Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Säästöpaasto

Tiedän ihmisiä, jotka näin paastonaikana pyrkivät jos ei nyt suorastaan paastoamaan, ainakin luopumaan jostakin.

Minä olen huono luopumaan mistään - puolustan itseäni sillä, että ystäväni OI:n kronkeliuden takia joudun luopumaan aika monesta asiasta koko ajan - joten mihinkään nettipaastoon en ole ryhtynyt. Mutta kun saimme viimeisimmän sähkölaskun, totesin loppusumman kuullessani, että ehkä kotikoneeni kannattaisi sulkea välillä. Perheen it-ihmisen mukaan kone kärsii vähemmän kun sitä ei koko ajan räpsyttele auki ja kiinni, kunhan näytön sulkee, joten olen hämmentänyt ihmisiä pitämällä konetta aina auki ja "olemalla" Facebookissa tai Skypessä, vaikka en ole lähelläkään pöytääni.

Kun nyt kuitenkin pitkät päivät istun työkoneella, ja kun puhelimellani pystyn kurkkimaan iltaisin ystävien sähköpostit ja Facebook-kuulumiset, koneeni on nykyisin etupäässä kiinni. Se harmi siinä on, että esimerkiksi muiden blogien lukeminen tahtoo jäädä - pitäisi opetella käyttämään puhelimen syötteenlukijaa! Tätäkin postausta naputtelen työkoneeltani ruokatunnilta makaronilaatikko tupperware-rasiassa höyryten.

Kone saa olla kiinni siksikin, että olen ollut edelleen varsin väsynyt - sänky kutsuu iltaisin noin yhdeksältä, enkä silti tahdo jaksaa puoli seitsemältä ylös. Mutta kevät etenee, tänään pitkästä aikaa tulin harrikan kanssa töihin, ja tekipä se hyvää! Hartaasti toivon, ettei viikonlopuksi uhattu lumisade taas liukasta teitä.

Päivät kuluvatkin siis enimmäkseen työn parissa, painan pitkää päivää pysyäkseni aikataulussa. Loppukevennykseksi teille löytämäni Seinäjoen "markkinointisuunnitelma" 1930-luvun lopulta, jolloin 1940 pidettäväksi tarkoitettujen Helsingin olympialaisten piti tuoda laajat ulkomaalaisjoukot myös näille lakeuksille. Olisikohan tässä jotakin opittavaa tuohon nykypäivän markkinointiin? Viljavarastokin taitaisi olla aika eksoottista pahiten luonnosta vieraantuneille kävijöille... :)
Mitä Seinäjoella sitten on katseltavaa ja ennenkaikkea sellaista, joka kiinnostaa ulkomaalaisiakin? Ensinnäkin meillä on Törnävä kartanoineen, ruutipuistoineen ja kauniine kirkkoineen jne... Edelleen täällä on "Euroopan kaunein viljavarasto", kuten uutta nähtävyyttämme on jo laajemmissakin piireissä nimitetty. Laajat lakeudet avautuvat myöskin eteemme, joiden katselemiseen ei varmaankaan heti väsy. (Kyttä ja Takalo: Seinäjoen historia II, 1977, s. 306)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti