Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Viikon alkukevennys

Työmatkani varrella on pylväässä roskis. Kyseinen pylväs ja roskis sijaitsevat ihan Seinäjoen Vanhan sairaalan, nykyisin Sibelius-Akatemian, parkkipaikan nurkalla. Olen tuossa sairaalassa viettänyt lapsena aika runsaasti aikaa milloin minkin painoinen punnus vetämässä murtunutta jalkaa - niistä ajoista en onneksi muista mitään. Sen sijaan nautin upean 1930-luvun sairaalarakennuksen miljööstä (se on maalattu sitten noiden linkistä löytyvien kuvien ottamisen) ja tällaisen keski-ikäistyvän tädin ohi vilahtelevien opiskelijoiden tarjoamasta nuoruuden tunteesta.

No siis, parkkipaikan luona on roskis. Ilahduttavaa kyllä, sitä on myös käytetty - siihen asti, kunnes se tuli täyteen. En muista, tapahtuiko tämä elokuussa, vai tulviko roskis jo heinäkuun alussa, jolloin jäin lomalle. Joka tapauksessa kesän viimeisinä hellepäivinä töihin mennessä tästä piti jo kävellä lähestulkoon hengittämättä. Onneksi sitten ilmat kylmenivät ja hajut hiipuivat.

Viikot kuluivat, eikä roskista tyhjennetty. Päinvastoin, sen ympäristökin alkoi tulvia. Lopulta kyllästyin tähän kaunista työmatkaani pilaavaan yksityiskohtaan. Nappasin tuon ensimmäisen kuvan viime tiistaina ja lähetin sähköpostilla Ilkkaan Lukijan löytö -osastoon. Kyselin, kenelle tyhjennys mahtaa kuulua ja kerroin, miten kauan haisupönttö oli jo ollut koskematta. Lopuksi totesin, että eivät Ilkan markkinointi-ihmiset ole ihan tällaista mainosta varmaan tarkoittaneet hankkia, kun noita mainostarroja on roskiksiin liimailtu.

Mitään ei kuulunut eikä kuvaani ilmaantunut lehden Lukijan löytö -palstalle. Sitä en tosin uskonutkaan, koska siinä julkaistaan yleensä vain iloisia ja hauskoja kuvia, ja sehän on ihan oikein. Vielä perjantaina pönttö oli tukehduksissa - mutta tänään se näytti tältä.

Pensaikkoa ei ole kokonaan "tyhjennetty", sieltä voisi vielä löytyä melkein mitä vain, mutta roska-asita sentään on taas käytettävissä. En oikein jaksa uskoa tällaiseen sattumaan, vaan arvelen, että viestiä on mennyt johonkin suuntaan.

Pieni askel ihmiskunnalle, iloinen hymy työmatkaajan kasvoille.

2 kommenttia:

  1. Mikään ei raivostuta enemmän kuin täysi roskis. Täällä lopetettiin yksi ekopiste, koska sinne tuli liian paljon roskaa! Haloo!! Olisi maalaisjärjellä luullut, että tuovat lisää roskiksia, mutta ei... nyt ne roskat kipataan luontoon kun ei ole tuotakaan ekopistettä!! :(

    VastaaPoista
  2. Aika erikoinen logiikka... Eli roskiksiin ei saisi laittaa roskaa? Ottaen huomioon nykytyylin, jossa ihmiset saavat äkillisiä halvauskohtauksia niin, että heidän käsistään tipahtaa kaikki siinä oleva just siihen kohtaan missä ollaan, eikä pudottaja kykene kumartumaan ja nostamaan roskaa ylös, luulisi kuntien itkevän ilosta jos joku haluaa laittaa roskia roskikseen..!!

    VastaaPoista