Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Se ajaa sittenkin

Tänään fiesta haettiin kotiin "poljinfirmasta". Minä ajoin. En törmännyt kehenkään, en päätynyt lumipenkkaan, vaikka keli oli lumipyryn takia kammottava. Vaikka tuntui, kuin olisin ollut autokoulun ensimmäisellä tunnilla enkä suinkaan 19,5-vuotiaan ajokortin omistaja, minä ajoin.

Pahoittelen sotkuisia kuvia, näppäsin nämä kännykällä pyryisessä kotipihassa. Ehkä joskus parempia. Näette kuitenkin idean. Tässä ajaa Kaisa:


...ja tässä ajaa Sami:

Jatkopoljinten pohjassa on siis ruuvi, joka nojaa alkuperäiseen polkimeen ja jonka avulla minä ajan. Kuskia voi vaihtaa vaikka kesken reissun linja-autopysäkillä, sillä kyseisten poljinten varressa on sarana ja siitä poljin nousee yläasentoon vaikka varpaankärjellä nostettuna, kun Sami tai muu normimittainen ajaa.


Oudoltahan nuo toki tuntuvat, ensinnäkin olen ollut 1,5 kk ajamatta ja toiseksi koko auto on - köh - ihan vähän erilainen kuin vm 1989 vanha fiestuli oli. Mutta opettelen! Kaasupoljin on sen verran korkealla, että kun kantapääni nojaa lattiaan, painan kaasua talvikengän kärjellä - joten kesäballerinojen kanssa voi olla hippasen ongelmaa. Kokeilemme, josko poljinta saisi vähän alennettua (tuo ruuvi on samalla hienosäätölaite) tai auttaisiko penkin laskeminen.

Olo on uskomaton. Meidän huushollissa on vihdoin auto, joka käy meille molemmille. Ihan kuin normaaleilla ihmisillä! Meillä!

2 kommenttia:

  1. Hienoa! ajokortti on sellainen asia, että jos sen omistaa ei oikein osaa elää ilman.. :)

    VastaaPoista
  2. No jes! :D Mahtavaa!

    Muuten. Mä oon niin monta kertaa funtsannu, jotta kuinka käteviä nuo keksinnöt on, vaikka yksinkertaasia... Mutta jonkun nekin pitää keksiä. Mun mummalla oli tosi paha reuma, ja sillä oli monta hyvää apuvälinettä. Moni oli sellaanen, että esim. minä huono purkkien kansien avaaja oon saanu hyvää apua. Onneksi meillä on insinöörit ja muut pellepelottomat, jotka hoksaa näitä keksiä!

    VastaaPoista