Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Talven "iloja"

Tässä on viikko hupsahtanut huomaamatta viime postauksesta, sillä työmatkat harley parkinsonin kanssa taapertaen ovat kysyneet tavallista enemmän voimia - ja töitäkin on välissä pitänyt tehdä. Siinä vaiheessa, kun Samin kanssa työnsimme harrikkaa 10 cm umpihangessa, vielä nauratti, mutta Kirkkokadun peilijään päällä luisteleva parin sentin lumikerros sitten jo itketti...

Säännöllisin väliajoin aina kysyn Samilta, miltä tuntuu, kun ei tarvitse pelätä liukasta: ei talvella, ei uimahallissa, ei muovipohjaisilla kesäkengillä sileillä lattioilla. Kuulemma sitä ei osaa ajatella, kun niin on aina ollut. Viimeksi totesin, että menee hyvä terveys monella hukkaan! Minä en osaa ajatella millaista olisi, jos ei tarvitsisi pelätä kaatumista. Enhän minä kaadu yhtään sen useammin kuin muut - tod näk paljon harvemmin, kun olen luideni takia niin ylivarovainen - mutta pelko on monesti pahee kun paukahros. Alla minun ja harrikan aamueleganssia viime perjantaina sillä ainoalla 5 metrin pätkällä, joka Seinäjoen keskustan jalkakäytävistä oli aurattu. Ajotiet oli kyllä nuoltu melkein ruvelle... :P


Juu, ehkä kannattaisi joskus tilata Samilta kyyti - tuntuu vain hullulta lähteä autolla 2 km matkalle, kun sen esiin kaivamiseen menee oma aikansa. Hakemus Kaisan mittaisista jatkopolkimista on lähtenyt Seinäjoen kaupungin sosiaalitoimeen, saapi havaita myönnetäänkö... ;)

7 kommenttia:

  1. Tiedän tuon pelon, siitä on itsellenikin tullut suorastaan neuroosi. On kuitenkin hyvä, että sitkeästi vain kuljet kulkuneuvollasi, tuleehan siinä samalla jo tarpeellista liikuntaa. terv. Raija

    VastaaPoista
  2. Minä en kyllä kestäis liukastella 2 km matkaa kun äsken puolen tunnin kävelyn jälkeen oli lonkat ja reisilihakset niin kipeät etten meinannut jaksaa nostaa jalkaa jalkakäytävän reunan yli. Muutaman kerran on lenkki jäänyt roskapussin viemiseen kun siinä on jo jalat lipsuneet.
    Tosin siellä Keskuspuistossa tämän päivän lenkillä tuli vastaan nuorehko mies, jolla oli jalka paketissa ja kahdella kepillä könkkäili kipsijalka ilmassa jännästi polvi suorassa ja jalka sojottaen eteenpäin.

    VastaaPoista
  3. Varovainen kannattaa olla, aina.
    Peukkuja pidän pystyssä, että polkimet saat - no tottakai saat.

    Minulla takana ensimmäinen työpäivä "kesäloman" jälkeen. Juuri tänään huomasin, kuinka mukava tämä kesäloma oli, kun siihen ei ollut ladattu ohjelmaa, kesälomalla pitää sitä ja tätä ja tuotakin, mutta nyt ei tarvinnut. Lepoa vaan ja kaikkea mukavaa omaan tahtiin.

    Kevättä kohti mennään, koeta jaksaa sinnitellä ja anna välillä suostumus kyyditykseen, jookos?
    terveisin Tuula

    VastaaPoista
  4. Miulla on ihan terveet luut, mutta silti pelkään kamalasti kaatuvani, ja sipsuttelen hyvin varovasti eteenpäin. Pelkään käden tai jalan katkeamista, koska asun ja elän täysin yksin. Jos jotain tuollaista sattuisi, kuka miusta huolehtisi? Kuka huolehtisi kissoista?

    VastaaPoista
  5. Pahimmassa tapauksessa 2 km tukevan rollaattorin ja Samin turvissa voi olla turvallisempi kuin tipsuttelu autolle ja autolta liukkaalla kelillä. Nythän Sami voi ajaa auton kotona oven eteen, mutta työpaikka on rakennettu niin, että ihan ovelle ei pääse, pakko on mennä kävellen.

    Mutta lohduttaa vähän jos on muitakin, jotka pelkäävät. Nauran joka vuosi niille isoille lehtijutuille, joissa neuvotaan miten suojautua kaatumiselta. Säännönmukaisesti niistä puuttuu se halvin ja tehokkain keino: jos kiinteistönomistajat vaivautuisivat edes joskus käyttämään hiekkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta, Kaisa! Hiekoitus! Se olisi parasta! Minäkään kun en ole mikään liukkaiden kelien ekspertti.

      Poista
  6. Ehkä kuitenkin kannattaa ottaa välillä se auto, ainakin pahemmilla keleillä. Olet ansainnut hieman luksusta - turvallisen työmatkan. Olet kyllä urhea sissi, mä en edes terveillä jaloilla näillä keleillä viitsis varmaan kävellä 2km. Paremmilla keleillä kyllä, pelkään itsekin liukkautta niin paljon. Tarja osti ihanat icebug kengät nastoilla, eikä kuulemma liukastu edes jäällä, hinta on kova mutta jos vaan omaan jalkaan sopii, kannattaa panostaa.

    VastaaPoista