Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Parantamista luonnonmenetelmällä?

Joskus suomalaiseen tapaan mietin, mitähän ne musta ajatteloo. Te blogin lukijat nimittäin. Tällä kertaa varsinkin te, jotka olette aiemminkin seuranneet seikkailujani lääketieteen ihmeellisessä maailmassa. Pelkäänpä teidän ajattelevan, että olen aivan mahdoton ihminen, jonka kanssa ei voi tulla toimeen ja jolle ei mikään kelpaa.

Menin tänään lääkärille. Olen käynyt ko. lääkärillä muutama vuosi aiemmin - väsymyksen vuoksi silloinkin. Keskustelimme tuolloin elämäntilanteestani (työttömyydestä ja pätkätöistä jne) ja hän laittoi lähetteen mm. kilpirauhastesteihin. Sitten selvisi, että silloisessa työpaikassani minulle ei kuulunutkaan työterveyshoito (en ollut "oikea" työntekijä vaan laskutin palkkani jne), joten jätin käymättä kokeissa, vaikka silloinen pomo niihin luvan antoikin.

Tänään tapasin siis saman lääkärin uudestaan. Hän totesi, että työterveyshoitajahan oli varannut minulle ajan, ja aloin selittää suu vaahdossa oireitani: väsymystä ja kaikkea muuta.

"Niin mutta sinä puhut nyt kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista", sanoi lääkäri. "Testitulosten mukaan sinä olet ihan liikatoiminnan rajalla. Terveydenhoitaja on nyt sanonut tämän väärinpäin, ikävä väärinkäsitys."

PANG.

Voitte arvata, että olin shokissa. Olin pinnistellyt tähän aamupäivään asti sen tiedon varassa, että saisin tänään tyroxin-reseptin ja elämä alkaisi vähitellen kirkastua. Ja nyt sain kuulla, että ei vaiskaan, laboratoriotulokset olivatkin sieltä toisesta ääripäästä.

Mutta kun olin erehtynyt jo puhumaan oireistani, lääkäri tarrasi niihin. Minulla on kuulemma masennus.

"En minä ole masentunut", sanoin.

"Mistä sinä sen tiedät?" hän kysyi.

"Minä nautin elämästä - kun vain jaksan!" vastasin.

"Mistä esimerkiksi?" hän kysyi.

Siinä vieläkin shokissa vedet silmissä yritin selittää, että minulla on harrastuksia ja kaikkea. Lääkäri piti pitkän esitelmän siitä, miten masennus voi esiintyä eri muodoissa, eri oirein jne. Sitten kaivettiin esiin sekä muutaman vuoden takaiset merkinnät että nyt terveydenhoitajan papereihin typeryyttäni kirjoittamani vastaukset kysymykseen, mitkä asiat elämässä huolestuttavat. Totesin, että totta kai oma pätkätyöni ja puolison työttömyys ovat vaikeita asioita, mutta että meillä on kaikki nyt hyvin, minulla töitä vielä puoleksitoista vuodeksi jne.

Lääkäri oli sitä mieltä, että minulle pitäisi varata aika psykologille. Monet kuulemma käyvät keskustelemassa siellä pätkätöidenkin aiheuttamista ongelmista, "vaikka jotkut kyllä ihan nauttivat siitä, eivät haluakaan sitoutua!"

"Jos sitten aina vain on uusi pätkä tiedossa", nälväisin. "Ei psykologi auta minua saamaan töitä." (Tai mistä sen tietää! Psykologin puolisollahan voisi olla vaikka firma, johon tarvittaisiin it-asiantuntija-Samia ja jonne minäkin voisin siirtyä toimistohenkilökunnaksi, kun nykyinen työni loppuu. :)

"Ei, mutta siellä voi oppia suhtautumaan asiaan! Vaikka onhan se ymmärrettävää, että ihminen kaipaa säännöllisyyttä ja...

"Ja rahaa", minä töksäytin.

"Köh, öö, niin, tuota, totta kai sitäkin", lääkäri häkeltyi.

Kyllä näkee, että sillä on vakivirka.

Kieltäydyin siis psykologista ja kieltäydyin sairaslomasta. 

"Ehkä sinä haluat vielä toisen lääkärin mielipiteen, kun meidän näkemyksemme eivät tunnu menevän yksiin", lääkäri sanoi ja teetti minulla BDI-testin. "Oliko se vaikea täyttää - ei ilmeisesti, kun kävi niin nopeasti!"

Käyhän se nopeasti, kun rengastaa enimmäkseen 0 pistettä. Lääkäri oli vähän pettyneen näköinen todetessaan, että pistemääräni oli minimaalinen. 

Lopulta pullahdin vastaanotolta ulos sydänjuuriani myöten järkyttyneenä mutta sentään mukanani lähete sydänfilmiin ja laboratorioon. Käyn parin viikon päästä otattamassa vielä kilpirauhaskokeet, ison verenkuvan ja vielä jonkin testin, joka "hyvin harvoin saattaisi aiheuttaa tällaisia oireita". Sitten menen vastaanotolle - mutta onneksi toisen lääkärin.

Olen koettanut epätoivoisesti miettiä, mikä meni pieleen. Kuulinko puhelimessa täysin väärin terveydenhoitajan sanat - mutta kun laitoin hänelle myöhemmin sähköpostia viitaten kilpirauhasen vajaatoimintaan ja pyytäen sillä perusteella lääkäriaikaa, hän ei korjannut uskomustani. Sami puolitosissaan epäilee, että koetulokset on sekoitettu. Ja tietysti näytin masentuneelta, kun olin aivan puusta pudonnut ja pettynyt ja väsynyt!

Olen jopa koettanut miettiä, olenko masentunut. Kysyin sitä Samiltakin, joka vakuutti, etten todellakaan ole. Minä iloitsen elämästä ja sen pienistä ylellisyyksistä, minä tapaan mielelläni ystäviä, odotan innolla lauantaille suunnittelemaamme kirppisshoppailua ja seuraavan viikonlopun käsityömessuja - olen kiinnostunut vaatteista, katson Poirot'a dvd:ltä Samin kanssa ja neulon - bloggaan innoissani työstäni ja olen tohinassa kun löydän lähteistä jonkin uuden jujun historiaan - pidän hyvästä ruuasta ja ihastelen syksyn alkavaa ruskaa. Elämässäni ei ole muuta ongelmaa kuin että olen niin väsynyt. Mieli menisi, mutta kroppa ei tule perässä.

Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole tässä aliarvioida niitä, jotka todella tarvitsevat masennusdiagnoosin. Se on vakava sairaus, ehkä pahimpia kaikista, ja on tärkeää että se löydetään, jotta se voidaan hoitaa. Mutta eihän siitä hyvänen aika saisi tulla muotisairaus, jonka piikkiin laitetaan kaikki vaivat! Kuten ystäväni Facebookissa totesi: hänen nivelvaivansakin leimataan masennukseksi, kun se on kerran diagnosoitu, masentunut kuvittelee vaan että sattuu...

Entä sitten tuo otsikko? Olin töihin palatessani niin kihisevän kiukkuinen, että totesin melkein paranevani vain sillä raivon antamalla energialla. Miten lääkärillä voi olla valmiina muotti, johon potilas on tarkoitus sulloa, eikö potilasta oikeasti tarvitsekaan kuunnella? Jos minä tekisin historiaa tuollaisella lähdekritiikkiperiaatteella, niin eipä taitaisi näitä tilaustöitä tulla...

26 kommenttia:

  1. Joopa. Joskus on tullut mieleen, että eläinlääkäreille varmaan opetetaan enemmäm ihmissuhdetaitoja, kuin ihmislääkäreille:)
    Ymmärrän raivontunteesi, se on voimattomuutta "vahvemman" edessä, eli ei mene perille vaikka rautalangasta....
    Kun raivostuit, saitko ylimääräisiä voimia? Aattelin vaan, että joskus esim. siivoaminen sujuu vauhdilla, kun on pikkusen äkänen.
    Sanonpa vaan, että kyllä se siittä , lisätutkimukset ja toinen lääkäri - toivoa on.
    Odotan minäkin; tämän viikonlopun matkaa kotiseudulle tapaamaan sukua ja perhettä ja seuraavalla viikolla ne käsityömessut, oon jopa harkinnu vapaapäivää perjantaiksi ihan messuja varten!
    Voimia loppuviikkoon ja uskoa ja toivoa ja kaikkea mahdollista, henkisen tuen lisäksi, jota lähettää Tuula

    VastaaPoista
  2. No kyllä mä aika tehokkaasti iltapäivällä historiaa naputtelin. :) Aikomus oli vääntäytyä vatsatanssiin purkamaan kiukkua, mutta sitten tuli muu välttämätön juttu väliin. Tällä hetkellä poden lauenneen jännityksen ja raivon aiheuttamaa päänsärkyä... :P

    Minä olen jemmannut paria ylityötuntia laskurissa ihan messuja varten, että jos pääsisi sinne ennen kuin kaikki muut ovat paikalla. :)

    VastaaPoista
  3. Miulle tuli mieleen oma tapaukseni vuosien takaa. Menin työterveyshoitajalle mittauttamaan verenpainetta ja hän hoksasi silmistäni, että miulla on kilpirauhasen liikatoiminta. Kävi kertomassa lääkärille, pääsin hänen luokseen heti ja hän määräsi verikokeet ja seuraavana päivänä keuhkopolille varmuuden vuoksi, ettei hengästymiseni johdu keuhkoveritulpasta. Menin keuhkopolille, josta passitettiin ensiapuun ja jossa sitten tutkittiin vaikka sun mitä ja sanottiin, että miulla on kilpirauhasen liikatoiminta. Sieltä vietiin osastolle ja osastolla tuotiin lääkettä vajaatoimintaan! Mie sanoin, että miulla epäillään liikatoimintaa. Hoitaja lähti tarkastamaan asiaa ja kauan siinä mieni, kunnes sain liikatoimintalääkkeet. Arvot olivat todella rajusti liikatoiminnan puolella: T4v oli 95, kun normaali arvo on 10-24. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisin ottanut ensin tarjotut lääkkeet...
    Ja mikä siinä on, että lääkäreille tuottaa vaikeuksia erottaa liika-ja vajaatoiminta toisistaan. Ei tietenkään kaikilla, vaan joillain.
    Toivottavasti selviää, kumpi siulla on. Miulla oli hirvittävät oireet:
    lihasheikkous (hampaiden pesu seisaallaan oli ylivoimainen ponnistus), hengästyminen, raju laihtuminen (vaikka söin kassillisen eväitäkin töissä), silmät pullistuivat päästä, ihon kuivuminen, jalkojen ja käsien hikoilu sekä muu raju hikoileminen, paniikkikohtaukset, jatkuva ripuli ja vatsa toimi 5-7 kertaa päivässä (isompi asia), yleinen heikotus ja huono olo ja kun se kohtaus tuli, oli käytävä pitkäkseen vaikka sitten eteisen lattialle, pulssi oli jatkuvasti 100-120.
    1½ vuotta söin lääkkeitä ja nyt olen vuosia ollut terve ja oireeton ja toivottavasti ei enää takaisin tulekaan, se oli ihan hirveää aikaa!
    Nämä oireet alkoivat vuosia ennen veriarvojen muutosta (tai mistäs mie tiedän, mitä ne arvot olivat silloin,kun ne eka kertaa otettiin). Tämä lääkäri vain sanoi, että sie hyperventiloit (ylihengität) ja nauroi päälle.
    Ymmärrän täysin, miltä siusta tuntuu! Koita jaksaa! Toivotaan, että jotain selviää pian.

    VastaaPoista
  4. Voi hyvänen aika mikä tarina... Osa oireistasi tuntuu kovin tutulta, mutta nyt olen kyllä ihan pihalla noista arvoista, että mitä ja missä ja milloin...

    Kun lapsena melkein asuin sairaalassa, luotin lääkäreihin ja hoitajiin kuin kirveen silmään. On ikävää, kun nykyään menen vastaanotolle heti valmiiksi puolustusasemissa - olin nytkin valmistautunut perustelemaan tyroxin-tarpeeni, mutta en todellakaan itseäni tällaisessa tilanteessa! Tietysti kaikilla on kiire, resursseja vähennetään jne ja me potilaat siitä sitten kärsimme...

    VastaaPoista
  5. Mie en enää luota lääkäreihin yhtään. Tuntuu, että pitää diagnoosi olla valmiina, kun vastaanotolle menee. Ja siltikään se ei riitä.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitat hyvin tuosta väsymyksestä. Mulle tuli yksi vaihtoehto vielä mieleen, enkä tällä missään tapauksessa tarkoita väheksyä oireitasi. Mutta syötkö D-vitamiinia tai onko d-vitamiinitasoasi tarkistettu? Itselläni oli vuosia masennuslääkitys kunnes joku lääkäri keksi tarkistaa d-vitamiinitasoni ja se lukema oli 4 kun sen kai tulisi olla luokkaa 100. Nyt on d-vitamiinitaso noussut vuoden aikana 50 mikrogramman d-vitamiinilisällä yli 70:ään ja masennuslääkitys on pudotettu pois. Ja todellakin olen kuin eri ihminen nyt!

    VastaaPoista
  7. Sirutuuli, minä taas olen todennut, että ei missään tapauksessa potilaan saa tietää mistään mitään. Vaikka olisi avomurtuma reidessä, pitää vaan ihmetellä, että mikähän mulla mahtaa olla kun vähän sattuu... Liian monta kertaa lääkäri on jästipäisesti pitänyt kiinni vastakkaisesta vaihtoehdosta.

    Anonyymi, puhuimme töissä vitamiineista ja muusta ja joku mainitsi D-vitamiinin. Yritin vedota siihen, että juon valtavasti maitoa, mutta kuulemma sekään ei riitä. Eli ei tuokaan ole poissuljettu mahdollisuus. Multivita-purkin (todennäköisesti jo vanhentuneet...) jämät kaivoin äsken esiin ja nappasin napin. Kokeilla kannattaa aina tätäkin.

    VastaaPoista
  8. Hei Kaisa! En yhtään ihmettele väsymystäsi, olet pinnistellyt vuosia, sopeutunut aina uusiin työpaikkohin, työttömyyteen ja muuttanut paikkakuntaa. Lisäksi sairastit tuota luujuttua , oliko se nyt viime syksynä? Ihmisen mieli on niin taitava , että se kanavoi stressiä mitä moninaisimmilla tavoilla ruumiillisiksi oireiksi. Luuleikkauksia itsekin kokeneena tiedän, että se vie voimat pitkäksi ajaksi.Kuntosi on saattanut salakavalasti laskea, niin ettet itsekään tajua.Tuo usko kilpirauhasongelmiin 0n valitettavasti liian helppo diagnoosi. Sitä tarjoavat nuoret kandit kesällä, olisihan se niin helppo hoitaa ja todeta. Uskon itse d-vitamiiniin ja omega 3:een. Niitä saa näppärästi Möllerin tuplasta. Hyvä, että kävelet töihin päivittäin, jaksaisitko alkaa vielä jonkin muun liikunnan, esim. vesijuoksun? Ole armollinen itsellesi, kaikkea hyvää elämääsi, toivottaa yks. mumma

    VastaaPoista
  9. Voi hyvää päivää...

    Toivottavasti tulee joku selko ja pian. Voi kun osaisin auttaa.

    Kun jaksan bloggaan mun viimeisimmät... jos en muuten niin vertaistueksi ...

    Halaus.

    VastaaPoista
  10. Yks mumma, kiitos kommentista. :) Ydinnaulojen vaihdosta tulee kohta kaksi vuotta, ja keväästä eli Seinäjoelle muutosta alkaen olemme kävelleet lähes joka paikkaan, eli kyllä kuntoa pitäisi olla - väsymys vain vaivaa. Stressiä en sulje pois sen aiheuttajana, mutta masennus onkin sitten ihan eri asia. Nyt suunnittelemme, että lauantain kirpparishoppausreissulla koukkaisimme myös luontaistuotekauppaan hakemaan D:tä tai jotakin vastaavaa!

    Heljä, eihän taas vain..!!

    VastaaPoista
  11. Kun nyt tässä arvaillaan, mikä sinulla voisi olla, minäkin pistän lusikkani soppaan.

    Fibro voi tietysti olla hyvä syy, mutta tuo yhden mumman anonyymi kirjoitus on myös varteenotettava vaihtoehto.

    Varsinkin pohjalaiset akat ovat tehtyjä niin lujista aineksista (myös OI-ihmiset!), että ne jaksavat vaikka kuinka pitkään vaikeuksia elämässään. Mutta sitten kun kaikki alkaa olla hyvin, eikä pitäisi olla enää mitään syytä, tuleekin reaktio,kenellä minkäkinlaisena. Toiset saavat kovan migreenin, toiset masentuvat, toiset väsyvät...

    Tällä en mitenkään tarkoita sitä, etteikö sinulla voisi olla jokin somaattinen syy väsymykselle.

    Jos oletkin ollut aivan liian urhea liian pitkään ja siirtänyt huonoa oloasi näihin asti.

    VastaaPoista
  12. Obeesia, jos lääkäri olisi ymmärtänyt puhua stressistä eikä masennuksesta, olisimme olleet ihan samalla aaltopituudella. Paljon on ollut tässä kaikenlaista ja pitkään, enkä tosiaan olisi ensimmäinen, joka väsähtää silloin kun vihdoin helpottaa. Mutta jos tämä on syy, olisin kaivannut jotakin viisaita neuvoja - vaikka sitten vitamiinilisistä! - enkä ahdistelua... :)

    Itse asiassa, jos hoituritäti olisi kertonut alun perin minulle, että kilpparini kipittääkin liian lujaa, en olisi edes pyrkinyt lääkäriin ennen kuin olisi kehotettu seurannan vuoksi käymään piikillä. Tulee vain mieleen, että kuinka väsynyt olisin, jos kilpirauhaseni olisi normaali, kun nytkin olen näin väsynyt... ;)

    VastaaPoista
  13. Pistänpä minäkin lusikkani soppaan. Olin pari vuotta sitten kamalan väsynyt. Pienenkin homman jälkeen piti levätä. Samanlaista kuin sokerien ollessa liikaa koholla, vaan ei ollut sitä sokerimittausten mukaan. Mietin kilpirauhastakin, samoin lääkäri. Söin parin kuukauden vitamiinikuurin ja huomasin olevani reippaampi ja jaksavani paremmin.
    Nykyään kaikki melkein laitetaan masennuksen piikkiin. Tosin jotkut masentuneet ovat suorastaan yli-innokkaita aloittamaan vaikka mitä, mutta väsähtävät kesken kaiken.
    Sulla on ollut raskaita aikoja ja ehkä mieli vaatii pitemmän lepoajan kaiken jälkeen. Uusi työsikin vaatii aika paljon ja innostuneena käytät siihen henkisiä voimavaroja äärirajoilla. En kyllä silti ymmärrä masennusdiagnoosia, enkä psykologin tarvetta, vaikka ei kai siitä haittaakaan olisi.
    Mikäs se kilpirauhasarvo sitten oikein oli.

    VastaaPoista
  14. Anitta, jokin lukema oli 19 - mutta enhän minä ole terveydenhoitohenkilökuntaa enkä ymmärrä mitä se tarkoittaa, uskon vaan kun sanotaan että se on vajaatoiminnan rajalla, vaikka se sitten yhtäkkiä onkin liikatoiminnan rajalla (onko se edes sitä?). Ihmettelen aina, miksi nykypäivän tekniikalla ei voida antaa potilaalle ihan paperilla koetuloksia, joiden viereen olisi merkitty normaaliarvot - ei tarvitsisi itse kirjoitella muistiin numeroita joista ei tosiaan käsitä mitään!

    Alan itsekin epäillä, että minulla on jokin vitamiininpuutos. Vanhoilla Multivita-purkin jämillä nyt aloitetaan.

    Mikä tässä nyt tökkii on tuo tohtorin käytös: on mielestäni aika edesvastuutonta fakkiutua niin täysin sellaiseen vaivaan, johon on ihastunut (tässä tapauksessa masennukseen), ettei ota kuuleviin korviinsa sitä, että muitakin vaihtoehtoja on. Ei puhuttu sanaakaan siitä, että minulla on OI tai endometrioosi, ei hiiskuttu elintavoista, vaikka kyllä niidenkin sieltä papereista pitäisi näkyä!

    VastaaPoista
  15. Hei Kaisa! Saat kyllä tulostettuna veriarvosi TK:sta, kun vain luukulla pyydät. Lapussa on tutkimuksen kohdalle merkitty myös normaaliarvo.T. mumma taas

    VastaaPoista
  16. Oiskohan se mittaustulos tuo T4V eli olisi siinä ylärajoilla

    "S-TSH (norm. 0,2-4,5 mU/l), joka nousee kun kilpirauhasen toiminta hidastuu. (Tämä aivolisäkkeestä eritetty hormoni piiskaa kilpirauhasta toimimaan).

    Kilpirauhasesta eritetty hormoni tyroksiini laskee vajaatoiminnassa. Nykyään tarkastetaan yleensä sen vapaata muotoa, T4V (norm 9-21 pm/l). "

    VastaaPoista
  17. Mumma, tätä ei kukaan ole koskaan missään kertonut..!!!!

    Anitta, nelosesta terkkari jotakin puhui. Näin paljon siis itse asiasta ymmärrän... Eli suomeksi sanoen, tyroksiinia alkaa olla kohta liikaa jos arvo on 19, ymmärsinkö oikein?

    VastaaPoista
  18. Taitaa olla juuri tuo tyroksiini, jota annetaan vajaatoiminnassa eli jos arvot on alhaiset.

    Multa viimeksi lääkäri kysyi että haluanko viimeisimmät labratulokset printattuna. Ennenkin on tarjonnut ja joskus olen ottanutkin. On niitä jo parinkymmenen vuoden ajalta vertailtavina. :)

    VastaaPoista
  19. Anitta, onko sulla ihan oikea omalääkäri? Minä kun olen vaeltanut asuinpaikan vaihtuessa lääkärillä viidellä paikkakunnalla, melkein joka kerta eri lääkärillä - silloinkin, kun Lapualla oli muka omalääkärijärjestelmä, joutui aina käytännössä jollekin muulle. Pysyvä lääkäri minulla on ollut vain Lastenklinikalla ja nyt TAYSissa, mutta valitettavasti ortopedit eivät pysty tässä asiassa hirmusti auttamaan. :) Eli mulle ei kukaan ole koskaan sanonut, että voisin pyytää tuloksia paperilla. (Tyhmänä tietysti en ole sanomatta ymmärtänyt pyytää! :)

    VastaaPoista
  20. Mulla on ollut sama TK-lääkäri noin 5 vuotta eli siitä asti kun jäin eläkkeelle ja samalla pois työterveyshuollosta. Kun ei ole ollut D2, verenpaine- ja kolesterolilääkitystä kummempaa, niin ei ole myöskään ollut ongelmia lääkärin kanssa. Sen olen huomannut, että sanoo mitä vaan, niin lääkäri on päinvastaista mieltä.

    VastaaPoista
  21. Joo, kokemukseni perusteella ehdottomasti potilaan ei saa tietää mistään mitään, kun menee lääkäriin - valitettavasti. Lähetin työterveyshoitajalle etukäteen täyttämäni kyselypaperit ja vihjasin, että voisi googlettaa osteogenesis imperfectaa - ja hän oli tehnyt niin ja tiesi perusasiat. Mutta lääkäri varmaan alkaisi väittää, ettei minulla edes ole OI:ta, kuvittelen vain...

    VastaaPoista
  22. Taitaa masennus olla liiaksi trendisana nykyään. Sitä käytetään hyvin arkisesti: jos on vaikka huono päivä tai alakuloinen, niin todetaan "olen tänään vähän masentunut". Masennus on diagnosoitu sairaus, ei ohimenevä tunnetila.

    Toisekseen, luonnollista on, että kun ratkoo suuria elämään vaikuttavia kysymyksiä (kuten työpaikan saanti), niin kyllähän sellaiseen väsyy ja siitä stressaantuu kuka tahansa. Eikä se tarkoita sitä, että olisi sairastunut masennukseen.

    Voimia Kaisa, ja toivottavasti lääkäreiltä löytyisi oikea mielentila ja tahtoa nähdä asiat oikeassa valossa, ettei asioita aina vain helposti heitetä masennuksen piikkiin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen tällaisesta.

    VastaaPoista
  23. Eija, ihan totta. Sairauksista puhutaan aika huolettomasti, ollaan "masentuneita" tai "mun jalat on ihan poikki" ajattelematta, että jollakin se on oikeasti totta.

    Ihmettelenkin, millaisessa maailmassa tuo lääkäri elää, ellei siellä kenelläkään ole mitään huolia eikä koskaan stressiä - koska hänelle vaikeiden asioiden läpikäyminen heti merkitsee masennusta. Eihän masennuksen syy edes välttämättä ole vaikeissa asioissa: moni sairastuu, vaikka ulkopuolisen silmin elämässä kaikki olisi kunnossa.

    VastaaPoista
  24. Kommentoinpa minäkin. Itselläni on vakava toistuva masennus ja se on niitti minun hoitokertomukseen. Jos menen valittamaan vaikka kipeätä rannetta, aina löytyy syy masennuksesta ja univaikeuksista. AINA! Aiemmin oli vika ylipainossa, vaikka totesinkin kerran lääkärille etten minä PERKELE käsillä kävele!!! >:/ Mutta nyt siis olen tilanteessa ettei minua tutkita, heitetään vaan takaisin kotiin: ota särkylääkettä ja virkistä mieltä! o_O Viimeksi oli itselläni epäillys, mikä minulla voisi olla. Lääkäri ei edes kuunnellut minua tuumasi vain ettei minulla voi olla niin harvinainen sairaus!

    VastaaPoista
  25. Nykypäivän lääkärien pahin ongelma on se, että he eivät osaa kuunnella. Luulo omasta täydellisyydestä on niin vahva, että potilaan kanssa ei voida keskustella, ja kaikki tämän omat ajatukset tyrmätään. Tuttua on! Samoin olen kuullut monelta tuosta, että jos olet masentunut, olet immuuni kaikille muille sairauksille: kaikki vaivasi johtuvat masennuksesta, mitäpä niitä hoitamaan... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hyvänen aika! Tuo ei todellakaan ole hyvä! En voi kuin toivottaa jaksamista ja voimia!

      Poista