Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Pikainen päivitys


Pahoittelen viikon blogitaukoa, ei ollut tarkoitus! En tiedä, mihin nämä päivät ovat kadonneet. Töissä olen ollut tietysti, ja vaikka viikonloppuna piti olla aikaa, se vain katosi johonkin. Kävimme seikkailemassa jälleen Törnävällä, tällä kertaa pääsimme sisään myös kirpputorille, joka oli ystävän kuvausta lainaten mielenkiintoinen. Valtavasti tavaraa mutta ei romua, hinnat neuvoteltavissa. Suosittelen!

Kuka muuten tunnistaa, mistä tuo ylempi kuva on?

Alemmasta kuvasta arvaatte, että pääsimme viikonloppuna juhlimaan kahden pienen pojan ensimmäistä syntymäpäivää. Sankarit olivat ennemmin häkeltyneitä kuin tohkeissaan - ensi vuonna tilanne on varmaankin jo toinen. Mutta mukavaa tuntui olevan niin heillä kuin meilläkin.


Aikaa on mennyt myös ihan olemiseen - väsy vaivaa edelleen, vaikka on pikkuisen helpottanut. Tänään kävin taas laboratoriossa ja ensi viikolla menen taas työterveyslääkärille, toivottavasti tällä kertaa sellaiselle, joka uskoo, että väsynyt ihminen ei välttämättä ole pätkääkään masentunut ihminen.

Tutut lääkärit ovat arvelleet, että kummallisten oireiden ja testitulosten takana saattaisi olla kilpirauhasen tulehdus. Jos on, en voi kuin ihmetellä, mistä ne kaikki ei-niin-helposti-diagnosoitavat taudit tietävät iskeä juuri minuun. Edes umpisuoleni ei aikoinaan voinut tulehtua kuten säädyllisten umpisuolten kuuluu, vaan sitäkin tutkittiin vuositolkulla ennen leikkausta. (Tai sitten jos vaiva on selkeä, kuten katkennut ydinnaula, hoitoon en tahdo päästä silti!)

Kaikenlaisia muutoksia on ollut lähipiirin elämässä myös, hyviä ja vähemmän hyviä. Ja syksy on iskenyt kunnolla, hyvässä ja pahassa sekin. On pimeää ja märkää ja kohta myös liukasta - mutta vaikka olen kesäihminen, rakastan tätä raikkautta, rakastan lämpimiä villavaatteita, rakastan punottavia poskia työmatkan jäljiltä, rakastan luonnon upeita värejä, rakastan sadetta, rakastan dvd-iltoja, rakastan kynttilöitä, rakastan kuumaa rooibos-teetä jossa on inkiväärilientä. Ihanat neljä vuodenaikaa!

J.K. Ylimmän kuvan otin Törnävän hautausmaan siitä osasta, johon ei vielä ole haudattu ketään. Se toi upeassa veistoksellisuudessaan mieleen ne brittiläiset puutarhat, joissa Poirot käyskentelee harmaat solut työskennellen... :)

10 kommenttia:

  1. Oletko huomannut miten vahvoja värit syksyllä ovat?
    Ei mitään hempeää. Nytkin kun jo vähän hämärtävässä illassa katson ulos, yrittävät kaikki värit voimakkaasti tulla esiin, eikä edes ole ruskaa varsinaisesti. Auringon paistaessa ilmiö vain korostuu, tänään sitä ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa - sitä aurinkoa.
    Tekisi mieli lenkille, mutta sarjassamme oudot vaivat; sain eilen kortisoonipiikin jalkapohjaani, joka kipeytyi yllättäen sunnuntai aamuna. Kävely sattui ja illalla jalkapohja päkiän alapuolelta oli pullea ja varpaatkin näyttivät prinssinakeilta. Kipeä on vieläkin, mutta nyt pitäis malttaa olla hissuksiin tämä loppuviikko.
    Eipä tohtorikaan tiennyt mistä ja mikä vaiva on, ei kuulemma nivelissä. Nytpä vaan toivon, että menee ohi tuolla pistoksella.
    Semmosta meillä täällä.
    Luonnikasta loppuviikkoa, terveisin Tuula

    VastaaPoista
  2. Tuula, ehkä syksy uuvuttaa juuri tuolla vahvuudellaan! Olen erikoisesti tänä syksynä havainnut, että minulla on parempi olo kun sataa. Vaikka olen varsinainen aurinkokissa, syysaurinko yhdistettynä väreihin on aivan liian voimakas!

    Toivottavasti jalka antaa periksi. Eihän vain ole marssimurtumaa tai vastaavaa, onko kuvattu?

    VastaaPoista
  3. Inkiväärilientä?!? Mitä se on, ja mistä sitä saa???

    VastaaPoista
  4. Tarja, osta isoin inkiväärijuuri jonka kaupasta löydät, pilko se ja keitä sopivassa vesimäärässä (meillä 3-5 litraa), hauduttele ja anna muhia vielä sittenkin kun olet laittanut hellan pois päältä. Pakasta sopivissa pulloissa ja jätä kannuun jääkaappiin loput. Nauti mehun tai teen seassa aamuin illoin. Ei iske flunssa - ja tämän sanoo Kaisa, joka yleensä sairastaa taudin syksyin talvin kuin kello. :)

    VastaaPoista
  5. Mistäpä minä marssimurtuman...
    Kyllä kipu on lihaksessa/jänteessä
    ja jo helpottanutkin - vähän.
    Kun vain maltan ja sisälläkin on oltava kengät jalassa.
    Onhan se mukava istua oikein luvan kanssa ja lepuuttaa jalkoja jumppapallon päällä (voisko sitä jotenkin muuten käyttää?) välillä kudon (=neulon), välillä luen ja odottamassa on kaksi filmiä.
    No hätä! Tänään sain junasukkatilauksen, vauvauutisia odottelen myös naapurimaasta, että tiedän minkä väriset töppöset laitan tulemaan ja sitten menemään.
    Paljon kaikenlaista mielenkiintosta
    olis tehtävä, ei siihen yksi syksy piisaa :) Tuula

    VastaaPoista
  6. Voi, KIITOS!!! Kuulostaa aivan ihanalta!!! Tälläkin hetkellä mulla on kauhia flunssa... Oon joskus ostanu juurta ja pureskellu paloja, nekin avaa nenää jo tosi hyvin. Mutta nytpä keitän lientä!

    VastaaPoista
  7. Tuula, voi marssimurtuma tulla vaikkei marssisikaan. :) Mutta ihan kivalta kuulostaa tuo sairastamisesikin, taitaa tosiaan aika loppua kesken!

    Ihanuudesta en tiedä se on kovin vahvaa... Mutta tappaa kaikki oravaa pienemmät basiliskot. :) Paranemista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inkivääri *on* vahvaa! Käytän sitä itsekin joka päivä mutta minun inkiväärini on kaupan maustehyllystä ostettavaa jauhetta. Sitä ripaus kylmän tai kuuman juoman sekaan, niin kyllä sen saa alas. Mutta sitä pitää tosiaan laittaa vain ripaus. Kokonainen teelusikallinen on ehdottomasti too much! Ja kun inkivääriä on too much, sitä ei vaan saa alas parhaalla mahdollisella tahdollakaan.

      Poista
  8. Kaisa, minusta tuntuu, että Sinulla on sama "vika" kuin muutamalla muullakin: vaikutat aivan liian iloiselta ja energiseltä, jotta uskottaisiin Sinun olevan sairas.:)

    VastaaPoista
  9. Anna, vakuutan, että kun olen kipeä, olen kaikkea muuta kuin iloinen ja energinen... :)

    VastaaPoista