielin hyvästelimme ystävämme elokuun 20. päivän paikkeilla.

Tänä vuonna tiesimme jo odottaa: ne tulevat toukokuun 20. päivän tienoissa. Eilen aloimme olla melkein kärsimättömiä. Tulevatko ne? Entä jos ne eivät tule? Taivas oli yhtäkkiä niin kovin suuri ja tyhjä, kun tämän kolean kevään alkaessa vihdoin vähän lämmetä tarkenimme saunan jälkeen istua parvekkeella.



Olin jo vetäytynyt sohvalle kirjan kanssa, kun Sami tuli parvekkeelta: "Arvaa ketkä ovat tulleet!" En muista, koska olisin viimeksi päässyt ylös niin nopeasti. Eilen illalla vain kaksi oli paikalla - lienevätkö tiedustelijoita vai vahvimmat lentäjät - mutta tänä aamuna niitä oli ensin neljä, sitten kuusi. Pääjoukko on saapumassa perille. 

Niin nopeita, niin taitavia, melkein mahdottomia vangita (ainakaan kännykkä)kameran linssiin. Niiden kirkaisut kuuluvat jo, ensimmäiset ovat sukeltaneet Anttilan räystään alle kevätsiivousta ja uutta pesää tekemään. Tervapääskyt ovat palanneet.
 
Posted by Picasa

Meillä asuu siis naapurikaupan rästäsalla iso tervapääsky-yhdyskunta, jonka elämästä pääsemme ylimmän kerroksen parvekkeeltamme nauttimaan. Tervapääsky ei lintukirjan mukaan ole lainkaan pääskynen vaan kiitäjä, mutta sen ulkonäkö on pääskymäinen, samoin kuin saapuminen kesän tuojana. Nämä mestarilentäjät elävät täysin ilmassa: kirjan mukaan minimaalisia jalkoja tarvitaan vain pesään ja pesästä "raahautumiseen". 

Tämän rankan talven jälkeen tervapääskyjen saapuminen oli merkityksellisempää kuin kukaan voi aavistaa. Olen tietysti onneton romantikko, ja todennäköisesti linnut vain poimivat ilmasta planktoneita ja muuta hyvää pitkän lentomatkan jälkeen. Mutta silti näyttää siltä, kuin nekin tanssisivat riemusta päästyään taas Pohjolaan, jonne kesä on vihdoinkin tulossa.

Hyvää kaatuneiden muistopäivää - elämä voittaa. Aina. Sittenkin.

2 kommenttia:

  1. Hei Kaisa!

    Lueskelin äsken heinäkuun 2010 tapahtumia ja muitakin juttuja. Tahtoisin vain sanoa, että te = Sami&Kaisa osaatte todella elää täysillä.
    Sujuvasti kirjoitettua tekstiä on niin mukava lukea. Usein minulle käykin niin, että seikkailen Kurakauppalan sivuilla ihan ilokseni. Toki Tuumooksetkin ovat minulle tuttuja.
    Hyvää kesää teille molemmille!
    T. Yks Ripukka Nurmoosta

    VastaaPoista
  2. Kiitos kehuista, en nyt tiedä miten tuon täysillä elämisen kanssa on, mutta ainakin yritämme ottaa elämästä irti sen minkä voimme. :) Monta kertaa kun pienellä rahalla saa enemmän kuin isolla.

    VastaaPoista