Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Värejä!


Heräsin tuossa aamuviideltä hirvittävään mahakipuun - massullani on toisinaan tapana sulostuttaa öitäni laittamalla suolet solmuun - ja istun nyt tässä koneella odottelemassa Litalginin vaikutusta. (Muita Litalgin-faneja kauppalassa?) Yritys olisi vielä vähän ehtiä nukkuakin, koska tänään ohjelmassa olisivat 80-vuotisjuhlat joissa minun pitäisi puhua, mutta ensin pitäisi suolet saada järjestykseen. :)


Eilen käytin pari tuntia hellästi vaalimistani ylitunneista ja singahdimme Samin kanssa Seinäjoen käsityömessuille. Sekä messuista että ostoksista tulee luonnollisesti juttua Kerälle, kunhan saan kerättyä voimia sen verran että jaksan (edit: nyt löytyy!). Nyt viikon verran pupeltamani D-vitamiini ja Multivita tuntuvat himpun verran auttavan, mutta en silti väitä olevani vielä ihan lähelläkään sitä entistä pirteää Kaisaa, jonka osa lukijoista tuntee.


Messuilla huomasin jännän asian. Olen aina ollut värien ystävä - en tahdo millään kestää tätä suomalaista muotia, jonka mukaan syksyn ja talven pimeydessä ja synkkyydessä on ehdottomasti pukeuduttava harmaaseen, mustaan ja ruskeaan, jotta maisema olisi entistäkin pimeämpi ja synkempi. Jo muotipostauksestani näitte, että väriä pitää olla elämässä - sen tietävät myös Kerällä-blogini lukijat. Ehdottomasti kuitenkin värien pitää sointua: minulla on punottu arkku täynnä erivärisiä villasukkia, koska muitahan en käytä, ja on aina löydettävä asuun sopivat villasukat... (Tämän jälkeen kukaan ei varmaan enää ihmettele, että työnhaku joskus takkuaa - en edes omista grafiitinharmaata jakkupukua! :)


Olen aina hakenut väreistä energiaa ja iloa, mutta eilen se kävi jo melkein naurettavaksi. Huomasin, että olisin voinut vain jäädä seisomaan muutamien messuosastojen luo ja "hengittämään" värejä: tuijottamaan ja imemään niitä itseeni. Ei mitä tahansa värejä, vaan sellaisia asetelmia, joissa värit sointuivat. Vilukissi ei tainnut huomatakaan, että seisoin vähän aikaa kuin tatti myyntipöydän kulman takaa käännyttyäni ja "hengitin" huivitelineen ihanuuksia - miten ne värit voivat sointua toisiinsa niin! Toinen hengityspaikka oli Kalevantulen myyntipöytä, jossa kynttilät oli aseteltu niin, että värit vaihtuivat kuin liukuen violetista keltaiseen. Kaikki vaateosastot eivät kolahtaneet, mutta voi Raijan Aitan pellavia! Ja Tapiolta oli ihan pakko ostaa Regian juuri oikean vihreää sukkalankaa vain siksi, että se oli niin oikean vihreää, että olisin vain voinut istua ja tuijottaa sitä.


En ole ikinä aiemmin kokenut niin voimakasta himoa väreihin, ihan vain niiden katseluun. Piti kaivaa tähän postaukseeni valokuvia entisiltä lokakuilta - nyt ei vielä toki meillä ruska ole näin upea, mutta nuo värit!


Tuo yllä oleva kuva on ehkä lähinnä sitä, mitä koetan selittää tässä. En himoitse pelkästään värejä itsessään, vaan niiden pitää sointua toisiinsa juuri oikealla lailla. Jos messuilla ei suhtauduttaisi niin nihkeästi valokuvaamiseen, esittelisin teille täällä kuvina täsmälleen mitä tarkoitan - tyhmyyttäni en ymmärtänyt noilta mainitsemiltani yksittäisiltä myyjiltä kysyä, olisinko saanut kuvata juuri heidän töitään. Mutta onneksi ne kuvat ovat ainakin omassa päässäni.


Nyt alkaa pikkuriikkisen tuntua siltä, että voisin kokeilla nukkumista. Toivon mukaan teillä muilla on ollut kivuttomampi aamu!

9 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Olen kanssasi samaa mieltä väreistä: ne tosiaan piristävät ja voimaannuttavat ihmistä. Tulen tänne nykyisin toisen blogisi kautta, sillä jostain syystä en pääse suoraan. Ex-salasanasi ilmeisesti estää.

    VastaaPoista
  2. Katselin juuri jonkin rautakaupan mainosta ja huokailin, että jos olisi oma asunto ja rahaa, hankittaisiin makuuhuoneeseen valokuvatapetiksi keväistä koivikkoa esittävä kuva sänkyä vastapäätä. Millaista olisikaan aamulla herätessä nähdä ensimmäiseksi kevään vihreys!

    Onpas outo juttu ettet pääse suoraan tänne. Huhuu, onko muilla "entisillä lukijoilla" sama ongelma?

    VastaaPoista
  3. Ruskan värit on ihania! Ja värit muutenkin, vaikka pukeutumisessani taidankin käyttää kovin hillittyä skaalaa yleensä.
    Litalgin on ihan parhautta koviin vatsakipuihin, mutta olen kovin onnellinen ettei ole sitä pitkään aikaan tarvinnut ottaa. Toivottavasti sinulla auttoin pian!

    VastaaPoista
  4. Värien ystävä täälläkin. Minä pääsen tänne suoraan ihan hyvin.

    Olen muuten antanut sinulle tunnustuksen, joka vaatii hieman työtä. Käy katsomassa blogissani.

    VastaaPoista
  5. Katiija, aikansa se otti, mutta auttoi lopulta...

    Obeesia, kiitos, otetaan huomioon!

    Kaisa, nyt mä menin ihan sanattomaksi... :D :D

    VastaaPoista
  6. Hei!
    Luin juuri kommenttisi blogissani (tuu-ve.vuodatus.net) - voiko olla totta että olet SE Kaisa Ikola! Pakko nimittäin sanoa, että luin Hullu Luokka -kirjoja lapsena kovasti ja kaikki ne useaan kertaa. Sekä kirjoina että äänikirjoina on tullut oltua niiden parissa. Ne ovat olleet minulle tosi rakkaita ja välillä edelleen tulee muisteltua niitä, monet sen kirjasarjan tapahtumat ja yksityiskohdat ovat jääneet mieleen (esimerkiksi jossain kirjassa oleva kohtaus ruotsintunnilta, jossa muistaakseni Loiva suomentaa Villmanstrandin eli Lappeenrannan tarkoittavan "Tahtooko mies rantaan"... ja tsiljoona muuta juttua!)
    En voi kuin kiittää Hullusta luokasta, siitä on ollut minulle tosi paljon iloa :)

    Terveisin Essi

    VastaaPoista
  7. Kiitos, ihana kuulla, että joku on kirjoista nauttinut! Muistat varmaan ne paremmin kuin minä itse. :) Totesin silloin joskus aikoinaan, että jos hullut luokat tuovat iloa yhdenkin nuoren harmaaseen päivään, ne ovat tehtävänsä tehneet. Olen siis kiitollinen!

    VastaaPoista
  8. Hienoja värejä! Kyllä syksylläkin oma väriharmoniansa on!

    VastaaPoista