Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Syksyn ensimmäinen pakkaspäivä

Tänään taitaa alkaa talvi. Katot olivat kuurassa, kun kömmimme sängystä. Silloin jo paistoi aurinko: vietän  syksyn ensimmäistä (!!) pakkaspäivää kotosalla. (Kuten joku työkaveri totesi tästä marraskuusta: harvoin sitä samana päivänä toinen naapuri nostaa perunaa ja toinen laittaa jouluvaloja...) Aurinko oli ihana yllätys!! Olen yleensä aina rakastanut syksyn pimeyttä ja kynttilöitä, mutta tänä vuonna tämä loppumaton, tavallista synkempi pimeys on tuntunut painavan. Inhoan lunta ja liukkautta, mutta nyt jopa minä pikkuriikkisen odotan sitä valkoisuutta...


Kotosalla olen siksi, että soitin vihdoin eilen työterveyteen ja sainkin ajan samalle päivälle. Lääkäri kuunteli keuhkoni ja ultrasi poskionteloni (joita ei juuri ole, kiitos OI:n ja "valuneen" luumassan). Onteloissa ei kuulemma nestettä tunnu, paksuuntunutta limakalvoa vain, mutta keuhkoputket krohisevat. Sain antibioottikuurin. Sitten kysyttiin, jaksanko olla töissä. Eilen tietysti (kuten asiaan kuuluu) olin ollut tavallista pirteämpi... Ja minähän menen töihin, ellei kielletä! Kaipaan kovasti niitä lääkäreitä, jotka määräävät sairasloman turhia kyselemättä.

No, sain kolmen päivän sairaslomalapun käytettäväksi "jos siltä tuntuu", ja sekä työkaverien, lähipiirin että FB-ystävien viisauteen uskoen jäin tänään kotiin. Katsotaan, mitä huomenna teen. Viime yönä en ainakaan herännyt hirvittäviin yskänkohtauksiin, ja jo illalla tuntui kuin lima olisi liikkunut. Nyt väsyttää hirmuisesti - vanhastaan muistan, että joillakin antibiooteilla on se vaikutus.

Viimeksi keuhkoputkeni ovat ärhennelleet, kun tein ensimmäistä "isoa" historiaani vuosituhannen alussa. Silloin sairastin pari kertaa vuodessa hirvittävän taudin. Allergiatestit tehtiin, mutta eihän niissä ole sellaisia kohtia kuin "200-vuotias lumppupaperi", "arkistopöly", "1800-luvun muste". Toisaalta silloisen työsuhdeasuntoni katosta oli vesi tullut läpi jo aiemmin ja tuli minunkin aikanani, joten tiedäpä häntä mikä oli taudin syy... Mutta tuon työn jälkeen välttelin historioita, ainakin isompia, ja kun nyt olen valokuvannut vanhimmat lähteet, luulin sen säästävän keuhkojani. No, mahdollistahan on, että olisin sairastunut, vaikka olisin tehnyt kuinka sisäsiistiä työtä - toivotaan, että tämä on vain kuluvan syksyn kulkutautia eikä johdu historiasta.


Viikonloppuna olimme kuitenkin liikenteessä, lauantaina Lapualla hyötymielessä (fiestuli sai talvitöppöset ja minä uuden pään) ja sunnuntaina huvittelemassa. Ajattelin, että jos kerran pitää jaksaa töissä, saa jaksaa myös jotakin kivaa... Kun tämä kaupunkiasuminen tarjoaa monenlaisia tapahtumia.

Areenassa pidetyt Pohjalaiset suurmarkkinat (jotka eivät vaivaudu julkaisemaan netissä edes myyjäluetteloa...) palvelivat hyvin joululahjamielessä! Tosin kunto petti kesken kaiken. Emmekä me kauan jaksaneet istua Kirjatreffeilläkään. Kipinkapin tultiin kotiin makaamaan. Muistona muutama suttuinen kännykkäkuva - pysyttelimme taka-alalla, kun tiesimme, ettemme jaksa olla paikalla loppuun asti.

Johanna Sippola lauloi juuri kun hiippailimme Rytmikorjaamolle.

Sisko Istanmäki (vasemmalla) ja Pohjanmaa kansainvälistyvässä Suomessa.

Kuulin ensi kertaa Maire Lopin ihania murrerunoja. Totta: miksi murteella pitäisi aina kirjoittaa vain koomisia juttuja? Kuten Maire sanoi: jos hän ottaa osaa ystävän suruun, ei hän sitä kirjakielellä tee.

Eira Pättikangas oli viimeinen esiintyjä, jonka tekstejä kuuntelimme, sitten piti lähteä jo kotiin maata.

Tätä lisää: kirjanvaihtopöytä! Toimme mukanamme kolme kirjaa ja vaihdoimme niistä kaksi. Satuimme saamaan vielä toipilaiden aivorakenteelle sopivaa lukemista, Agatha Christien ja Ilkka Remeksen.
Nyt taidan kaatua sohvalle peiton alle.

1 kommentti:

  1. Ainakin täällä meillä päin syksy on ollut harvinaisen tautinen, ja ihan lehdessäkin on siitä puhuttu (basillit ja muut kuulemma tykkäävät kuulemma tästä lämpimämmästä syksystä). Saattaa siis johtua ihan siitäkin.

    Minä olen nyt sairasteluissani "toisella kierroksella", ensimmäinen kesti viisi viikkoa ja nyt on toisen kierroksen toinen viikko menossa. Miehelläni pyörähti juuri neljäs viikko käyntiin. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan!

    Paranemisia sinne!

    VastaaPoista