Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 17. marraskuuta 2011

Tuttu risti

Luin joskus tarinan (jos tiedät kenen tekstistä on kyse, saa kertoa!) miehestä, jolla oli elämässään kannettavana painava risti. Mies ei suinkaan kantanut ristiään urheasti ja jalosydämisesti, vaan jatkuvasti valittaen. "Voi miten tämä painaa! Se hiertää olkapäätäni. Saisinpa vaihtaa sen toiseen!" mies motkotti päivästä toiseen.

Lopulta Jumala kyllästyi kuuntelemaan jatkuvaa valitusta ja vei miehen suurelle varastolle, joka oli täynnä erilaisia ja -kokoisia ristejä. "Valitse niistä itsellesi parhaiten sopiva, niin saat pitää sen entisen sijasta, kunhan et vain enää jatka samaa virttä", Jumala sanoi.

Mies kävi läpi koko varaston, kokeili jokaista ristiä olkapäälleen ja löysi kaikista jotakin moitittavaa. Mikä painoi liikaa, mikä oli epätasapainossa ja keikkui, mikä taas oli muodoiltaan aivan mahdoton hänen kannettavakseen. Mutta lopulta mies löysi sopivan ristin. "Tämän minä otan!" hän huudahti innostuneena. "Se on kuin tehty juuri minun selkääni, tätä on helppo kantaa!"

Hän oli valinnut oman vanhan ristinsä, jonka oli halunnut vaihtaa toiseen.

Tämä tarina tulee aina joskus mieleeni, kun valittelen vaivojani. Kuka meistä lopultakaan haluaisi vaihtaa tutun, "hartioille sopivan" ristinsä toiseen? Olisi tietysti helppo kulkea ellei koko ristiä olisi, mutta "kristityn ilman ristiä ei Herra olla anna".

Minä rattaissa 3-4-vuotiaana,
jolloin ydinnauloja ei vielä ollut laitettu
enkä kävellyt. Huomatkaa tyylikäs päähine! :D
Lueskelin tässä taannoin sanomalehteä, jossa sattui olemaan parikin juttua sairauksista ja vammoista. Totesin Samille, etten ole vielä löytänyt sairautta, johon haluaisin vaihtaa ystäväni OI:n. Tuttu vaiva on kuitenkin helpompi kantaa kuin jokin vieras - missä nyt tietysti auttaa sekin, että OI on minua kohtaan ollut kohtuullisen lempeä. Lisäksi olen saanut tottua siihen lapsesta asti, se on yhtä oleellinen osa minua kuin siniset silmäni tai hymykuoppani.

Asia tuli jälleen tänään mieleeni, kun olin kahden sairaslomapäivän jälkeen töissä. Aamulla nimittäin piipahdin laboratoriossa otattamassa lääkärin määräyksestä taas kilpirauhaskokeen, ja päivällä kävin ultrauttamassa kaulani - se oli oma toiveeni.

Ultralääkärin mukaan kilpirauhaseni on kooltaan täysin normaali, mikä on tietysti ihana asia - mutta nyt en tiedä, mihin vetoaisin, jotta saisin työterveyslääkärin tekemään jotakin oloni parantamiseksi. Voihan olla, että liikatoiminnan raja on ylittynyt entisestään (edellisessä kokeessa siis mentiin jo yli) ja hän ottaa sen jo todesta, mutta ainakin viimeksi hän vain totesi, ettei lukema ole "huomattavasti" koholla. Ensi viikolla sen tiedän, kun tohtori soittaa minulle.

En väitä, että lukema olisi "huomattavasti" koholla, mutta sen tiedän, että liikatoiminnan oireita on kovasti ja lisääntyvässä määrin, väsymyksen lisäksi jo monia muitakin. Niinpä olen päättänyt, että ellen saa apua nyt,  verikokeissa hyppääminen loppuu tähän - mitä sitä tutkii, ellei asiaa hoideta. Käytän ennemmin nekin voimavarat yleiseen jaksamiseen ja "täpinäoireiden" sietämiseen.

Mutta jälleen kerran totesin, että on OI kuitenkin "helppo" sairaus. Vaikka olen sen tiimoilta kaikenlaista kohtelua saanut sairaanhoitopuolella, ei yksikään lääkäri voi sentään luista sanoa, että "jalka ei ole huomattavasti murtunut, joten emme tee asialle nyt mitään".

8 kommenttia:

  1. Ultrattiinko varjoaineen kanssa vai ilman? Tutulla oli kilpirauhasen kanssa ongelmia ja hänelle lääkäri oli sanonut, että esim. kystat kilpparissa ei näy kunnolla ilman varjoainetta, mutta saattaa silti vaikuttaa toimintaan.

    Ja voihan se kilppari aiheuttaa huomattaviakin oireita ilman, että siitä mitään näkyvää löytyy.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Höh.

    Ja pakko kysyä, että onko sulle siis joskus oikeasti sanottu, että "jalka ei ole huomattavasti murtunut"?? o_O

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, ihan vaan ultrattiin... Olisko sen voinut tehdä varjoaineenkin kanssa? Lääkäri hädin tuskin kirjoitti lähetteen tähän. :P

    Tarja, siis ei yksikään lääkäri ole vielä sentään tullut minulle sanomaan, ei ole! :D

    VastaaPoista
  4. Hm, varmuudeksi muutin tuon kappaleen lopun, ettei tule ihan vääriä käsityksiä lääkäreistä... ;)

    VastaaPoista
  5. Ok... Mä en nääs hämmästy enää mistään lekureiden suhteen, joten olisin hyvin voinu kuvitella tuollaisenkin kommentin :D

    Mutta tympiää silti, että väsymys on ja pysyy, ja ne muut oireet.

    VastaaPoista
  6. Tarina "Tutusta rististä" upposi kerralla ja kolahti!
    Kiitos, Kaisa siitä.

    VastaaPoista
  7. Löysin runomuodossa tuon ristin-kertomuksen . "kultaomenia hopeamaljoissa Foorumin päävalikko -> Runojen "solinaa" "

    Pitkä ja ihana runo, josta laitan tähän vain osan.


    Lähetetty: Tor Maa 18, 2010 18->36 Viestin aihe: Sopivin risti

    Vaikea risti

    Hän nurkui ja valitti aina:
    Ei kenenkään risti näin paina.
    Ja lukemattomat kerrat,
    hän kääntyi puolehen Herran.
    Ei sovi ristini tää harteille minun,
    ois Herrani, helppo tää vaihtaa sinun.
    Uuden kantaisin nöyrällä miellä,
    en enää nurkuisi tiellä
    .
    .
    Minä rukouksesi kuulin,
    sanoi Mestari hymyhuulin.
    Tule kanssani ristitarhaan,
    nyt valita saat ristin parhaan.
    Mutt´ aikaa on päivä ainoastaan,
    tulen illalla portille vastaan.

    .
    Tää tarina opettaa meitä,
    kun kuljemme vaikeita teitä.
    Mietimme mielin haikein,
    on minun ristini vaikein.
    Toisilla ristiä tuskin lainkaan,
    miks’ minä tään taakan sainkaan?
    Jos näin on mielemme milloin,
    hyvä meidän on muistaa silloin,
    taakoista ristitarhain,
    oma ristimme meille on parhain.
    Siinä on meidän olkamme malli,
    siunaukseksi sen Luojamme salli.

    -Hilja Karhula-

    VastaaPoista
  8. Anitta, olet noin 100 % parempi googlettaja kuin minä, minäkin yritin!! Laitan tuon runon kokonaisuudessaan blogiin.

    VastaaPoista