Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Neljännes viisaudesta menetetty

Olen tilannekomiikan ystävä ja jaksan vieläkin hihittää itsekseni vuosien takaiselle tilanteelle. OI-yhdistyksen sopeutumisvalmennuskurssilla joku tuli maininneeksi, että OI-ihmiset ovat keskimääräistä älykkäämpiä. Tällöin erään OI-henkilön puoliso mutisi sangen kuuluvasti: "Ja vaatimattomiakin vielä..."

Minä en valitettavasti voi enää loistaa täydellä älylläni - neljännes viisaudestani revittiin irti eilen. Olin siis jälleen hammaslääkärillä.

Söin työpaikan aamukahvin kaverina mandariinia - tulkaapa vielä sanomaan minulle, että hedelmät ovat terveellisiä! - kun takahammas rusahti. Tiesin heti, että jotakin ikävää tapahtui, vaikka en kipua tuntenutkaan. Omaksi hämmästyksekseni voitin arvonnassa eli sain päivän kipupäivystysajan jo kahdeksitoista. (Eläköön käännettävät jatkopolkimet - olin aamulla liukastellut harrikan kanssa töihin, mutta nyt Sami toi minulle auton, harrikan jalakset irrotettiin ja se nostettiin kyytiin, vein Samin kotiin ja otin auton haltuuni loppupäiväksi.)

On tietysti vähän karmivaa, kun lääkäri kurkistaa suuhun ja häneltä lipsahtaa, että "kuinkahan mä saan tuon tuolta pois..." Viisaudenhammas oli siis mennyt paloiksi, enkä ihmettele, sillä tuo hampi on tuntunut vähän hassulta jo pitkään. No, minuun pumpattiin 3-4 ruiskullista puudutusainetta - erehdyin neulakammoisena sanomaan piikittelyn loputtua, että nyt taitaa olla pahin ohi, mutta noustessani lopulta hoitotuolista kiitin kyllä lääkäriä tarmokkaasta puudutuksesta! Sen verran hermona olin, että räpätin puutuvalla kielellä miten minua on tässä talossa ennenkin pistetty - Seinäjoen kaupungin hammashoitola sijaitsee ns. vanhan sairaalan tiloissa, joissa minä ja luuni vietimme runsaasti aikaa lapsuuteni parin ensimmäisen vuoden aikana.

Vaikka viisurin kruunu oli paloina, juuri oli sitkeä. Nämä ovat nyt niitä juttuja, joita - kuten eräs ystävä Facebookissa totesi - väritetään kuin synnytystarinoita, joten en kerro sen enempää yksityiskohtia, paitsi että jossakin vaiheessa olin suunnilleen poikkipäin hoitotuolilla ja se rutina kaikuu korvissa melkein vieläkin. Vaikka ei suorastaan koskenut, niin sanoisimmeko, että olisin tullut toimeen ilman tätä kokemusta. Piti istua ulos päästyäni viisi minuuttia autossa ennen kuin tärinä lakkasi ja tohdin lähteä ajamaan takaisin töihin.

Toisaalta on hyvä, että homma hoidettiin perjantaina, sillä en totisesti ollut toimenpiteen jälkeen parhaimmassa työvireessä. Viikonloppuun oleellisesti kuuluvat herkut ovat supistuneet niihin, joita voi nauttia lähestulkoon purematta, ja särkylääkettä olen nappaillut säännöllisesti. Yöksi käärin tyynyn muoviin ja pyyhkeisiin, mutta onneksi "haava" ei enää vuotanut. Ja nyt alkaa tuntua, että elämä voisi vaikka vähitellen voittaa. Tosin särkylääke toimii jo vähän liian hyvin, niin että välillä pistän suuhun jotakin muistamatta koko operaatiota, auts!

Ongelma on vain se, että minulla on jäljellä vielä kolme viisuria, ja nyt tiedän, millaista niiden poistaminen on...

2 kommenttia:

  1. Oliko tämä alaviisuri? Alaviisurit on sitkeämpiä, ylhäältä on yleensä helpompi poistaa. Näin olen ymmärtänyt ja näin oli ainakin itselläni. Mulla leikattiin pois alhaalta, kun eivät olleet kuin puoliksi esillä. Huh!

    VastaaPoista
  2. Juu, alhaalla oli. Kiitos, tuo vähän lohdutti! Vaikka sitten, jos poistavat ylhäältä, pumppaavat kai sitä puudutusainetta myös kitalakeen? Mulla on kerran rusautettu piikki ruston läpi ja voin sanoa, etten välttämättä sitä haluaisi uudestaan kokea... :p

    VastaaPoista