Kaisan tuumookset jatkuvat. Jos seurasit nyt salasanan takana olevia Kaisan tuumooksia ja Kaisan uusia tuumooksia, tunnetkin jo minut. Osa tämän blogin postauksista on siirretty Uusista tuumooksista syksyllä 2011, joten älä ihmettele mainintoja vanhasta blogistani teksteissä. Käsitöiden suhteen olen ihan Kerällä. Mukana menossa paras puoliskoni Sami, puhetta ymmärtävä prinsessa Stella ja mättäältä poimittu pikkukissa Mustikka. Porukassa hengaavasta ystävästäni OI:sta voit lukea lisää täältä.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Uudessa maailmassa - tai oikeammin vanhassa

Säätiedottajat olivat luvanneet, että tänään on helle, mutta illalla sataa. Niinpä päätimme käyttää keskipäivän retkeilyyn ja päädyimme peräti muutaman kilometrin päähän, Törnävän kirkon ja hautausmaan luo.



Seinäjokihan on alunperin yksi Ilmajoen kylä - sen nimi oli Östermyra eli Itäsuo. Asutusta Östermyrassa eli Seinäjoella kuitenkin oli jopa niin, että 1860-luvulla seinäjokiset haaveilivat saavansa oman kappelikirkon. Se tarkoitti sitä, että he kuuluisivat edelleen tietysti Ilmajokeen, mutta saisivat oman papin, kappalaisen, ja kirkon lähemmäksi itseään. Seinäjoki itsenäistyi Ilmajoesta omaksi kunnakseen vasta 1800-luvun lopulla.





Östermyran kartanon isännän G. A. Wasastjernan kappelikirkoksi lahjoittama entinen ruutimakasiini palveli kylän, sittemmin kunnan ja vielä kauppalan ja maalaiskunnan asukkaita sata vuotta, kunnes Lakeuden Risti valmistui 1960. Kappeliseurakunnan alkuaikoina 1860-luvulla ei vielä ollut rautatietä, joten Seinäjoen keskusta oli yhtä kuin kartanon tienoo - kirkko ei siis sijainnut mitenkään sivussa.




Tietysti ymmärrän, että uusi kirkko piti 1900-luvulla saada ja vielä keskustaan, mutta kun en modernista arkkitehtuurista yhtään pidä, totean vain että Törnävän kirkko on kirkon näköinenkin...




Tästä saisi vaikka seurapuheen: ovatko kirkonportaat sinun osaltasi sammaloituneet...




Kirkon ympärillä on hautausmaa, jonne seinäjokiset edelleen haudataan. Koska meistä hautausmaat ovat aina mielenkiintoisia, jaksoimme kierrellä kauan ihmettelemässä hautakiviä. Toisin kuin Lapuan tai Jalasjärven hautausmailla, täällä oli talonpoikaisväestön lisäksi runsaasti muitakin titteleitä. Ne antavat hyvän kuvan kartanonseudun menneisyydestä ja rautateiden risteysaseman kehityksestä kaupungiksi.

Vanhempi junankuljettaja.

Kunniallinen eläkeleski.

Entinen tarkk'ampuja - ilmeisesti Suomen kaartin sotilaita - oli "jalo aatteen puolustaja".


Tämä on meille maalaisillekin kotoista: talonisäntä ja kirkon-kuudennusmies.
Postinhoitaja. Valitettavasti en tajunnut valokuvata puhelinkeskuksenhoitajan hautakiveä.
Hautausmaalla kierrellessä suhteellisuudentaju herää. Omat murheet tuntuvat kovin pieniltä, kun niitä katsoo 100-200 vuoden mittakaavassa. Miten vähän jääkään meistä muistoks' tulevain! Miksi murehtia omia tekemisiään, kun kukaan ei muista niitä enää muutaman vuosikymmenen kuluttua.

Lasten kuolemat olivat ennen hyvin tavallisia, mutta harvassa perheessä aivan näin tavallisia.
Mutta on niitäkin, joiden hyvät teot elävät vielä sata vuotta heidän kuolemansa jälkeen - kuten Gustaf August Wasastjernan, Östermyran isännän ja "Pohjanmaan kuninkaan", jonka elämäntarinaan pari viikkoa sitten tutustuimme draaman keinoin. Yksi Suomen mahtavimmista liikemiehistä, maanviljelijänä huomattavasti edellä aikaansa - ja ihmisenä hyvä ja auttavainen. "Eihän se olisi konkurssiin mennytkään, jos se ei olisi välittänyt muista", totesi Sami. Konkurssin jälkeen patruuna eli maatilalla Peräseinäjoella (tilasi sinne säännöllisesti maanviljelysseuran puutarhaneuvojaakin!), mutta kuoli jouduttuaan juopon pahoinpitelemäksi. Traaginen loppu suurelle miehelle.



Muistokiven pystyttivät Seinäjoen seurakunta sekä alueen maanviljelys- ja edistysseurat.
Rouvan ja tyttären hautakivi.

Rahalla ei saanut ennenkään kaikkea. Vuonna 1868 oli Gustaf Adolf Richard Wasastjerna kuollut 12-vuotiaana.
Konkurssin jälkeen Östermyran kartanon omisti mm. hovioikeudenasessori Konstantin Törnudd, jonka hautakivi on aivan hautausmaan perimmäisessä nurkassa. Hän keksi Östermyralle nimen Törnävä, koska se muistutti hänen entisestä kotiseudustaan Tyrnävästä. Törnudd aikoi testamentata kartanon Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuralle, mutta päätyikin luovuttamaan sen Seinäjoen kauppalalle. Loppu on sitten kirjaimellisesti historiaa


Paljon, paljon hautoja on varmasti jo vaipunut unohduksiin. Hautausmaalla on mainio tapa tallentaa mahdollisuuksien mukaan muistot niistä haudoista, joita ei enää voida tai haluta pitää suvun hallussa.






Sää oli varsin merkillinen: hautausmaalla koivut olivat jo keltaisenaan ja kullanvärisiä lehtiä suorastaan satoi, lämpötila ylitti hellelukemat, pilviä kohoili taivaalle ja kuuma tuuli puhalsi.

video
Tunnelmia Törnuddin hautakiven taustalta...

Kun pilvet kävivät erityisen mustiksi, lähdimme kotiin. Ehdimme juuri ajoissa, ennen kuin sade alkoi. Syyskesää tämäkin.


2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista kaikkinensa.

    Ja mainio oivallus sammaloituneista kirkonportaista.

    VastaaPoista
  2. Voi, miten kauniisti olit kuvannut asioita...tein oikein aikamatkan ja nautin kiertoajelustasi!

    VastaaPoista