Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kun on väsy

Kävin vähän aikaa sitten sitten sellaisessa ylellisyydessä kuin työhöntulotarkastuksessa. Pätkätyöläinen ei kovin usein terveystarkastukseen pääse! Otin asiasta kaiken ilon irti, ja pääsin ihan laboratorioon asti. Terveydenhoitaja laittoi lähetteeseen useammat testit, joista soittelin tuloksia viime viikolla.

Olen täydellisen terve, mitä tulee hemoglobiiniin, sokeriarvoihin, kolesteroliin, maksaan, kaliumiin ja ties mihin. Mutta jokin on pielessä: kilpirauhanen ponnistelee aivan voimiensa äärirajoilla. Juuri ja juuri normaalin puolella kuulemma, mutta ihan lähellä vajaatoimintaa.

Olin sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä tiedosta. Väsymykselläni saattaa olla syy, jota voidaan hoitaa.

Väsymys on ollut kaverini jo useita vuosia, mutta kuluneena kesänä se on pahentunut huomattavasti. Kun luin vajaatoiminnan oireita internetistä (mitä maallikon ei tietysti ikinä saisi tehdä!), tunnistin itseni myös muista oireista. Väsymys on kuitenkin pahin.

Kaikkeenhan toki löytyy aina syy ja selitys, minä olen selittänyt väsyä itselleni OI:lla, stressillä, työpaikan vaihdoksella. Olen kyllä ihmetellyt, miten kolmen viikon loma ei virkistänyt yhtään, ja miten kunto ei kohoa, vaikka joka päivä kävelen pari kilometriä töihin ja illalla kotiin - väsyn koko ajan vain enemmän.

Kuluneiden parin viikon aikana väsy on muuttunut niin hirvittäväksi, että elämästä ei tahdo tulla mitään. Aamuisin en ole päästä sängystä ylös, töiden jälkeen lähinnä makaan sohvalla. Maanantaiaamuna toivon, että olisi perjantai-ilta, ja perjantai-iltana pohdin, miten jaksan maanantaina töihin. Välillä saan "pirteyskohtauksia", touhuan ja olen kuin ennenkin, mutta sitten romahdan taas.

Pääsen huomenna lääkärille ja hartaasti toivon, että saisin edes kokeilla tyroxin-lääkitystä, vaikka arvoni eivät ihan vielä olekaan keikahtaneet rajan yli. (Toisaalta olin sairastanut aikoinaan keuhkoputkentulehdusta viikkokausia, kunnes lopulta raahauduin lääkäriin - ja olin jäädä ilman antibioottia vain siksi, ettei crp-lukemani suostunut kohoamaan mitenkään erityisen korkeaksi.) Vastaavaa vaivaa potevat kaverit ovat vakuuttaneet, että oireita katsotaan nykypäivänä enemmän kuin testituloksia, joten toivon parasta.

Väsymys on muuten jännä oire. Ellei ole mitään laillista ja lääketieteellisesti diagnosoitua syytä olla väsynyt, siihen suhtaudutaan helposti laiskuutena ja tekosyynä tyyliin "ei nyt kulta, päätäni särkee". Ja kuitenkin väsymys invalidisoi ihmisen täysin. Mikään ei toimi, ei ajatus eikä kroppa. Mieli painuu matalalle kun ei jaksa, eikä sitten ainakaan jaksa. Ei edes sellaista, mitä haluaisi jaksaa.

Yritetään siis ymmärtää toisiamme, vaikka joskus kaveri vaikuttaisi laiskalta ja flegmaattiselta. Ystävänpalvelus olisi varmaan kysäistä, onko tämä tarkastuttanut kilpirauhasensa.

Edit: ei se ihan niin mennyt vaan näin... Tarinan päätös täällä.

5 kommenttia:

  1. Minulla alkoi kilpirauhaslääkitys (puoli pilleriä aamulla) noin vuosi sitten ja se kyllä helpotti ja vähensi väsyä. Lääkäri tosin taisi mainita, että kun lääkityksen aloittaa, niin se sitten jatkuu hamaan kuolemaan asti.

    VastaaPoista
  2. Villiviini, tiedän sen. Mutta jos vaihtoehto on tämä olo mikä minulla on nykyään, niin mieluummin otan sen pienen pillerin loppuelämäni, jos se vain suinkin auttaisi...

    VastaaPoista
  3. Voi Kaisa! Toivon niin, että saat lääkityksen ja avun. "Valitettavasti" itselläni kilppariarvoista ei löytynyt vikaa...

    Kaikista mieltäpahoittavimpia kommentteja ovat ainakin omasta mielestäni ne "nyt vaan tartut itseäsi niskasta kiinni; ulkoilet; syöt vitamiineja; liikut; syöt terveellisesti jne" kun m-i-k-ä-ä-n ei auta.

    Halaan ja rutistan!

    VastaaPoista
  4. Heljä, tuo "ota itseäsi niskasta kiinni" pitäisi kieltää lailla, oli vaiva mikä tahansa! Eihän niin sanota sellaisellekaan, jolla on jalka poikki...

    Olen tosiaan suorastaan kiitollinen, jos syy on kilpparissa. Pakko on saada jotakin lääkettä, kun ei tähän uupumukseen auta uni eikä mikään. Ja kuitenkin
    koen eläväni koko lailla terveellisesti: noin 4 km kävelyä päivittäin, 7-8 h yöunet, normaalia kotiruokaa ja herkkuja vain silloin tällöin. En enää tiedä mitä voisin parantaa, ja silti väsyn väsymistäni.

    VastaaPoista
  5. Väsymys, tolkuton sellainen on ollut minullakin seuralaisena jo useamman viikon. Käsittämätöntä, ei vaan jaksa.... Minullekin löytyi mahdollinen diagnoosi, lopulta, kun olin useamman lääkekuurin syönyt poskiontelontulehduksiin ja angiinaan. Eikä ne tehonneet yksikään. Sitten työterveyshoitaja (omien epäilyjeni jälkeen)lähetti minut verikokeeseen, ja lääkärikin yhtyi kantaamme, että minulla saattaa olla mykoplasmabakteeri.
    Sain täsmälääkkeen, ja nyt odotellaan verikokeen tuloksia (kestää yli viikon kuulemma)taudin varmistamiseksi. Ainakin hirvittävä kurkkukipu on lääkekuurin avulla (??)hellittänyt, ja hengenahdistus. Mutta väsymys on edelleen.Ei niin raju kuin aluksi, mutta elämää haittaava kuitenkin. Ensi viikolla pitäisi palata töihin, saa nähdä miten sitä jaksaa. Nyt on ainakin täysi työ jaksaa edes kotihommia tehdä...

    VastaaPoista