Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Pokaali

Juuri äsken makailin sängyssä ja mietin bloggausaiheita. Niitä oli useampiakin, mutta kun sitten kömmin koneelle ja näin mitä olin saanut Villiviiniltä, valinta ratkesi. Kiitos tästä ja kauniista saatesanoista!



Pokaalin saamisen ehtoihin kuuluu, että kertoo 10 uutta asiaa itsestään. Alkoi ahdistaa, kun tuntuu etten keksi kymmentä sellaista seikkaa, mitä en olisi jo julistanut Tuumooksissa, Uusissa tuumooksissa tai täällä Kurakauppalassa viimeisten puolen vuosikymmenen aikana. Sitten päätin sekoittaa näihin kohtiin ne ideat, joista olisin blogannut joka tapauksessa, ja numeroida vain kappaleet.

1. Kulunut viikko on ollut aika rankka. Vaikka olen parina päivänä mennyt töihin autolla, se on johtunut siitä, että kävin maanantaina työhöntulotarkastuksessa terveydenhoitajalla ja torstaiaamuna sitten labrakokeissa. Otatin nimittäin kaikki kokeet, kun kerran siihen on mahdollisuus. Tuloksia saan soitella kai ensi viikolla, pikatestin hemoglobiini ja verensokeri olivat kuulemma erinomaiset.

2. Aloitin keskiviikkoiltana kansalaisopistossa vatsatanssin kuuden vuoden tauon jälkeen. Tanssin aktiivisesti aikanaan vuoden Lapuan kansalaisopistossa ja koin, että se teki todella hyvää huonolle ryhdilleni ja erittäin huonolle tasapainolleni. Valitettavasti sitten vaihdoin työhön, joka haittasi harrastuksia, ja tanssi jäi. Jalasjärvellä sitä ei voinut harrastaa, mutta Seinäjoella voi.

Kaikki varmaankin arvaavat,
että tämä kuva on otettu keväällä 2005,
ei viime keskiviikkona... ;)
3. Jo silloin kauan sitten tanssi oli salarankkaa. Olin rautaisessa kunnossa, joten tunnilla ei tullut edes hiki, mutta seuraavana päivänä monissa uusissa ja ennestään tuntemattomissa lihaksissa oli sellainen kipu kuin joku olisi antanut selkään. Voitte siis kuvitella, mikä olo oli nyt, aika monta kiloa myöhemmin ja ydinnaulojen vaihtamisen jälkeen! Hikosin niin, että pelkäsin kuulolaitteitteni kelluvan tiehensä korvien takaa.

4. Mutta voi sitä riemua, kun kuitenkin jotkut liikkeet tuntuivat etäisen tutuilta. Jopa ns. perusasennon osasin vasta nyt tehdä käsittääkseni oikein - niin oikein, että olen käyttänyt sitä parina päivänä ihan normaalissa kävelyssä. Tunnen eteneväni kovin kevyesti, kun lantio on "poissa alta"!

5. Lisäksi ymmärsin myös sen, miksi vatsatanssija saa olla ennemmin pullea kuin langanlaiha. Kun 42-kiloisena yritin tehdä lantioympyrää, ihmettelin, kun ei se näyttänyt miltään. No nyt jo näytti... ;)

6. Äärilaidasta toiseen: luin eilen hengellisestä lehdestä haastattelua eräästä ihmisestä, joka oli kokenut parikin äkillistä ihmeparantumista rukouksen jälkeen. Tuollaiset jutut saavat minut aina tuntemaan itseni kovin huonoksi ja heikkouskoiseksi, sillä ei minulle tapahdu mitään silmänräpäyksellisiä ihmejuttuja, vaikka kuinka rukoilisin.

7. Sitten aloin miettiä asiaa tarkemmin. Ehkä aivan noin äkillisiä rukousvastauksia en ole saanut - mutta monesti kuitenkin avun juuri täsmälleen siinä hetkessä kun olen sitä tarvinnut. Ja vielä useammin pidemmällä aikavälillä. Se lääkäri, joka 70-luvulla OI:n diagnosoituaan totesi vanhemmilleni: "Voi olla, ettei Kaisa kävele koskaan", ei varmaankaan arvannut minun yli kolme vuosikymmentä myöhemmin kävelevän päivittäin 2 km työmatkani ja vapaa-aikanani tanssivan. Eikä tarvitse ajatella kuin viime talven monia, silloin niin kurjilta tuntuneita tapahtumia elämässämme, kun näkee ihan selvän johdatuksen. Meitä kuljetettiin eteenpäin niin selkeästi, että meidän kuuluu olla juuri nyt ja tässä. Apu on tullut ihmisten kautta, mutta kukapa niiden ihmisten ajatuksia ja tekoja olisi johdattanut, ellei hyvä Jumala? Kielteisiäkin vastauksia on tullut - mutta niilläkin on jokin tarkoitus.

8. Ehkä siis minulle vain sopii äkillisiä ihmeitä paremmin vähän rauhallisempi tahti. Eli kuten Paavo Ruotsalainen sitä aikanaan niin hyvin kuvasi: Kristus juoksee aran ja vauhkon syntisraukan jäljessä, huutelee kuin paimen lammasta, tarjoaa palasta ja koettaa kesytellä. Ja kun hän tapaa sen aran ja pelkäävän risujen repimänä ja suohon vajonneena, ei hän sitä komenna eikä anna sille määräyksiään. Ei hosu eikä aja, vaan kumartuu sen alle, nostaa uupuneen olalleen ja kantaa sen kotiin.

9. Väsyttävän viikon jälkeen tänään olisikin tarkoitus ottaa vähän rauhallisemmin. Tosin suunnittelen urheasti testaavani jälleen ompelukonetta, jonka hain viikolla huollosta... Oli putsattu ja puunattu, ja ainakin mallitilkku näytti hyvältä. Saa nähdä, miltä se näyttää yritelmien jälkeen...

10. Ja nyt menen aamukahville ja toivotan teille kaikille oikein leppoisaa lauantaita! Tapani mukaan en jaa tätä pokaalia eteenpäin kenellekään tietylle henkilölle, vaan sen saa omia itselleen jokainen täällä käyvä.

    4 kommenttia:

    1. Mukavia kuulumisia kaikenkaikkiaan.
      Rauhallinen aamuhetki meilläkin, olin suunnitellut lauantaiksi toiminnan päivää, mutta taitaa vähän latistua suunnitellusta. Kai nyt sentään jotain saan aikaan ja olen jo saanutkin.
      Nopeasti viikot kuluvat, juuri eilen totesin työpaikalla ajan kuluvan niin nopeasti, että olen kohta eläkkeellä, niin että paukahtaa!
      Jaksamista kuitenkin tarvitaan niihin loppuvuosiin ja toivoa terveistä eläkepäivistä.
      Rentouttavaa viikonloppua toivottelee Tuula

      VastaaPoista
    2. Kiva lukea sinun kuulumisia täältäkin. Kyllä mun olisi pitänyt niitä napatanssijan asusteita sullekin tuoda:D Huivin nyt ainakin ensin!
      Sitten rukoukseta. Just niin,minäkin olen sitä mieltä,että harvoin sellaista siut sait ihmeparantumista tapahtuu.Joskus kyllä jollekkin. Mutta ei Jumala ole meidän juoksupoika,eikä sirkustemppuilijakaan. Mutta pitää meistä huolta ja vasta pitkän ajan jälkeen näkee sen selkeän auvun ja johdatuksen. Minusta lääkärit ja lääketiedekin on meille Jumalan lahjaa.

      VastaaPoista
    3. Jumala räätälöi körttiläiselle ihmeet sellaiseen muotoon, jossa me pystymme ottamaan ne vastaan. Onneksi saamme olla sellaisia kuin olemme!

      VastaaPoista
    4. Tämänkertainen postauksesi oli yhtaikaa vakava ja hauska. Nautin.

      VastaaPoista