Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Min'en valita teille enää mitään vaivojani,

kun en mä osaa edes sairastaa! :P

Tässä pitkin syksyä olen rampannut työterveydessä milloin missäkin tutkimuksissa. Ensiksihän sain kuulla, että kilpirauhaseni käy vajaalla - sitten selvisi, että olin saanut väärää tietoa, se käykin ylikierroksilla! Lääkäri tutki siinä sivussa vielä mitä kummallisimmat sairaudet, joihin jokin tutkimustulos viittasi, mutta ei löytänyt vikaa.

Viime viikolla kävin taas kilpirauhasverikokeessa. Tänään tohtori soitti.

Olen ollut viime aikoina huomattavasti pirteämpi ja iloisempi - muistuttanut sitä Kaisaa, joka väsyy jos siihen on syy, mutta ei tolkuttomasti eikä ilman syytä. Tänään olen kävellyt Harley Parkinsonin kanssa 2 km töihin (lepäämättä kertaakaan), tehnyt täyden työpäivän, kävellyt 2 km kansalaisopistolle (leväten vain kerran - pahimmillaan pysähdyttiin 3-5 kertaa tuolla matkalla), tanssinut tunnin itämaista ja kävellyt kotiin, käynyt suihkussa ja laittanut pyykkikoneen päälle - tätä kaikkea en totisesti muutama viikko sitten olisi jaksanut.

Mietin siis itsekseni, olisiko kilppariarvo voinut laskea. Ja sain kuulla, että kun elokuussa T4V-lukema (menikö nyt oikein...) oli 19 eli normaalin ylärajalla ja syksymmällä 19,4, niin nyt se oli yhtäkkiä 17,8!!!!!

HÄÄÄÄH????? Samin mestarilaukaus Ränkimäen museolta vuosia sitten.

Luonnollisesti olen iloinen ja helpottunut. Mutta myös puusta pudonnut, sillä mää ihmettele valla kauhiast, mikä mä oikke olenkka! Hirveä souvi kokeiden ja kaiken kanssa ja ihan turhaan... "Jos se oli vain syysväsymystä", ehdotti lääkäri. Minä huomautin, etten olisi koko väsymystä lähtenyt lääkäröimään, ellei tuosta lukemasta olisi sanottu, että kolistelee normaalin rajoja...

Hohhoi. Onko ihme jotta jännitän mistä tahansa vaivasta lääkäriin mennessäni, että kun nyt ottais todesta, kun ei oma kilpirauhaseni ota mua todesta. Huomenna TAYSiin vuotuiseen koipikontrolliin - sanookohan hoviortopedini, että muuten, ei sulla mitään OI:ta ole, väärä diagnoosi ja terveet luut... :P

Edit: olen tässä asiaa tuuminut ja hymyillyt. Suhtauduin uutiseen kilppariarvon normalisoitumisesta järkyttyneenä - vaikka samaan aikaan olen rukoillut parempaa oloa! Ehkä rukoukseeni vain vastattiin? Pitäisi sanoa "kiitos" eikä mitään muuta. Kiitos siis Isälle. :)

7 kommenttia:

  1. Voi Kaisa! T-i-e-d-ä-n... Mutta tärkeintä on, että olo tuntuu paremmalta.
    Iloa ja valoa - joulu tulla jolkottaa jo ihan ovella ja ensimmäisen adventtikynttilän saa sytyttää jo ensi sunnuntaina!

    VastaaPoista
  2. :DDDD Paras blogin kuvituskuva ikinä!!! Hihitän täällä aivan hulluna :DDD

    Ja niin, hyvä että kaikki ok :D

    ....voi apua, niin hauska kuva :DDD

    Pirtiää jatkoa!! :)

    VastaaPoista
  3. Oletko muuten koskaan kokeillut kirkasvalolamppua!? Kovasti kehutaan.

    Luen nyt nettikirjaasi ,,, miksi ihmeessä et yritä julkaista ns.kansien välissäkin! Todella hyvä kirja!!!!! Ja minä luen paljon, jotta kehuni saa ottaa 101% oikeana vastaan!

    VastaaPoista
  4. En ikimaailmassa ole potenut mitään kaamosmasennukseen viittaavaakaan! Vasta tämän syksyn loppumaton sade on vähän ahdistanut. Mutta herätyskellona meillä on luonnonvalolamppu linnunlaululla, ja se auttaa.

    Olenhan mä yrittänyt, monella kustantajalla se kävi!! Vaan ei kelvannut...Omakustannesouviin en rupea, eikä mulla ollut keväällä siihen vaadittavaa pääomaakaan. :)

    VastaaPoista
  5. No voi sun...en tajua, joskus käsiini osuu kirja, josta en osaa muuta sanoa lukemisen keskeyttämisen jälkeen sanoa kuin, että miten kirjoittaja sai tän yli julkaisukynnyksen. Tykkään todella kirjastasi, viet siinä juontakin hyvin hyppysissäsi, ei rönsyile ei katoa punainen lanka minnekään, ja ihmiset näkee silmissään. 10+!!! (joskus toivoo, että joka suvussa olisi lääkäri, tuomari ymv.ja nyt voisi sanoa, että kustantajakin.)

    VastaaPoista
  6. Näin meidän kesken: joskus on ihan sama fiilis, että miten juuri tällainen kirja on julkaistu ja sitä vielä kehutaan. Mutta makuja on kai niin monia... Itse asiassa tarjouduin joskus kustantamoon esilukijaksi, mutta pitäisi asua kuulemma samalla paikkakunnalla, jotta se kannattaisi. Hm.

    VastaaPoista
  7. Älä vaan lopeta vaivojen valittamista!!! Teet senkin viihdyttävästi.

    VastaaPoista