Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

torstai 22. syyskuuta 2011

Ei enää ihan luonnonmenetelmällä...

Eilistä lääkärikäyntiä on ihmetelty urakalla. Olen yhä järkyttyneempi siitä vastuuttomuudesta, että diagnoosi on päätetty jo melkein ennen kuin potilas astuu ovesta. Entä jos minulla olisikin vaikka sydänvika joka väsyttäisi? (No, sydänfilmi kyllä siis otettiin, tulokset kuulen seuraavalla lääkärikäynnillä.)

Samoin on pohdittu syitä siihen, mikä nyt väsyttää. Kiitos "kyökkitohtoririnkiin" kommenteissa liittyneille! :) Stressi on varmasti yksi syy, ja jos lääkäri olisi tarjonnut sitä, emme olisikaan olleet niin eri mieltä - mutta stressistä on (onneksi) vielä pitkä matka masennukseen.

Vitamiineistakin on puhuttu, ja olen pitkästä aikaa avannut kesken jääneen Multivita-purkin. Ja ihan kuin muka olo olisi jo ollut parempi... :) Tänään kävin muilla asioilla apteekissa, ja siellä tapaamani tuttu mainitsi, että tuossa olisi D-vitamiinimaistiaisia. Purutabletteja, jotka mainoksen mukaan on tehty Seinäjoella. Lähivitamiiniakin vielä! Mukaan lähti purkillinen.


Purkinkylkeä lukiessani törmäsin sanaan kalsiferoli. Minua viisaammat saavat nyt vapaasti korjata, mutta nettisivuja selattuani tulin siihen käsitykseen, että se olisi suunnilleen sama asia kuin D-vitamiini.

Eilenhän mainitsin, että lääkäri määräsi minut johonkin kokeeseen, jossa tutkitaan jokin kuulemma harvinainen syy tällaisiin oireisiin, mutta en muistanut kokeen nimeä. Nyt olen melko varma, että hän puhui kalsiferoli-kokeesta. Eli ellen ole ihan pihalla, parin viikon päästä tutkitaan, onko minulla D-vitamiinin puutos. Sen olisi tietysti voinut sanoa suomeksi... (Parin viikon päästä siksi, että sitten tulee kuukausi edellisistä kilpirauhaskokeista.)

Jos olo paranee ison D:n seurassa eikä kokeissa mitään näy, tiedän mikä oli vikana. Jos ei, niin sitten taas ihmetellään.

Edit: tarinan päätös täällä.

6 kommenttia:

  1. Kaisa, en muista oliko teillä jo kirkasvalolamppu, mutta nyt talvea kohti mentäessä sellainen on ihan ehdoton hankinta, varsinkin jos yhtään näyttää siltä, että D-vitamiinin puutos vaivaa. Itselläni se on helpottanut oloa valtavasti nimenomaan väsymyksen tiimoilta. Toivottavasti väsymyksen aiheuttaja löytyy ja jaksat taas nauttia elämästä!

    VastaaPoista
  2. Kirkasvalolamppua ei ole, koska en ole ikinä potenut kaamosmasennusta - rakastan syksyä ja kynttilöitä. :) Mutta jo parin vuoden ajan olemme joka arkiaamu heränneet ns. luonnonvalolampun avulla. Se alkaa valottaa puolta tuntia ennen heräämisaikaa ensin himmeästi, sitten yhä kirkkaammin, ja herätysaikana linnut rupeavat laulamaan (musiikinkin saisi valita). Aiemmin on auttanut heräämään luonnollisesti ja pirteänä, mutta nyt ei siitäkään ole enää ollut apua.

    Tavallaan olen sopeutunut tilanteeseeni: tänään hoin itselleni, että saan mennä kotiin suoraan töistä jos olen ihan väsy, mutta että saan myös mennä neuletapaamiseen - ja jaksoin sinne. Nyt olen kyllä kuolemanväsynyt.

    VastaaPoista
  3. Hmm.

    Mulla on myös kokemus siitä, että lääkäri tyrkyttää väkisin masennusdiagnoosia, vaikka en sitä ollut. Tuntui pöhköltä.

    Mutta tuohon väsymykseen... Voisko olla mahdollista, että väsymys on tullu viiveellä, kun asiat on rauhoottunu?
    Mulla käy usein niin.
    Takana on nytkin aika rankka vuosi, ja asiat on jo muutaman kuukauden ollu hyvin --mutta nyt vasta on tullu kammottava väsymys.
    Siis ihan sellainen, että en jaksa tehdä kotitöitäkään kun sen pakollisen. Tiskit on koko viikon tiskipöydällä, vasta viikonloppuna jaksan täyttää --eli näin väsyny oon. Ei mene tiskitkään koneeseen. Onneksi yksineläjällä ei oo paljon tiskiä...
    Samaten pyykkiä jaksan just ja just pestä niin että kehtaan mennä töihin johonakin vaatteis. Mutta lakanapyykkivuori on jo kaksmetrinen, kun en oo jaksanu.
    Unentarve olis siinä 11 tuntia per yö. Töistä jaksan just ajaa kotia ja ilta onkin sitten yhtä makoota.

    Voisko johtua sullakin tällaisesta? Kroppa laahaa peräs, vaikka pää on jo huolista suht vapaa (jos ei niitä normihuolia lasketa).
    Ja mitä vanhempi on, sitä enemmän henkisen puolenkin jutut verottaa ihan fyysistä kuntoa.

    Tsemppiä joka tapaukses!!

    VastaaPoista
  4. Tarja, tutulta kuulostaa. En tiedä missä kunnossa tämä huusholli olisi, ellei Sami ehtisi sitä järjestellä... Mutta millä sitä voi auttaa? Olisin minä voinut ottaa vaikka tämän loppuviikon saikkua ihan levätäkseni, jos lääkäri ei olisi ollut sellainen kuin oli - en halunnut, että sekin olisi merkitty papereihini masennuksena... Kuten ystäväni totesi: lääkäreillä on suuria vaikeuksia käsittää, että väsymys ja masennus ovat kaksi ihan eri asiaa. Aika järkyttävää, että niin vakavan sairauden diagnoosia heitellään tuosta vain. Kas kun ei sanonut, että varmaan sulla on syöpä kun olet väsynyt!

    Mutta tuskin noista vitamiineistakaan haittaa on. Tänään heräsin jo seitsemän jälkeen suhteellisen virkeänä ja äsken kömmin keittämään kahvia - en muista, koska olisin keittänyt aamukahvia (joskus lomalla kai). Voiko D vaikuttaa näin äkkiä??

    VastaaPoista
  5. Miksei se D-vitamiini voi vaikuttaa aika äkkiäkin, varsinkin jos on ollu vajetta.

    Mulla auttaa tosi paljon myös se, kun tunnustan ittelleni väsymyksen ja annan itteni olla väsyny. Siis jollakin lailla "annan periksi". En yritäkään pinnistellä ja ponnistella. Tänä syksynä multa jäi esimerkiksi viinimarjat puskihin, kun en kertakaikkiaan jaksanu kerätä niitä pois. Vielä kymmenen vuotta sitten siitä olis tullu huono omatunto --> lisää stressiä --> lisää väsymystä.
    Nyt ajattelin lintuja, jokka sai hyvää ruokaa mun marjapuskistani... :)

    Ja onneksi sulla on hyvä puoliso joka seleviää kotihommista! :)

    VastaaPoista
  6. Tarja, itsensä armahtaminen on taito, jota sopisi kaikkien opetella. Minä olen opetellut myös priorisoimaan: tämä on melkein pakko tehdä (esim. laittaa eväät seuraavaksi päiväksi), sitten menen lepäämään...

    VastaaPoista