Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hyvää loppuvuotta!

Vuosi vaihtui rauhallisesti. Hankimme aattona pari uutta lautapeliä, ja Niagaran putouksia laskiessa kello sitten lähestyikin puoltayötä. Ensimmäisen kerran kokeilin ilotulituksen valokuvaamista - jälki on mitä on...




Tänään oli sitten läheisiä vieraita. :)



Huomenna sitten töihin. Onneksi joulunaika jatkuu loppiaiseen, ensi viikko ei ole vielä mitään arkea! En oikein ymmärrä sitä, että joulusta hössötetään hirvittävästi, ja sitten kuitenkin halutaan jo suunnilleen tapanina heittää kuusi ja kynttilät pois. Miksi hössöttää, ellei aio nauttia? Minä itse haluan ottaa tästä ajasta kaiken ilon irti: tunnelmasta, läheisten tapaamisesta, valosta pimeyden keskellä. Arki ehtii kyllä tulla aikanaan.





Aivan erinomaisen levollisia välipäivien jatkoja teille kaikille!

2 kommenttia:

  1. Voi mä oon NIIN samaa mieltä! Vaikka mulla alkoi jo työt, niin nautin aivan suunnattomasti illoista kotona joulukuusen kynttilöiden loisteessa ja joulukukkien tuoksussa... Ja on ihanaa, kun on niin _pyhäästä_. Loppiaisena vielä syön viimeiset joululaatikot ja vietän juhlapyhää ihan oikeasti. Se on niin totta, että kyllä sitä arkia sitten piisaa taas, seuraavat pitemmät pyhät on vasta pääsiäisenä.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä olen minäkin. Varsinkin tänä jouluna, kun myrsky vei sähköt tapaninpäivänä ja pimeyttä kesti 4 ja puoli vuorokautta. Viimeiset saivat ne vasta loppiaisena. Minä vietän joulua nuutinpäivään asti! Onnellista alkanutta vuotta Kaisalle!

    VastaaPoista