Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 10. joulukuuta 2011

"Halleluja, näillä hyökätään"

Olen viime aikoina nukkunut huonosti. Nukahdan illalla kuin lapsi, mutta alan heräillä aamuyöstä, ja jossakin vaiheessa varhaista aamua tajuan ettei uni enää tule, vaikka väsyttää.

Tietysti olen iloinen, että syksyn aamupainajaiset (jolloin väsymykseni oli pahimmillaan ja Sami koetti epätoivoisesti saada minua ylös sängystä) ovat ohi, ja joskus on kiva ehtiä aamulla surffailla netissä ilman kiirettä. Mutta jos lauantaiaamuna katsoo kelloa 5.30 ja huomaa, että unta on turha toivoa, se ei ole kivaa.

Syyn tiedän: stressi vie minulta aina aamu-unet. Kestän kyllä lyhytaikaisia pinnistyksiä ja deadlineja, mutta isot työt stressaavat, kun tietyn määrän tekstiä on oltava painokunnossa tiettynä päivänä vuoden kuluttua ja piste.

Toki historiatoimikunnan kokoukset ja toimikunnalle lähetettävät tekstit pätkivät tätä pitkää ajanjaksoa pienempiin paloihin. Mutta historiallisiin lähteisiin ei voi koskaan luottaa. Joskus selvitän paksun kirjan muutamassa päivässä, joskus parin paperin kanssa joutuu tuhraamaan vaikka kuinka kauan.

Niinpä tänä aamuna makasin pimeässä ja mietin, mitä ihmettä olin oikein ajatellut (vai olinko mitään) ehdottaessani eilisessä kokouksessa seuraavaa tekstinluovutuspäivää niin optimistisen aikaisin. Ehdinkö saada tekstin sellaiseksi mitä toimikunta odottaa, vai pitääkö minun luopua suunnitellusta ensimmäisten välipäivien joululomastani, jonka kuitenkin kipeästi tarvitsisin?

Sitten muistin Jaakko Löytyn kolumnin viimeisimmässä Hengellisessä kuukauslehdessä.

Körttikansan rakastama gospelmuusikko Löytty oli kutsuttu esiintymään Pelastusarmeijaan. Hän oli siellä huvittanut seurakuntaa vertailemalla heränneiden ja pelastusarmeijalaisten sotaisaa retoriikkaa ja kokenut eksoottiseksi Pelastusarmeijassa paljon käytetyn halleluja-sanan.

"Kerroin myös J. Eleniuksen käyttäneen joskus sanontaa 'näillä hyökätään', varsinkin kun tilanne oli huono, ja kun rahaa tai väkeä tuntui olevan vähän. Tämä aiheutti armeijalaisissa hilpeyttä ja joku intoutui kovalla äänellä sitä kommentoimaan, että halleluja, näillä hyökätään", Löytty kirjoittaa.

Tämä sana tuntui yllättäen kovin lohdulliselta. Näillä hyökätään - tiedän olevani ammattitaitoinen (vaikka vuosien katkos on tutkimustöissä ollutkin), tiedän että toimikunta kyllä joustaa ja antaa tälle tekstipätkälle lisäaikaa jos tarvitsen (hyvät ihmiset, se on vain yksi pätkä!), tiedän että minusta pidetään huolta.

Yritän vielä uskoakin kaiken tämän.

Retoriikkaan sopivana kuvituksena muistoja viime viikonlopun pikkulomaselta. Itsenäisyyspäivänä pistäydyimme kuumalla kaakaolla Palaveri-baarin valkoliinaisten pöytien ääressä, ja seimiä löysimme sekä kaupungintalon "kansalaistorilta" että kyläpaikan (kerrostalon!!) pihasta. Ehkä niissä ei paljonkaan taivaallista sotajoukkoa näy, mutta ylipäällikkö ainakin - se pieni lapsi seimessä.

Halleluja, näillä hyökätään.

3 kommenttia:

  1. Hyvä sanoma! Ja tuo seimikuva antoi inspiraation saada valmiiksi oma seimiprojektini (maanantaina tai huomenna kirppis / car boot sale:n jälkeen)

    Iloa ja valoa!

    VastaaPoista
  2. Niin se on: meistä pidetään huolta! Huolimatta omista huolehtimisistamme.
    (Olipa taivutussanahirviö....)

    VastaaPoista
  3. Hih, vietimme päivän Wanhan Karhunmäen eli entisen Karhunmäen kristillisen kansanopiston (nykyinen opisto sijaitsee keskustassa) joulumyyjäisissä Lapualla. Seinillä oli Hengellisen Kuukauslehden vuosikymmenet, ja 1910-luku oli otsikoitu "Näillä hyökätään"! Harmittaa kun unohdin ottaa siitä valokuvan, osui ja upposi juuri nyt.

    VastaaPoista