Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Vielä kerran risti

Anitta oli tehnyt tutkimustyötä edellisen postaukseni pohjalta ja löytänyt juuri sen "ristitarinan" jota tuossa referoin. Se olikin runo! Hassua, muistin ihan että se on suorasanainen kertomus.

Koska runon ajatus on edelleen oivaltava, ajattelin julkaista tekstin pituudestaan huolimatta kokonaan tässä. Runon on kirjoittanut Hilja Karhula, jonka nimellä googlettamalla löytyy hengellisiä tekstejä, mutta vähän tietoa tekijästä. Tässä pdf-tiedostossa (s. 13) kerrotaan, että Hirvensalmella asui Karjalasta siirtolaisena muuttanut Hilja Karhula, mutta tämän sivun mukaan samanniminen runotaituri olisi asunut myös Helsingin Kalliossa. Onkohan kyse samasta henkilöstä?

Edit 20.11.: kiitos anonyymille kommentoijalle tiedoista! Lainaan koko kommentin tähän: "Tutustuin Hilja Karhulaan Helsingissä 1980-luvulla. Hän asui Helsingin Kalliossa, mutta oli syntynyt Kangasniemellä, Etelä-Savossa. Hilja Karhula kirjoitti paljon runoja ja yhden kirjankin. Hän voitti runoillaan ja teksteillään myös palkintoja mm. Kirkko ja kaupunki -lehden kirjoituskilpailussa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Kun tuon kilpailun tulos lehdessä julkistettiin, jutun otsikko oli "Hilja Karhula on voittanut ennenkin". Hilja Karhula kuoli joitakin vuosia sitten."

Oli miten oli, nautitaan hänen viisaudestaan. Hyvää viikonloppua!

Vaikea risti

Hän nurkui ja valitti aina:
Ei kenenkään risti näin paina.
Ja lukemattomat kerrat,
hän kääntyi puolehen Herran.
Ei sovi ristini tää harteille minun,
ois Herrani, helppo tää vaihtaa sinun.
Uuden kantaisin nöyrällä miellä,
en enää nurkuisi tiellä

Kun hän illalla rukoili jälleen,
näki unta yöllä tälleen,
Väsyneenä taakkansa alla,
kulki polulla hankalalla.
Tuli itse Mestari vastaan,
näin vaivoihinsa vaipunutta lastaan.

Minä rukouksesi kuulin,
sanoi Mestari hymyhuulin.
Tule kanssani ristitarhaan,
nyt valita saat ristin parhaan.
Mutt´ aikaa on päivä ainoastaan,
tulen illalla portille vastaan.

Syttyi riemu nurkujan mieleen,
heitti taakkansa portin pieleen.
Mikä valtava ristien joukko,
täynnä tarhan jokainen loukko.
Nytpä valitsen ristin uuden,
tuolla on risti kuuliaisuuden,
miten käynee se harteilleni?
Ei, ei sovi tää taakakseni.
Entä tuo, jonka kilpi on valta?
Mutta voi, kovin hankalalta
tuntui sekin mielestänsä,
ei ollut se etsimänsä.

Näin ristiltä toisen luokse,
hän aamusta iltaan juoksee.
Oli vikana millä mikin,
jos kuinka hän sovittikin.
Mikä painoi mihinkin tapaan,
mikä olkaan, mikä lapaan.
Joku karkea hankasi pintaa,
eräs liiaksi painoi rintaan.
Toivat muutamat selkään vaivan,
jotkut käsiä särkivät aivan.
Hän kylpi jo kyynelissään,
ei sopivaa ristiä missään.

Säteitään viimeisiä aurinko heitti,
pian pimeys seudun peitti.
Tuli samassa Mestari tarhaan,
kysyi: joko löysit sä ristin parhaan?
En Herra, en löytänyt laisin,
jospa uudestaan etsiä saisin.
Sanoi Herra: jos sallit, autan mä vähän,
mitä sanoisit ristiin tähän?

Oi, Herra, tää helppo on kantaa,
jos mulle tämän voisit antaa.
Ei mistään tää liikaa paina,
tätä nöyränä kantaisin aina.
Nyt hymyili Mestari jälleen,
ja hiljaa virkahti tälleen:
Hyvä, että on sulle se mieleen,
juuri sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman,
mielestäsi raskaan, kelvottoman.
Se sopii juuri sun harteillesi,
se on sinun siunauksesi.

Tää tarina opettaa meitä,
kun kuljemme vaikeita teitä.
Mietimme mielin haikein,
on minun ristini vaikein.
Toisilla ristiä tuskin lainkaan,
miks’ minä tään taakan sainkaan?
Jos näin on mielemme milloin,
hyvä meidän on muistaa silloin,
taakoista ristitarhain,
oma ristimme meille on parhain.
Siinä on meidän olkamme malli,
siunaukseksi sen Luojamme salli.

-Hilja Karhula- 

3 kommenttia:

  1. Tutustuin Hilja Karhulaan Helsingissä 1980-luvulla. Hän asui Helsingin Kalliossa, mutta oli syntynyt Kangasniemellä, Etelä-Savossa. Hilja Karhula kirjoitti paljon runoja ja yhden kirjankin. Hän voitti runoillaan ja teksteillään myös palkintoja mm. Kirkko ja kaupunki -lehden kirjoituskilpailussa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Kun tuon kilpailun tulos lehdessä julkistettiin, jutun otsikko oli "Hilja Karhula on voittanut ennenkin". Hilja Karhula kuoli joitakin vuosia sitten.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä! Lainasin kommenttisi tekstiin.

    VastaaPoista
  3. Minusta tuo runo on niin mahdottoman kaunis ja soinnukas.

    VastaaPoista