Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Aina kannattaa valittaa!

Kuva auratusta Puskantiestä lisätty 1.3.2012.

Kaikki minut tuntevat tietävät, että rakastan kevättä ja kesää - jo yksistään siksi, että ystäväni OI ei aiheuta niin pahoja ongelmia, kun ei ole lumista ja liukasta.

Tällä viikolla räystäistä on jo tippunut vesi, ja se on hyvä (paitsi että räystäitten alla on liukas). Alan nimittäin olla korviani myöten täynnä työmatkaliukastelua ja ennen kaikkea sitä 20 metrin pätkää työmatkastani, jota ei juuri koko talvena ole huollettu. Muuten seutu kyllä hinkataan melkein kynsiviilalla, mutta tuolla matkalla elää vanha kurakauppalan meininki. Tässä kuvassa ei lunta ole kovin paljon, mutta on tuossa tarvottu 10-senttisessäkin hangessa - kun kaikkialta muualta oli jo lumet aikaa aurattu pois.


Lisäksi jalkakäytävän muutenkin kapeimpaan kohtaan on kasattu lähes koko talven lumet, maanantaina oli harrikan kanssa jo melkein mahdoton päästä läpi.


"Kuinka tästä mentäisiin lastenvaunuilla??" kiukuttelin (ymmärrän, ettei meistä vintturakintuista piitata, mutta eivätkös komian kaupunkiseudun markkinoijat yritä epätoivoisesti saada tänne lapsiperheitä?)

"Lapset menevät autolla", Sami huomautti. 

Totta, unohdin, täällä kaikki perustuu siihen, että kuljetaan autolla. Ydinkeskustaan yritetään saada hankalia kävelykatuja, mutta jalkakäytävistä ei niin piitata...

Jatkoin asiasta kiukuttelua eilen Facebookissa, jossa sain paljon ymmärrystä ja kehotuksen laittaa nämä kuvat myös kaupungin tiedoksi. Niinpä lähetin postia kunnossapitopäällikölle. Tänä aamuna työmatkalla hoksasin, että onhan siinä toinenkin lumikasa (näkyy myös kuvassa), joka toisella puolen katua tukkii jalkakäytävän ja ajoradan toisen kaistan, ja laitoin vielä jatkoviestiä matkaan. Jonakin päivänä tuon kasan päällä leikki pikkulapsia, enkä uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi, jos he kierisivät väärällä hetkellä alas ajotielle  Tällä kertaa (huom) siivosin suuni ja olin oikein asiallinen, vaikka toinkin julki ihmetykseni.

Aamupäivällä sain postia kaupungin tiepäälliköltä. Hän selitti, että katuosuudet eivät kuulu kaupungille vaan kiinteistöille, ja lumet on joko ajettava pois tai säilytettävä tontilla. "Välitän nämä kuvat ja tekstin heille ja toivon, että myös nämä kiinteistön hoitajat suhtautuvat asiaan tosissaan ja parantavat ala-arvoista toimintaansa jalkakäytävien osalta", hän kirjoitti. Toisen talon isännöitsijä vastasi iltapäivällä ja kertoi, että kasat on tänään ajettu pois.

Koska emme tulleet kävellen töistä, en valitettavasti saanut kuvata teille sitä ihmettä. Veimme nimittäin tänään uuden pikku fiestan firmaan, jonka hallista minun pitäisi huomenna huristella ulos ihan itse - jatkopolkimineni kaikkineni.

Mutta joka tapauksessa opin taas, että suora valittaminen kannattaa aina, takanapäin mussuttaminen ei koskaan.

1.3.2012: tässä vihdoin kuva auratusta tiestä! Toinen lumiläjä on poissa, toisesta puolet. Kiusa se on pienikin kiusa, mutta tuolta takaa pääsee ymmärtääkseni kävelemään, ja noin matalan läjän päälle ei ehkä lapsia houkuta kiivetä.



2 kommenttia:

  1. Tulinpa ihan iloiseksi, kun sait näin positiivisen tuloksen! :)

    VastaaPoista
  2. Hieno homma!
    Asialliseen purnaukseen oikeasta aiheesta saa aina hyvän vastaanoton, kuten tässäkin tapuksessa kävi toteen.
    Sanoo Ulla

    VastaaPoista