Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Loppuisi jo tämä talvi - kaikin tavoin!





Muistatte muutkin varmaan sään vuosi sitten: elettiin pääsiäistä, lämpötilat huitelivat parissakymmenessä ja ihmiset istuivat torikahvilassa hellevaatteissa. No, vuodet eivät ole veljeksiä, ja toisaalta viime vuoden vappuna sateli lunta.

Eilen aamulla kävelin töihin harrikan kanssa, mutta jouduin nostamaan sen iltapäivällä turvaan työpaikan aulaan ja bussittelemaan kotiin. Taivaalta tuli niin paksulti jalkarättejä, jotka valkaisivat paikoitellen maankin, ettei kävely huvittanut. Vähitellen sade muuttui kunnon rännäksi ja sitten vedeksi, jota valui koko illan. Vieläkin on harmaata.

Jos jotakuta kiinnostavat asuntoasiamme, niin - asunto on nyt myyty. Kuulemma ostaja hankki tämän sijoitusmielessä ja saamme jatkaa vuokrallaoloa. Mutta tästä uudesta omistajasta ei ole kuulunut vielä mitään (omistajuus vaihtuu vappuna), joten meillä ei ole ensikäden tietoa hänen suunnitelmistaan eikä siitä, aikooko hän kenties korottaa vuokraa, ei vielä tilistäkään, jolle vuokra pitäisi maksaa. Ihmiset ovat olleet yleensä sitä mieltä, että omistajan vaihtuessa vanha vuokrasopimus korotusrajoituksineen sitoo myös uutta omistajaa, mutta ihan vuorenvarmaa vastausta ei tähän mistään löydä. Ilmeisesti asuntoja ei koskaan myydä vuokrattuna, vai..? :p Pitkäaikaistyöttömän ja pätkätyöläisen rahavaroissa kun ei ihan kauheasti pelivaraa ole.

Olo on vähän sellainen, että kun vain tämä talvi joskus loppuisi, elämä helpottaisi. Kuukausien tentehillänsä olo asunnon suhteen lähentelee kotirauhan häirintää, kun ei tiedä, pitääkö etsiä jostakin uusi koti ja ruveta pakkaamaan vai uskaltaako istuttaa omenapuun (siis ihan kuvaannollisesti - tunnetteko Lutherinne?). Siinä sivussa paiskin töitä aivan hulluna pysyäkseni aikataulussa ja stressaan minkä ehdin.

Ja sitten vielä talvi vain jatkuu ja jatkuuuuuuuuuu... Tällaiset aamut ovat olleet niin harvinaisia, että kun aurinko on joskus näyttäytynyt, on pitänyt heti valokuvata. Huomatkaa näissäkin kuvissa kuurassa oleva maa: talvikamppeissa on yhä kuljettava hyytävän kylmyyden vuoksi. Torstaina käytin mokkatakkia ja sain melkein kurkkuni kipeäksi.



Mutta ensi viikko näyttäisi jo paremmalta: ehkä tämän viheliäisen talven loppumisesta on toiveita. Joka suhteessa. Sataa tietysti, mutta ihan kuin aurinkokin välillä jo pilkistäisi.


Ja mikä "sattuikaan" (minä en usko sattumiin pätkääkään) tulemaan Päivän Sanaksi tuonne sivupalkin Kauppalan kirkkooni juuri tänään:


Hyvää viikonloppua meille kaikille!

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti asuntoasiassa tulee virallinen tieto, jotta pääsette jatkamaan rauhassa eteenpäin. Epätietoisuus on kaikkein pahinta.
    Sää tosiaan koettelee. Läksimme aamulla varhain ajamaan kaupunkiin, alla oli lava-auto ja tyhjä lava..kieli keskellä suuta mentiin, sohjoa oli niin paljon, että se välillä sieppasi autoa, jo täällä pikkutiellä olimme melkein poikittain. Palatessa vesi vain lensi. Huomenna kaikki voi olla toisin...
    Rentouttavaa viikonloppua kuitenkin, ajatellaan sinisiä ajatuksia ja ollaan vaan.
    terveisin Tuula

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti asia on juuri niin kun teille on kerrottu: että asunto on ostettu sijoitusmielessä!

    Ja muutoin yhdyn joka ikiseen sanaan säätilasta. Mua ei enää naurata yhtään.
    Aika harvoin säätila saa mun miäleni matalaksi... Mutta nyt kyllä meinaa jo huumori loppua. Panin viime viikolla kevättakin päälle töihin ja aivastelin sitten koko illan :(

    Ehkä, EHKÄ juhannuksena ei enää oo lunta. Eletähän toivos.

    VastaaPoista
  3. Voi kun voisin sinne kevään puhaltaa niin sen heti tekisin! Vaikka täällä yhä kylmä (nollan kieppeissä aamuisin) niin ei sentään lunta. Sadetta kyllä rajuinakin kuuroina, välillä rakeitakin. Muutama aamu sitten paistoi keittiön ikkunoiden takana aurinko ja olohuoneen puolella satoi kaatamalla (eikä missään linnassa asuta)
    Suloista sunnuntaita ja niitä lämpimiä aaltoja.

    Ai niin - Suomessa asuessani viimeisin kotini myytiin samalla tavalla kuin teidän, ostajana sijoitusyritys tosin. Vuokrasopimukseni säilyi samanlaisena ja vuokra ei noussut. Pankissa kävin allekirjoittamassa uuden vuokrasopimuksen samalla kun edellinen vuokranantaja allekirjoitti kauppakirjan.

    VastaaPoista
  4. Epävarmuus on ihan kaikessa pahinta. Ihminen kestää kamaliakin asioita, jos ei tarvitse pähkiä, että tapahtuuko niitä vai ei... Mutta nyt voin kertoa sen ilouutisen, että uusi vuokraisäntä otti yhteyttä, ensi viikolla tehdään sopimus ja vuokra nousee vain jonkun kympin. Vielä ei oikein käsitä, mutta kiitollisia ollaan!

    Ja tämän kunniaksi aamulla paistoi aurinko! Toki nyt jo vetää pilveen ja tietysti iltapäiväksi on luvattu sadetta, mutta on lohdullista, että aurinko on todistettavasti edelleen olemassa. :)

    VastaaPoista