Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Sparraaja

Olen nyt ylläpitänyt työstäni kertovaa blogia muutaman päivän ja todennut sen aika verrattomaksi kaveriksi, todelliseksi sparraajaksi.

Historiantutkijan työ on hirmuisen yksinäistä. Sitä nököttää nuuskimassa niitä papereitaan (tai niistä otettuja valokuvia!) ja tekee muistiinpanoja ja yrittää koota muistiinpanoistaan luettavaa tekstiä. Välillä eteen tulee kohtia, jotka innostavat valtavasti: saa selvitetyksi asian, joka on vaivannut, tai löytää jonkin herkullisen tapahtumaketjun. Silloin olisi mukavaa, jos olisi työkaverina toinen historiantutkija, joka ymmärtäisi, kun suu vaahdossa paasaa asiasta.

Onneksi Sami pitää historiasta - en tiedä voisiko hän sietääkään minua muuten. :) Monta kertaa olenkin kotimatkalla luennoinut hänelle jostakin päättyneen päivän löydöksestäni. Pahimmassa tapauksessa olen luennoinut myös kahvitunneilla niille työkavereille, joilla ei ole mitään tekemistä historian kanssa.



Mutta onneksi tekniikka auttaa tutkijaa tässäkin. Blogissa saan luennoida ihan niin paljon kuin haluan, eikä sitä kenenkään ole pakko lukea. Siellä saan revitellä sanallisesti enemmän kuin varsinaisessa kirjassa - voin selostaa laveastikin juttuja, jotka on kirjassa pakko supistaa yhteen lauseeseen, kun sivumäärä on rajattu.

Ja kuten Sami tänään totesi, blogini toimii aivan erinomaisena kanavana "esikirjoittamiselle". Kun istuu yksikseen työhuoneessaan, voi suoltaa näppäimistään mitä lannoitemateriaalia tahansa. Lokakuun lopulla minun pitäisi lähettää ensimmäinen tekstipätkäni historiatoimikunnalle, mutta silloinkin voi helposti ajatella että mitäs tuosta, muutama ihminen vain sen lukee ja he ymmärtävät, että se on vielä ihan raakile.

Mutta kirjoitapa tekstiäsi blogiin! Viiden vuoden kokemuksen jälkeen alan vähitellen tajuta, miten laajalle teksti voi silloin levitä. Blogin lukijakunta ei suhtaudu siihen raakileena, vaan olettaa sen olevan valmista. Kun eilen ajastin tämänaamuisen maatalousnäyttelypostauksen ja copy-pastasin Stolpen tekstin oheen omaa tuotostani, huomasin muokkaavani tekstiä aivan toisella tavalla kuin jos olisin lisännyt sitä pelkästään käsikirjoitukseen. Luin sitä ulkopuolisen silmin, hioin särmiä ja töksähdyksiä, johdonmukaistin päätelmiä.

Ja samalla blogi on kuitenkin "vain" blogi: kukaan ei vaadi, että julkaisen siellä johdonmukaisen ja yhtenäisen historiateoksen. Niinpä kirjoittaminen on rentouttavaa ja päätähoitavaa vaihtelua tutkimustyön ohessa. Olen iloinen siitä, että jo alkukesästä suunnittelemani idea vihdoin toteutui, vaikka Wordpressin kanssa on vielä takkuamista, ja vaikka oikeuteni on rajattu niin, etten pääse käsiksi edes sivupalkkiin.En siis tiedä lukeeko blogiparkaa kukaan, kun en pysty lisäämään sinne edes laskuria! Mutta ehkä sekin järjestyy, lähetin tänään kerjuukirjeen asiasta.

Tänään oli muutenkin sellainen päivä, että tunsin pääseväni työssä eteenpäin. Monen vuoden tauon jälkeen tutkijanrutiini alkaa jälleen löytyä, ja se on hyvä se.

Iloista viikonloppua!

7 kommenttia:

  1. Uusin blogisi on varmaan tosi hyvä juttu, varsinkin sulle, mutta myös meille sun historia-fani-kavereillesi. Mulla ei ole maalais-taustaa, vaikka mäkitupalaisen tyttärentytär olenkin. Maamiesseura ei ole ykkosenä listallani, mutta miten elettiin ja kaikki muu sellainen kiinnostaa.
    Sulle U.B. on varmaan hyvä siksikin, kun tutkiessasi voit sinne kirjata myös muuta: muistikuvia ja tunnelmia on helppo sieltä katsastaa.
    Tutkin sitä myöhemmin, nyt koukuttaa vauvan koristossut!

    VastaaPoista
  2. Sitä elävää elämää yritänkin blogiin saada, kun se kiinnostaa itseäkin. Historiahan on ihmisiä, ei vuosilukuja! :)

    VastaaPoista
  3. Työblogisi on hieno juttu ja niin oli myös tämä pätkä. Mari Koistinen kirjoitti keväällä otsikolla Akateeminen blogikirjoittelu ansaitsee kehuja ja yliopistossa työskentelevä historiantutkijatuttuni ei pystynyt näkemään mitään etua uudessa julkaisukanavassa (ks. kommentit). Sinun tekstisi todistaa, ettemme Marin kanssa olleet täysin väärässä.

    Linkitin muuten maatalousnäyttelytekstisi SukuForumille, jossa sinullekin (kuulemma) tuttu sukututkija löysi esi-isänsä suorituksen. Blogissa voi esittää enemmän tietoja, kuin mitä kirjaan mahtuu ja markkinoida projektia?

    VastaaPoista
  4. Kaisa, juuri se minulla olikin blogissa ideana, että saan paitsi kertoilla laveammin asioista, myös avata kanavan lukijoille. Jos on kysyttävää, kommentoitavaa, kerrottavaa, niin blogin (tai sieltä löytyvien yhteystietojeni kautta) minuun on ehkä helpompi ottaa yhteyttä kuin soittamalla vaikka Elinkeinotalon keskukseen. Blogilinkkiä on helppo jakaa eteenpäin ja siten tosiaan markkinoida tutkimusta jo näin pari vuotta aiemmin kuin kirja edes ilmestyy.

    VastaaPoista
  5. ...kävinkin katsomassa SukuForumin keskustelua ja Lehtiön Mattihan on tuttu mies. Hyvä tietää, keneltä kerjätä mahdollisesti valokuvia... ;)

    VastaaPoista
  6. Hieno juttu! Minäkin kävin jo kurkkaamassa, mutta luen paremmalla ajalla ja nyt käväisen vielä SukuForumissa. Harmi, ettei meidän sukulaiset viljelleet teidän kulmilla.

    VastaaPoista