Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Meillä näyttää nykyään tältä


Kun ostimme aikanaan olohuoneeseen punaisen sohvan ja tummat kirjahyllyt, totesimme, että muun värityksen pitää olla hillitty. Tähän asti olemme siis tepastelleet vaaleilla matoilla, ja sohvapöytänä on ollut Samin entinen valkoinen pöytä. Se kuitenkin vähän kärsi viimeisimmässä muutossa, joten vähitellen olemme harkinneet uuden hankkimista.

Vaan ei tarvinnut ostaa uutta-uutta: saimme uusvanhan. Ja matot. Viikonloppuna kun tyhjennettiin Samin sukulaisen asuntoa, ja sieltä lähti joka porukan mukaan autokuormallinen tavaraa. Kuten nuo ihastuttavat plyysimatot! Ja pöytä, joka saapui tänään jälkitoimituksena.


Keittokirjan anoppi tarjosi heti minulle - mistähän syystä? :) Kahvipurkki oli toinen kaikista kahdesta esineestä, joiden kohtalo jouduttiin arpomaan (toinen oli Arabian kukkalautanen). Aika sopuisasti siis irtaimistoa jaoimme!


Tuo "kultamitali" huvittaa meitä 100 vuoden takaiseen ruokakulttuuriin perehtyneitä... :)

Pidän esineistä, joilla on tarina. Monesti näistä kierrätystavaroista saa paljon persoonallisemman ja hauskemman sisustuksen kuin uusista huonekaluista ja koriste-esineistä. Mutta siitä huolimatta käyn kyllä Ikeassakin! :)

5 kommenttia:

  1. Tuo onkin hyvä idea, että arvotaan. Katselimme (ja kuuntelimmme) nuorina siskoni kanssa vierestä yhtä perintötaistelua ja päätimme, että jos se joskus kohdallemme osuu että jostain tavarasta taistellaan niin se sitten myydään ja rahat jaetaan. Mutta tuo arpominenhan onkin parempi ratkaisu.

    Ihana yhteensattuma tuo "Kultamitali" ja sitten että vielä arpa suosi.

    Iloa ja valoa loppuviikkoosi!

    VastaaPoista
  2. Että mä kadehdin tuota keittokirjaa!
    Olen kanssasi justiinsa samaa mieltä tuosta vanhojen tavaroiden sisustukseen tuomasta persoonallisuudesta - voi selvästi nähdä, ettei kyseessä ole huonekalukaupan esittely osasto, vaan oikea koti.
    Ei minulla ole halua asua museossa, mutta elämää nähneet kalusteet ja tavarat tuovat mukavaa lämpöä kotiin.
    Mukavaa loppuviikkoa sinne aarteiden keskelle toivoo Tuula

    VastaaPoista
  3. Heljä, itse asiassa kumpaankin arvontaan osallistui vain kaksi perhekuntaa neljästä, eli mistään verissäpäintappelusta ei ollut tosiaan kysymys...

    Tuula, täytynee poimia parhaita paloja keittokirjasta esille. :) Kodin pitää olla sellainen, että siellä tohtii asua (siis ei niin hienoja antiikkisoffia ettei niillä voisi löhötä), mutta on ihanaa kun ympärillä on menneiden polvien vaiheita!

    VastaaPoista
  4. Kaisa, meillä on samanvärinen sohva, ja se hallitsee aika paljon..) Olen nauttinut toistaiseksi "tummanpunaisesta kaudesta", mutta alkanut pohtia, että jotain muutakin väriä mustan ja valkoisen lisäksi voisi olla.

    Kiinnostava sohvapöytä. Laita joskus kuva myös ylhäältäpäin.

    Pidän myös tuosta pyöreästä pöydästä, jossa on hapsullinen liina.

    VastaaPoista
  5. Anna, voin joskus laittaakin, mutta pinnan kuviointi näkyy aika hyvin tuossa keittokirjakuvassakin. :) Pyöreän pöydän on isäni tehnyt Karhunmäen kristillisessä opistossa (nyk. Lapuan kristillinen opisto) joskus 1940-luvun lopulla. Tuolit ovat äitini kapioita 1950-luvun alusta.

    VastaaPoista