Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Sakia on aina sakia

 

Tässä viime aikoina olen...
  • ensimmäisen postimyyntifirman laskua maksaessani näppäillyt summaan yhden numeron liikaa ja sitten ihmetellyt, miten käyttörahaa jäi niin vähän - onneksi ilmoittivat, että osamaksutililläni on runsaasti euroja, ja onneksi palauttivat rahat kun sanoin, ettei suinkaan ollut tarkoitus!
  • toisen postimyyntifirman Klarna-laskua maksaessani todennut iloisena, että mullahan onkin tilinumero tallennettuna nettipankkiin - ja maksanut siis laskun suoraan firmaan enkä Klarnalle. Onneksi firmassa huomattiin moka ja korjattiin se puolestani (+ palautettiin laskutuslisä).
  • keuhkokuvaan mennessäni lähestulkoon tervehtinyt röntgenin vastapäisellä ovella seisovaa vaaleaa hahmoa - kunnes ajoissa ehdin tajuta, että se on muovinen opetusluuranko.
  • lähtenyt kotoa Samin mentyä jo edeltä, sulkenut oven ja tajunnut seisovani rappukäytävässä autonavaimet kädessä - mitähän aioin niillä tehdä, kun olin lähdössä matkaan kävellen? (Asunnon avaimet olivat kyllä laukussa, eli en ottanut autonavaimia niiden sijasta - sitäpaitsi ne pitää hakea erikseen avainkaapista...)
Kyllä, täällä aletaan olla levon tarpeessa. Positiivista oli se, että työpaikalle saapui plastiikkilehmä, ja päätin osallistua nimikilpailuun menneiden sukupolvien tuella. :) Rentouttavaa viikonloppua teillekin!

4 kommenttia:

  1. Kiva ammu!
    Ei ollenkaa oudoilta kuullosta nuo sattumukset.
    Joskus sitä vaan on niin "poissa", että vasta sitten jälkeenpäin hoksaa..
    Minulle sattui viime viikolla; meinasin saada aikaan tulipalon.
    Olen yleensä tarkka kynttilöiden kanssa ja sammutan ne, kun huoneeseen ei jää ketään. Nyt toimin toisin, jätin kynttilän keittiön pöydälle palamaa, ajatuksin, että se on niin lopussa, että sammuu itsekseen kun loppuu...Kynttilä ei toiminut kuten ajatukseni. Kuului kova pamaus ja sitten ääni joka tulee hajoavasta posliinista. Istuin sohvalla kutomassa ja mietin, että mikäs tuo oli. Kysyin vielä seinän takana olevalta aviomieheltä, että mikä se oli. Vastaus kuului: "en tiiä". Vielä hetken istuin..ja sitten yhtäkkiä muistin kynttilän. Sen alustana ollut peilialunen oli kuumennut ja "räjähtänyt" palasiksi pitkin keittiötä ja taas sen alla ollut metallisella lautasella paloi steariini koko alaltaan 15-20cm:n liekillä. Sieppasin tiskipöydältä tyhjän kattilan ja kumosin liekkien päälle. Sammui!
    Normaalisti pöydällä ajelehtii sanoma- yms. lehtiä sikin sokin. Jostain syystä olin ne korjannut pois ja muutenkin organiseerannut vähän. Hirvittää ajatella kuinka nopeasti lehdet, etenkin sanomasellaiset olisivat syttyneet jne. ja jne
    Nyt taas muistan että tuli on hyvä renki.
    Säätila näyttää syksyiseltä, mutta kun koipi on jo parantunut, niin aion hieman ulkoilla kunhan päivä on ehtinyt puolen päivän toiselle puolelle. Siihen saakka askaroin tupahuushollin parissa, ehkä jopa kävelytän imurin letkua :).
    Hyvillä mielin ja lämpimin ajatuksin Tuula
    Ps. kiitos inkiväärivinkistä, olen vaan kaatanut kiehuvaa vettä palojen päälle, hauduttanut ja laimentanut, hunajan kanssa nauttinut, ei kaipaaa edes teetä joukkoon on hyvää ja ainakin toistaiseksi säikyttänyt flunnssan tiehensä. Samoista paloista riittää voimaa useaankin haudutukseen, väliajat liemi on jääkaapissa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos täältäkin inkiväärivinkistä! Aika tujua ainetta tuli. Ja se avaa ihanasti päätä... Tuntuu, jotta se tuoksu uppoaa aivan aivoohin asti.
    Join haudutuslientä teen kans, ja teki terää. Mahtaa olla uskon asia, mutta kyllä se jollakin lailla friskaskin.

    VastaaPoista
  3. Tuula, aivan raisteloo kun kuvittelen mitä olisi voinut sattua... Minä jätän joskus (kuten eilisten vieraiden jälkeen) tuikut palamaan loppuun, kun tiedän että eivät enää uudestaan syttyisi. Välillä sekin hirvittää...

    Joo, tiedän, että jotkut tosiaan hauduttavat inkivääripaloja kiehuvalla vedellä kuin teetä - varmasti toimii niinkin. Juuri tänään apteekissa käydessä näin inkivääri-Strepsilsejä, joten en usko että se ihan uskon asiakaan on. Ainakaan mulla ei edelleen ole ollut flunssaa, vaikka työkavereista osa sairastaa jo toista kierrosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle (reumaatikko kun olen) inkivääri on tehnyt sen, että kipulääkettä tarvitsen enää tuskin yhtään. Muistelen kauhulla erästäkin kevättä, kun kipulääkettä piti ottaa monta kertaa päivässä, että pääsi kävelemään ja pystyi ylipäätään olemaan. Mutta inkiväärin myötä sekin asia on helpottanut. Eihän se reumaa toki paranna tuo inkivääri, mutta jos se auttaa pärjäämään sen kanssa, niin mitäpä ei elimistönsä hyvinvoinnin eteen tekisi.

      Poista