Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Paistaa se, risukasaankin

Olen nyt ajellut jatkopolkimellisella fiestulilla pari viikkoa - tällä viikolla jopa töihin, koska aamut ovat olleet järjettömän kylmiä. Olen in lööv. Auto on juuri sopivan korkea, jotta näen sieltä hyvin, mutta ei yhtään liian korkea, jotta minun olisi vaikea kiivetä kyytiin. (En ole pahemmin enää edes tööttäillyt; alkuvaiheessa kun en muistanut, että tööttä on keskellä rattia eikä vilkkuviiksen päässä, ja nojauduin aina rattiin autosta noustessa. :) Ohjaustehostin, josta vanhassa fiestulissa ei nähty edes unta, tekee ajamisesta todella nautittavaa.

Vasta tänään Sami sai sen verran ajovuoroa, että pääsi oikeasti testaamaan, miltä hänen nyt tuntuu fiestulia ajaa, kun minun polkimeni ovat paikallaan. Vähän outoa tietysti kuulemma, ja kaasupolkimella ei jalkaa saa varressa olevan jatkohärpäkkeen takia tarpeeksi "syvälle", niin että kaasun säätely vaatii harjoitusta. Mutta eikö se tästä. Pääasia, että molemmat pystymme ajamaan.

Loman jälkeen töihin paluu oli uskomattoman rankkaa: maanantaipäivän olin ihan pihalla kaikesta, ja olin sentään ollut poissa vain viikon! Lisäksi tällä viikolla on ollut historiantutkijalle epätavallisen paljon hyppäämistä ja rikkinäisiä päiviä. Toisaalta se on kiva - ihan tarpeeksi on niitä rutiinipäiviäkin - mutta toisaalta joka minuutti on kallis, jotta ehdin saada tekstin valmiiksi vuoden loppuun mennessä.

Kevät kuitenkin tulee! Näinä kylminäkin päivinä aurinko on sulatellut jäätä, vaikka toisaalta olen joutunut käyttämään niitä inhottavia kantapäihin kiinnitettäviä piikkejä - inhottavia siksi, että en ole mikään kaunis näky pyllistellessäni käsilaukku niskassa saadakseni tarrat auki tai kiinni, sillä kyykkymään en kykene. Eilen jouduin laittamaan piikit viiden askeleen takia, kun jalkakäytävä oli sula, mutta ne viisi askelta jalkakäytävän viereen parkkeeratulta fiestulilta sinne ja takaisin olisivat voineet maksaa muutaman luun. (En jaksa enää edes valittaa siitä, ettei hiekoiteta..!!)

Mutta onneksi vähitellen lämpenee, ja aurinko paistaa, ja on kevätfiilis! Yhtäkkiä kodikas olohuoneemme tuntuu kauhean tunkkaiselta, ellen nythetipaikalla vaihda liinoja ja sohvatyynyn päällisiä. Ja sormet syyhyvät odottaessa sitä päivää, jolloin tarkenemme istuskella edes hetken parvekkeella. Voittaa se elämä, aina!


Aivan erinomaista huomista naistenpäivää 
meille kaikille!

1 kommentti:

  1. Hieno juttu tuo auto ja sen polkimet, kumpikin pääsee huristelemaan.
    Ja ihanaa että tulee kevät, kesä ja kärpäset sekä mahdollisuus partsikahveille.
    Hyvää Naistenpäivää sinullekin (terkkuja myös Samille).

    VastaaPoista