Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Titanicin uppoamisesta 100 vuotta

Edit-täti on korjaillut ja täydennellyt tekstiä: saksalainen elokuva onkin neliosainen, ja lopussa uutta tietoa "suomalaisesta" Titanic-romaanista.

Vaikka muutamat lehtitoimittajat ja jopa radio Nova ovat sinnikkäästi yrittäneet viettää Titanicin uppoamisen 100-vuotismuistoa jo eilen, niin kyllä muistopäivä on vasta tänään (veljeni syntymäpäivänä - hän muistaa aina muistuttaa yhteydestä!).

Titanic törmäsi jäävuoreen 14.4. klo 23.40, mutta pelastusveneitä alettiin lastata muutama minuutti yli puolenyön 15.4.  ja laiva upposi 2.20. Carpathia saapui apuun kymmenen minuuttia yli neljä.

Onnettomuutta on muistettu paljon myös suomalaisessa mediassa, upposihan laivan mukana kymmeniä suomalaisia. Jopa työblogiini on asia päässyt. Sopii siis hyvin sekin, että muistoristelyaluksen kapteenina kapteenina on ahvenanmaalainen ja ylikonemestarina vaasalainen!

Pohjalaisia oli mukana 18, heistä kuuluisin lienee ylihärmäläinen Panulan perhe. Maria Panula olisi päässyt pikku-Einon kanssa pelastusveneeseen, mutta ei mennyt, kun vanhemmat pojat itkivät: "Äiti älä jätä, kuallahan yhyres!" Ei siis ihme, että turmasta selvinnyt jalasjärveläinen Hedvig Turku jälkikäteen pohti, miksi hänen vanhan ihmisen piti pelastua.

Arkistolaitos on avannut mielenkiintoisen virtuaalinäyttelyn Titanicin suomalaiset muistot, siihen kannattaa ehdottomasti tutustua. Muun ohella pääsee linkkien kautta katsomaan (kahdessa palassa näköjään onkin vähintään 4-osainen pätkä!!) jo kesällä 1912 valmistunutta saksalaisfilmiä aiheesta. Pitää oikein muistuttaa itselleen, että silloin tehtiin elokuvaa nykyajasta, ihmiset ovat aikakauden muotivaatteissa ja käyttäytyvät aikakauden tapojen mukaisesti - ihan kuin meillä tehtäisiin nyt elokuva jostakin nykypäivän onnettomuudesta. Titanic kiehtoi ihmisiä alusta asti: tänään lehtijutussa (Ilkka on koko ajan tiennyt, koska on oikea muistopäivä! :) todettiin syyksi kiinnostukseen laivan I luokan loisto ja glamour ja arveltiin, että vastaavaa hehkutusta tuskin syntyy koskaan vaikkapa Estonian ympärille.













Aiheeseen liittyvä tapaus on tietysti ollut myös James Cameronin Titanic-elokuvan uusi tuleminen 3d-versiona. Sopivasti pääsiäiseksi ensi-iltaan tullut filmi on vetänyt täysiä katsomoita. Me kävimme pääsiäislauantaina kokemassa tutun tarinan hiukan uudella tavalla. En ole vielä nähnyt ainoatakaan 3d-elokuvaksi alkujaan tehtyä elokuvaa, joten en osaa sanoa, miten paljon tämä myöhemmin "kolmedee'ennetty" filmi poikkeaa niistä. Mutta kokemuksen perusteella voin todeta, että kyllä hyvä tarina, ohjaus ja näyttelijät tekevät edelleen hyvän elokuvan, tekniikasta viis. Katsommehan me yhä Chaplinia ja Buster Keatonia, vaikka heidän aikanaan ei elokuvissa edes puhuttu!

Eilen luin Ilkasta mielenkiintoisen yleisönosastokirjoituksen. Siinä väitettiin, että Cameronin Titanicin juoni on otettu suoraan vuonna 1912 ilmestyneestä Esko Waltalan romaanista 
Titanicin perikato. Romantillinen kuvaus ”Titanic”-laivan haaksirikossa yöllä vasten 15 päivää huhtikuuta 1912. 




Netistä en onnistunut löytämään kirjasta muuta mainintaa kuin ei-oota yhdestä nettidivarista. Esko Wirtala näkyy olleen kuitenkin muuten aktiivinen kirjoittaja. Tietäneekö tästä joku enemmän? Yhteys ei ole lainkaan mahdoton, siksi paljon suomalaisia nimiä amerikkalaisten sarjojen ja elokuvien lopputeksteissä vilahtelee.


Kiitos audreylle vinkistä! Täältä saa vähän lisätietoa, Waltalan - ei siis Wirtalan, kuten aluksi tuossa kirjoitin - kirja on niin harvinainen että löytyy lähinnä vain SKS:n kirjastosta. Tosin huuto.netistäkin sen saa, jos kukkaro on lyönnissä; puolta halvemmalla lähtisi Hagelstamilta.

Mutta kun nyt tein haun oikealla nimellä (hahmotuskyky hakusessa? :), löytyi muutakin. Täällä on pätkä Tim Bergfelderin ja Sarah Streetin toimittamasta kirjasta
The Titanic in Myth and Memory: Representations in Visual and Literary Culture. Ja taas meni kunnia ruotsalaisille:




Tuohon aikaan eivät tekijänoikeudet olleet vielä niin iso juttu eikä tiedonkulku niin nopeaa kuin nykyään, ja oli täysin mahdollista "kirjoittaa" toisen romaani uudelleen omalla kielellään ja kotimaisin hahmoin. On vielä uskottavampaa, että ruotsalaisen Grebstin romaani olisi tunnettu Yhdysvalloissa ja toiminut
Titanic-elokuvan esikuvana. 



Kirjoittaja epäilee Esko Waltala -nimeä pseudonyymiksi mutta mainitsee, että sekä ruotsalainen että suomalainen versio romaanista saivat innostuneen vastaanoton. Kannattaa lukea koko luku eli sivut 53-61, koska sekä ruotsalaista että suomalaista versiota käsitellään rinnakkain koko ajan.

2 kommenttia:

  1. http://www.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=a41cf0e8-324b-456d-90e1-a2e40ac335f3

    Tämmöinen vastaus löytyi Kysy kirjastonhoitajalta-palstalta! Eli ainakin tuolta kirjaa saisi lainattua, ehkä kaukolainakin onnistuisi?

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, täydentelin tekstiä tuon pohjalta. Ilmeisesti kirjasta on otettu yksi painos ja sekin aika pieni, jos ei löydy muualta kuin SKS:stä.

    VastaaPoista